etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Valkoinen Peto

Kalle Nuortimo


    
Rainer Paatelaisen mielessä ajelehti levottomia unikuvia. Ne tanssivat hänen tajunnassaan kuin varjot valkokankaalla juuri ennen elokuvan alkamista. Unessaan hän oli himmeässä luolassa, jota vain hätäisesti kookkaista puista koottu nuotio valaisi.

Häntä vastapuolella istuvalla hahmolla oli päällään nuhruinen, repeillyt eläimen nahka. Olennon piirteet olivat kulmikkaat. Miehellä oli leveä nenä. Hän jyrsi kädessään juuri nuotiolla paistettua lihaa. Sitten hän maiskutteli nautinnollisesti huuliaan ja röyhtäisi. Näiden kahden miehen välillä vallitsi sanaton yhteisymmärrys. Juuri, kun saalis oli syöty, alkoi luolan ulkopuolelta kuulua mekaanista piippausta.

Viimein unikuva muuttui autereiseksi ja katosi. Rainerin aivoista kuuluva piippaus herätti hänet tylysti. Hän vilkaisi vierellään unisena tuhisevaa naista ja murahti halveksivasti. Tuo laiska, mukavuudenhaluinen olento oli hänen vaimonsa. Avioliitto ei ollut ollut Rainerin idea, hänet oli lähes pakkonaitettu Marille, naapurintytölle. Nykyisin vaimo muistutti lähinnä rannalle rantautunutta valasta. Michelangelo olisi varmasti myhäillen todennut hänen kaivaneen esille Marin todellisen olemuksen siitä virnistelevästä, kesakkoisesta teinitytöstä.

Nuoruusvuosien seksikokemukset eivät olleet sujuneet Rainerilta kivuttomasti. Teiniraskaus ei ole koskaan herkkua kummallekaan osapuolelle ja helvetti tuntui jatkuvan vielä pitkään lapsen kotoa lähtemisen jälkeenkin.

Nykyisin Rainer oli naimisissa Marin kanssa lähes pelkästään paperilla. Senaatin enemmistö, valtaa pitävä vanhoillinen kristillisdemokraattinen puolue ei hyväksynyt avioeroa. Myös ehkäisyn käyttämistä ei sallittu. Lisäksi "dekadenttiset viihdemuodot", eli lähes kaikki hauska, oli kiellettyä.

Rainer tuhahti itsekseen samalla, kun hän laittoi housujaan jalkaan. Mitään ongelmaahan tilanteessa ei olisi ilman dataverkkoa. Hän voisi olla nimellisesti naimisissa ja silti asua erillään. Saakelin tekniikka. Ei anna ihmiselle hetkeäkään rauhaa.

Rainerin sadatellessa oppivan tietoverkon lonkeroissa vilistävät sähköiset impulssit tekivät merkinnän viranomaisrekisteriin.

Dataverkon mentaaliseuranta, raportti 60109.
Henkilö 300145: Vihanilmaus dataverkkoa kohtaan
Mielenilmauksia tässä kuussa: 121
Luokitus: Mahdollinen ongelma
Toimenpiteet: Jatkettava tarkkailua

Pukeuduttuaan; hänen mielensä oli jo rauhoittunut. Tarvittin vain yksi suunnattu ajatus ja Rainer oli jo tilannut kiskovaunun oven eteen. Taidanpa syödä aamupalan töissä, hän tuumi ja verrytteli. Hän astui asumakompleksin parvekkeelle ja sieltä suoraan raidevaunuun. He asuivat 143 kerroksessa. Täältä ylhäältä saattoi nähdä koko kaupungin, jota hallitsi erilaisten putki- ja raideverkkojen sekamelska. Näissä yhteiskunnan lonkeroissa liikkui tasaisena virtana materiaa. Niin tuotteet kuin jätteetkin kiersivät omaa harmonista rataansa kaupunkiyhteisön sydämessä.

Metallisen, askeettisesti sisustetun, hieman aseptiselle tuoksuvan kulkuvälineen uumenissa Rainer kokosi tarmoaan tulevan työpäivän varalle. Työskentely jätehuoltolaitoksella ei ollut raskasta työtä. Vähän pitkästyttävää, yksinäistä ja teknistä puuhaa se oli. Rainer oli ollut koko ikänsä töissä saman kierrätysyhtiön käyttöteknikkona. Hän vastasi yksin koko jätepolttoprosessin toimivuudesta, valvoi laitteita ja teki satunnaisia huoltotöitä.

