edellinen Novellit    Kohtaus 15    Kohtaus 16    Kohtaus 17    Kohtaus 18    Kohtaus 19    Kohtaus 20

G L O R I A   M U N D I

Kertomus vanhoista virheistä

Kolmas näytös

14. Heittää kaikki toivo

Torsti Naulapää


Dramatis personae
   
   
Nobuto Self 
Selfin suvun perijä, gloriosi 
Nicholas Haag 
Haagin suvun perijä, gloriosi 
Ellen Haag
Nobuto Selfin vaimo, edellisen nuorempi sisko 
3R-n0 eli Erno 
Droidi, sotaveteraani 
Li Anh Diak 
Myrmidonin praepositus, gloriosi 
Volter Aachen Chiliarches Lex 
Philip Theodore Kapinajohtaja, agitaattori, tiedemies
Brutus Glaucus Discessio fiscuksen asiamies, frumentarius
Jupiter XII Imperator, gloriosi 
Kuuluttaja 
Vox Imperatorin kuuluttaja 
 
Sairaanhoitaja 1  Händelin kapina-armeijan lääkintämies
Sairaanhoitaja 2 
Händelin kapina-armeijan lääkintämies
Vartija 
Vanginvartija Händelin kapina-armeijassa
Stuertti
'Adam Smithin' stuertti
Officiale 
Virkamies Day Of Hopelta  
Officialen vaimo
Edellisen puoliso
Olga Stenzic 
Vapaiden Maailmojen Liiton Händelin maavoimien komentaja
Ali Avigni
Vapaiden Maailmojen Liiton komentavia upseereita
Lloyd
Upseeri 'Bulletilla'
Harle 
Upseeri 'Bulletilla'
   
   

***

[Kuva kirkastuu. Näemme NOBUTO SELFIN Händelin kapinallisten aluksen sairastuvalla. Tila on likainen ja ahdas: painovoimaa ei ole, katto on liian matalalla ja vuoteita on vain kolme, joista kaksi tyhjiä. Self makaa tokkurassa alasti köytettynä omaansa. SAIRAANHOITAJA 1 on juuri tutkimassa Selfin vasenta kättä, josta on jäljellä vain tynkä. Laser on polttanut käsivarren siististi irti. SAIRAANHOITAJA 2 on täyttämässä lääkeruiskua. Molemmat ovat pukeutuneet keveisiin painepukuihin]

Sairaanhoitaja 1 (katsoo Selfiin): ...taitaa tulla tajuihinsa pikkuhiljaa.

Sairaanhoitaja 2: Jos se minusta olisi kiinni, heittäisin tuon kyllä avaruuteen -

[Selfin silmät rävähtävät auki. Hän vilkaisee vauhkona ympärilleen ja sitten vasemmalle, nähden kätensä, tai pikemminkin sen puutteen. Self alkaa kirkua ja riuhtoa siteitään; hän päästää suustaan nopeita, kimakoita kiljahduksia]

Sairaanhoitaja 2: Ja eikun taas...

[Sairaanhoitaja 2 painaa lääkeruiskun Selfin kädentynkään. Tämä nukahtaa uudestaan, kuva himmenee. Seuraavaksi näemme Selfin makaamassa sängyllä pimeässä, betonisessa huoneessa. Hänen yllään on yksinkertainen kaapu. Huoneessa ei ole ikkunoita, vain kalterit yhden seinän tilalla. Kaltereiden toisella puolella näkyy harmaa, betoninen käytävä, josta tihkuu hieman valoa huoneeseen. VARTIJA seisoo käytävällä. Self herää hitaasti ja sitten havahtuu ja nousee nopeasti istumaan. Selfiä huimaa, ja huomaamme hänen viikon ikäisen partansa]

Self (hätääntyneenä): Mi- missä minä olen? Mitä- mitä- mitä on... voi belphegror-

[Self katsoo kädentynkäänsä, ja hänen ahdistuksensa lisääntyy]

Self: Voiei voiei voiei - minun käteni - käteni - ne ampuivat käteni irti-

[Self tunnustelee tynkäänsä oikealla kädellään]

Self: Ei ei ei- ei voi olla... ei voi.

