edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Talonmies

Kalle Nuortimo


    
Kirkkaat valot lipuvat hitaasti silmieni edessä. Näkökenttäni on hieman sumuinen aistieni hakiessa järkeä ympärillä vellovasta tilasta. Vähitellen voin kuulla tasaisen hengitykseni ja tuntea kivun ohimollani. Kosketan punaisena sykkivää kohtaa kädelläni. Onneksi se on vain mielessäni punainen. Kuhmu tuntui käteeni massiivisen suurelta, mutta verta siitä ei tule.

Huomaan makaavani selälläni kylmällä, kostealla lattialla. Yläpuolellani on silminkantamattomiin kirkkaita valoja. Hallimaista, avaraa tilaa jatkuu joka suuntaan. En pysty näkemään ollenkaan loppua tälle lakeudelle, vaikka kuinka pinnistän näköäni.

Kylmä hiki virtaa hitaasti selkääni pitkin. En voi muistaa, missä olen. Tai kuka olen. Enkä juuri mitään muutakaan. Jossakin mieleni sopukoissa tuntuu vellovan etäinen tunne siitä, että olen juuri siellä, missä pitää, mutta jokin on mennyt vikaan.

Katselen itseäni. Olen pukeutunut taivaansiniseen haalariin , jossa lukee METROMAX ja kuluneisiin saappaisiin. Niissä ei lue mitään. Vieressäni on raput, jotka ulottuvat kattoon lähelle valaisimia. Yksi lähimmistä lampuista on rikkoutunut, sirpaleita välkähtelee vieressäni lattialla. No niin, mietin, nyt tiedän ammattini. Olen talonmies. Liukastuin rappusilta ollessani vaihtamassa lamppua. Löin pääni ja tajuni huuhtoutui kuin vuoripuro pitkin tätä hallia.

Tutkin mielenkiinnolla vieressäni olevia rappuja. Tarkemmin niitä katsellessani havaitsen nappulan, jota painan. "ZZZHHHT", kuuluu rappusista niiden vetäytyessä kokoon. Minua hieman hymyilyttää, kun tikkaat mahtuvat lopulta kämmenelleni. Tungen ne hajamielisesti haalarin sivutaskuun yrittäen samalla miettiä, miten olen tänne joutunut.

Tikkaat kolahtavat taskussa vasten jotain kappaletta. Otan litteän, käteen hyvin mahtuvan esineen käteeni ja tutkiskelin sitä mielenkiinnolla. Se on jonkinlainen säädin, jonka kuvaruutu on rikkoutunut. Pahus.

Harmistuneena ravistelen sitä kädessäni. Sitten helistän sitä. Lopulta heitän sen vasten lattiaa. Turhaan. Toisin kuin tikkaat, tämä vempain on sanonut sopimuksensa irti. Pysyvästi. Kuten muistinikin.

En ole varma, toiminko luonteeni mukaisesti, kun istuudun rauhallisesti alas lattialle. Toisessa tilanteessa olisin voinut raivota kuin hullu ja juosta ympyrää. Tai huutaa apua, kunnes äänijänteeni rukoilisivat armoa. Minulla ei ollut aavistustakaan minulle tyypillisestä käytöksestä. Olin menettänyt muistini mukana myös jotain perimmäistä itsestäni.

Keräsin ajatuksiani vimmaisella logiikalla. Mitä siis oikeastaan tiedän? Olen miespuolinen, tuuheatukkainen, paksupartainen mies. Luultavasti olen ammatiltani talonmies. En voi muistaa mitään tiettyä erikoisalaa.

Tämän tilan valtavasta koosta päätellen minulla oli joku keino tulla tänne. Kukaan ei kävelisi…varmaankaan satoja kilometrejä.

Huusin tyhjään tilaan. Edes kaiku ei vastannut. Tuntui kuin ilma olisi syönyt ääneni. Ahdisti.