Polttoyksikkö oli muuten täysautomatisoitu. Jätteet tulivat putkistoa pitkin laitokselle, josta ne kuljetettiin hihnakuljettimella katalyyttisen polttolaitoksen uumeniin. Eri jätelinjastot yhtyivät ennen polttolaitosta. Tuossa valtavassa Molokin kidassa paloivat niin pakkausjätteet kuin ruumiitkin. Rainer kutsui sitä omaksi tasa-arvo uunikseen. Varsinainen sulatuskattila se olikin. Sinne hän päätyisi viimein itsekin, ihan niinkuin puolue-eliittikin.

Rainerin työpäivä noudatti samaa rataa kuin aina ennenkin. Automaatista tilatun ja pikaisesti nautitun aamupalan jälkeen hän tallusti ohjaamoon ja katsoi yön aikana tulostuneen vikaluettelon. Jos jotain todella tärkeää olisi sattunut, olisi Rainer herätetty dataverkon avulla keskellä yötä. Niin oli käynyt vain kerran aikaisemmin, kun lämpötilansäädin oli rikkoutunut.

Tällä kertaa vikalista oli lyhyt. Venttiili numero 4299 oli jumittunut. Rainer käveli työkalukaapille ja valitsi sieltä sopivan jakoavaimen. Sitten hän vilkaisi putkistopiirustuksia ja lähti etsimään korjattavaa kohdetta.

Vian korjattuaan Rainer istui valvontapöydän ääreen ja vaipui ajatuksiinsa. Hän muisteli eilistä untaan, jossa oli ollut historian alkuhämärissä saalistajakaverinsa kanssa. Mahtoi siellä olla hauskaa, tuumi Rainer hymähtäen, järsiä puoliraakaa lihaa kosteassa luolassa. Vieressä istuvan hahmon kaveruus oli silti koskettanut häntä. Silloin kumppanuus todella merkitsi jotain. Rainerin ajatukset soljuivat rauhallisesti mielen suvantopaikassa. Viimein hän vaipui horroksenkaltaiseeen uneen.

Unessa Rainer palasi luolaan, josta hän oli yöllä lähtenyt. Nyt siellä vallitsi kuumeinen hyörinä. Saalistajakaverin ilmeet olivat hätääntyneet. Hän puristi tiukasti kömpelön kivikirveen vartta ja viitoili ulos luolasta. Ulkoa kuului kahinaa, kun jokin suuri olento liikkui puskissa. Raivoisa, eläimellinen karjunta leikkasi seisahtuneen ilman.

Raineria valvova dataverkko huomasi nukahtamisen ja ryhtyi toimenpiteisiin.

Dataverkon mentaaliseuranta, raportti 60240.
Henkilö 300145: Tajunnantilan aleneminen virantoimituksessa
Laiminlyöntejä virantoimituksessa tässä kuussa: 2
Luokitus: Henkilöllä alentunut työaktiivisuustaso
Toimenpiteet: Herätä työntekijä ja jatka tarkkailua

Tuttu vihlova piippaus riuhtaisi Rainerin väkivalloin ulos unestaan. Pöllämistyneenä hän vilkuili ympärilleen. Voi ei, taisin nukahtaa töissä, pahoitteli hän mielessään. Onneksi siitä ei ole vielä tullut tapa. Yhteiskuntaluokkani laskisi liikaa, jos saisin potkut. Noh, ei tämä vielä varmaan ole vakavaa. Sattuuhan näitä.

Samassa joku kiinnitti Rainerin huomion. Jokin ruumisliukuhihnan kasvottomista hahmoista oli vaikuttanut tutulta. Ei kai se vaan ollut joku vanha ystäväni? Rainer syökyi hätäisesti liukuhihnan säädintaululle ja pysäytti sen kokonaan.

Dataverkko reagoi jälleen tilanteeseen.

Dataverkon mentaaliseuranta, raportti 60527.
Henkilö 300145: Irrationaalista käytöstä virantoimituksessa
Laiminlyöntejä virantoimituksessa tässä kuussa: 3
Luokitus:Henkilöllä mahdollinen mielenterveysongelma
Toimenpiteet: Varoita työntekijää ja ohjaa terapiaan

Rainerin juostessa hänen päässään kilisi dataverkon merkkisignaali. Mekaaninen ääni varoitti häntä virkavirheestä ja ilmoitti terapia-ajan. Jaha, tuumi Rainer, ei hyvältä vaikuta. Samalla hän katsoi erästä kalmoa tarkemmin. Ei, perhana...Seppo!

Rainer tyyskähti maahan. Hänen tajuntansa vaimeni jälleen paljastaen altaan harsoisia muistikuvia.