[Self huomaa Vartijan käytävällä. Vartija on tarkkaillut Selfiä jo hetken]

Self (ryhdistäytyy): M-missä minä olen?

Vartija:-

Self: Ker- ker- kertokaa heti, sotamies!

Vartja:-

Self: Painovoimaa, täällä on painovoimaa... olemmeko me Händelillä? Vastatkaa!

Vartija:-

Self: Me hävisimme, meidät petettiin. Miksi te ette tappaneet minua? Tapoittehan te kaikki muutkin!

Vartija: Me kyllä otimme teidät vangiksi ja säästimme teidät. Tosin jos te palaisitte Imperiumiin, teidät teloitettaisiin epäpätevyydestä.

[Vartija, lievästi huvittuneena, astuu kaltereiden eteen, kasvotusten riutuneen Selfin kanssa]

Vartija: Te menetitte kokonaisen legion, ja annoitte kapinallisten kaapata korvaamattoman lippulaivan...

[Selfin ilme muuttuu entistä tyrmistyneemmäksi, hän horjuu takaperin, istuu sängylleen ja yrittää painaa päänsä käsiinsä, muistamatta niitä olevan enää yksi]

Vartija (virnistäen): ...gloriosi.

[Aikaa kuluu. Vanha Self kertoo samalla, kun näemme yksikätisen Selfin istumassa hiljaa vihaisena sellinsä vuoteella]

(Vanha) Self: Minä en tiedä, kuinka kauan oli vankina, ennen kuin mitään tapahtui. En nähnyt ulos, joten en tiennyt oliko päivä vai yö. Vartija toi minulle ruokaa aina välillä, aina samanlaisen annoksen. Minulle ei puhuttu. Viereisissä selleissä ei ilmeisesti ollut ketään. Minä en voinut tehdä mitään, paitsi syödä ja nukkua. Ja miettiä. Mietin tapettaisiinko minut, jos ikinä pääsisin takaisin Imperiumiin. Mietin, mitä Ellen ja äitini ajattelivat, kun minusta ei kuulunut. Ajattelin myös, mitä ulkona tapahtui. Kuinka suuren voiton kapinalliset olivat saavuttaneet? Mitä Aachen juoni? Entäpä jos poispäästyäni Imperiumia ei enää olisi, pelkästään Vapaiden Maailmojen Liitto, niinkuin kapinalliset itseään kutsuivat? Tai ei Imperatoria vaan Chiliarches Lex? Eniten kuitenkin ajattelin Bechyä. En ollut nähnyt häntä häitteni jälkeen. Oliko hän vihainen? Surullinen? Välinpitämärön? Elossa? Vihasin itseäni silloin, varmaan vieläkin. Niin, vihaamaan minä opin. Vihasin Philip Theodorea ja hänen petturikapinallisiaan. Vihasin Aachenia ja hänen mustatakkejaan. Vihasin hullua Imperatoria. Vihasin vanhempiani siitä, että synnyttivät minut tähän sotkuun. Vihasin Nickiä siitä veitsestä, jonka hän selkääni iski. Vihasin sen petturin äpäräsiskoa, minun vaimoani. Viha piti minut käynnissä; aina kun yksinäisyys tuntui musertavalta, ajattelin kaikkea, mitä vihaan. Ja jaksoin taas hetken.

[Siirrymme vuoteen 52 jg, jossa ERNO pukee vanhaa, rampaa Selfiä Selfin huoneen harmaisiin kaapuihin palatsin kylpyhuoneessa]

Erno: Hyvin runollista, Comes Self.

(Vanha) Self: Pää kiinni ja kuuntele. Kului aikaa, ehkä kuukausia, mutta ainakin viikkoja. Sitten Nick tuli tapaamaan minua.

   
* * *

edellinen Novellit    Kohtaus 15    Kohtaus 16    Kohtaus 17    Kohtaus 18    Kohtaus 19    Kohtaus 20