Mitä sitten voisin tehdä? Voisin vaikka pysyä paikallani ja odotella. Joko löytyisin tai kuolisin nälkään. Luultavasti minut paikallistettaisiin helpommin täältä rikkinäisen lampun viereltä.

Mielessäni häivähti epäilys. Näin suuri halli, mukanani kehittynyttä tekniikkaa ja silti minä, tavallinen mies vaihtamassa lamppua. Ei automaattisia mekanismeja tai muutakaan. Taidan olla pelkkä päähänpotkittava kuli, jolla ei ole arvoa edes tämän rikkinäisen säätimen vertaa. Kirosin mielessäni ammattiliittoani. Luultavasti kuitenkin kuuluin sellaiseen. Siitä voi olla hyötyä, kun pomoni kuulevat tämän säätimen menneen rikki. Potkuthan siitä vielä saisi.

Taidanpa lähteä kävelemään johonkin suuntaan. Ihan sama mihin. Suunnassa pysyminen on kuitenkin vaikeaa, kun tila on niin avara kuin tämä. Ehkä rikkoisin lamppuja? Niin tekisin. Mitä minulla oikeastaan on hävittävää?

Nousin päättäväisesti seisomaan. Venyttelin ja hipaisin kuhmuani kuin varmistaakseni, että se on vielä siellä. Sitten lähdin päättäväisesti kävelemään sinne, minne nenäni näytti. Askeleistani ei kuulunut ääntäkään. Oloni oli kissamainen.

Hyräilin kävellessäni lähinnä rauhoittaakseni itseäni. Joka viidennentoista askeleen jälkeen heitin rikkoutuneella säätimellä kattoon. Sitten väistelin helisten alas putoavaa lasia. Aina välillä tarkkailin lamppuja.

Minusta näytti, niinkuin tuossa tasaisessa massassa olisi ollut havaittavissa vaihtelua. Ei pelkästään lamppujen sijoittumisen vuoksi, mutta myös lamppujen valoteho vaihteli. Aina välillä näytti, niinkuin rivistössä olisi kulkenut välähdys eteenpäin. Jännitepiikki sähköverkossa, tuumin. Jatkoin päättäväisesti matkaani.

Rikottuani noin viidenkymmenen lampun aloin tuntea oloni tukalaksi. Hiki valui norona pitkin selkääni. Joku on lisännyt lämpöä, tai sitten kävely rasitti minua enemmän kuin uskoinkaan. Katsoin pikaisesti ylös lamppurivistöihin.

Koko katto hehkui nyt tulipunaisena merenä. Myrskyävän ulapan lailla kohisivat edestakaisin valomainingit ja -purkaukset tuossa lakeudessa. Se oli vihainen. Jotenkin vain tiesin sen. Ilma rätisi. Sitten, kuin tulivuori, tämä valtaisa, sähköinen massa keskitti voimansa ja purkautui yhdessä suuressa sykäyksessä. Paloin karrelle. Vain valkoiset, lihanriekaleiset luuni jäivät jäljelle. Ne pysyivät hetken pystyssä ja murenivat sitten tuhkana lattialle.

* * *

TÄHTILAIVA ELISEN LOKIRJA, MUSTA LAATIKKO. KAPTEENIN MERKINNÄT

3.40 Maan vetovoimakentästä irrottautumisen jälkeen

Lähtömme tapahtui suunnitelmien mukaisesti. Tehtävämme, rauhanomainen ensimmäinen kontakti Kauriin tähdistön G-planeetan asukkaiden kanssa, alkoi lupaavasti. Nämä valosähköiset olennot, joita emme ole vielä nimenneet, elävät suurissa kennomaisissa yhdyskunnissa. Yhden soluyksikön, joka sisältää tietojemme mukaan noin sata miljardia olentoa, ulkonäkö muistuttaa historiallista 60 Watin lamppua.

Olentojen suuri yhdyskunta otti yhteyttä maan asukkaisiin avunpyynnön muodossa. Yksi solu oli pahasti tuhoutunut ajan myötä. Niinpä tämä maan asukkaille outo eliömuoto lähestyi kansaamme asian korjaamiseksi. Kädelliselle yksilölle tehtävä olisi helppo.