Rainerin mielestä pulpahteli vuoripuron tavoin yksittäisiä kuvia lapsuudesta. Hän muisteli parasta kaveriaan Seppoa, jonka kanssa hän oli leikkinyt lapsena. Maalaislähiön tenavilla oli yleensä ollut aina hauskaa. He olivat molemmat pitäneet jalkapallosta ja kalastuksesta. Kesäiset päivät oli vietetty rennoissa merkissä maaseudulla kirmaten. Pojat olivat pelanneet jalkapalloa ja kisailleet kedoilla.

Verivalat vannottiin korkealla puussa ja naapuruston väelle tehtiin jekkuja sen minkä ehdittiin. Mutta sitten kaikki vähitellen muuttui. Sepon perhe muutti kaupunkiin. Ihmiset liitettiin dataverkkoon mikrosirujen avulla. Lopulta kaikki ihmiset siirrettiin kaupunkeihin. Maaseutu muutettiin valtaisaksi elintarvikkeiden tuotantaoalueeksi kaupungin muuttuessa suureksi muurahaiskeoksi.

Kyynel vierähti Rainerin silmäkulmasta. Hän huomasi lepäävänsä kotonaan sängyssä. Hän nousi hitaasti istumaan vuoteelle ja kohtasi Marin vihaisina leimuavat silmät.

-Nyt sinä äijä viimeisen temppusi teit!

Huusi mari Posket punottaen. Ennen kuin Rainer ehti vastata hän jatkoi:

-Menit hankkimaan itsellesi potkut ja hullun paperit! Mitä oikein ajattelit!

-En mitään

Rainer sopersi hämillisenä. Marin äkillinen raivonpuuska ja odottamattomat uutiset olivat yllättäneet hänet. Hänen päätään särki. Aivan liikaa oli tapahtunut yhden päivän aikana.

-Elä viitsi huutaa. Ei minullakaan helppoa ole ollut.

Mari tuhahti ja käveli vihaisena toiseen huoneeseen. Rainer painoi päänsä polviensa varaan. Hänen hartiansa nytkähtelivät, kun hän päästi tunteensa valloilleen ja itki.

Tämän hektisen päivän jälkeen elämä asettui takaisin uomiinsa. Rainer totutteli olemaan päivät kotona. Hän oli tapahtuneen jälkeen raskaan lääkityksen alaisena, eikä ollut nähnyt mitään unia. Hyvä niin, hän tuumi, saanpa olla rauhassa. Jos Maria ei olisi ollut, olisi Rainerilla voinut olla jopa ihan mukavaa.

Viikon työttömyyden jälkeen olivat kaikki haavekuvat karisset ja elämä tuntui suorastaan sietämättömältä. Aikaisemmin hän oli päässyt vaimoaan pakoon työpaikalle. Nyt hänen tuli kuunnella jatkuvaa jäkätystä ja nalkutusta siitä, kuinka alentavaa oli olla toisarvoinen kansalainen. Rainerin jäätyä työkyvyttömyyseläkkeelle oli myös hänen vaimonsa kansalaisluokitus laskenut usean pykälän. Heitä ei enää palveltu tehokkasti kaupoissa ja virastoissa. Useat hyödykkeet, joita he ennen olivat tottuneet käyttämään jokapäiväisesti, olivat nyt harvinaisia.

Viimein Rainerin lääkitystä vähennettiin. Eräänä iltana hän palasi takaisin unimaahansa.

Unessaan Rainer oli jälleen luolan edustalla. Hän puristi tiukasti kirvestä kädessään ja kuunteli tarkkaavaisesti. Hänen saalistajakumppaninsa makasi maassa elottomana. Kaverin ihossa näkyi selviä raatelun merkkejä kallon ollessa murskattu.

Pensaikoissa kahahti. Rainer kääntyi kohtaamaan suuren, valkoisen pedon. Sillä oli torahampaat ja takkuinen, tuuhea turkki. Se hyökkäsi urahtaen. Rainer iski kirveellään petoa, mutta se ei auttanut. Viimein hän hyppäsi kiinni pedon paksuun kurkkuun ja kuristi.

Dataverkon mentaaliseuranta, raportti 60793.
Henkilö 300145: Vakava mielenhäiriö unitilassa
Kohdehenkilö kuristaa unissaan vaimoaan
Luokitus:Henkilö on yhteiskunnalle vaarallinen
Toimenpiteet: Eliminoi kohde välittömästi

 

THE END

Epilogi

Kierrätyslaitoksen polttouunin uusi käyttöteknikko katseli liukuhihnalla etenevää kasvotonta ruumisvirtaa. Hetken hän luuli tunnistaneensa hihnalta laitoksen entisen käyttöteknikon karrelle palaneen ruumiin. Sitten hän arveli erehtyneensä ja jatkoi toimiaan.

   
* * *
Palautetta kirjoittajalle voi jättää tähän laatikkoon.
   

etusivu  novellit  KK-files  seuraava