Kommunikointimuotona toimivat valosähköiset impulssit, joita tietokoneemme käänsivät kielellemme. He/ne lähettivät tarkat tiedot yhden soluyksikön rakenteesta. Niiden avulla insinöörimme kykenivät usean vuoden ponnistelujen jälkeen valmistamaan yksityiskohtaisen kaksoiskappaleen.

Tehtävän suorittajaksi valitiin alansa huippu, multiyhtiö METROMAX:in ulkoavaruuasasiantuntija Peter Ström. Hänen molekyylirakennettaan geenimanipuloitiin kestämään yhteiskunnasta normaalitilanteessa ihmisiholle koituva haitallinen säteily. Lisäksi hän nyt pystyy hengittämään yhteiskunnan erittäin argonpitoista ilmaa.

Tämä oli välttämätön toimenpide, sillä tehtävä vaatii sellaista tarkkuutta, jota ei saavuteta avaruuspuvun avulla. Pitkän intensiivikoulutuksen jälkeen hän on valmis toimittamaan korjaustoimenpiteen. Peter perehtyi jopa huoltotekniikan historiaan ja vitsaileekin usein olevansa vain talonmies lamppua vaihtamassa. Nyt hän odottelee saapumistamme planeetan painovoimakenttään lepokammiossaan.

3.55 Maan vetovoimakentästä irrottautumisen jälkeen

Miehistömme valmistuu aika-avaruusloikkaan lähelle G-planeettaa.

4.00 Maan vetovoimakentästästä irrottautumisen jälkeen

Saavuimme juuri nyt Kauriin tähdistön G-planeetan painovoimakentään. Kävin henkilökohtaisesti herättämässä Peterin unestaan ja juttelimme hiukan. Hän oli luottavainen tehtävänsä onnistumisesta. Se ei vaikuttanut liian vaikealta. Ainoa ongelma oli yhteisön luokse pääseminen, se sijaitsi suorastaan äärettömän suuren luolamaisen tilan katossa. Tila oli hyvin suojattu, sinne pääsi vain yhdestä kohdasta planeetan asukkaiden lähettämän, ihmisille suunnitellun kulkulaitteen avulla.

4.30 G-planeetan painovoimakentässä

Laskimme Peterin yhteisön katolle, josta hän pääsi sisään vaikeuksitta. Sensorimme kertovat, että kaikki sujuu hyvin. Peter nousee kohti rikkoutunutta yksikköä automaattihissin avulla. Nyt hän kurottuu kohti rikkinäistä solua. Varovasti hän irrottaa sen. Laittaa meidän laitteemme tuhoutuneen tilalle. Mutta mitä tuo oli? Nyt hän horjahti! Ei…tämä ei voi olla totta. Peter sinkoutui lattialle ja murskasi korjausyksikön. Katastrofi!

4.35 G-planeetan painovoimakentässä

Täydellinen fiasko! Ilmeisesti Peter menetti järkensä pudotessaan, koska hän tuhoaa lähes järjestelmällisesti yhteisön soluja. Laskujemme mukaan jo viisikymmentä elinsolua on tuhottu. Sensoriemme mukaan yhdyskunta valmistelee vastaiskua.

4.43 G-planeetan painovoimakentässä

Keskeytämme tehtävän. Peter on eliminoitu ja koko yhteisö on puolustilassa. Luulen sen valmistelevan suurta sähkömagneettista iskua meitä vastaan sillä kaikki kommunikaatioyhteydet ovat poikki. Olen tehnyt hätätilahälytyksen ja miehistömme tekee työtä, jotta pääsisimme pakenemaan. Nopeasti.

4.44 G-planeetan painovoimakentässä

Luolasta lähti valtaisa plasmaisku kohti alustamme. Min
   
* * *
Seuraava laatikko toimittaa palautteen suoraan kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava