Novellit    Kohtaus 14    Kohtaus 15    Kohtaus 16    Kohtaus 17    Kohtaus 19    Kohtaus 20

G L O R I A   M U N D I

Kertomus vanhoista virheistä

Toinen näytös

18. Tongit ja hampaat

Torsti Naulapää


[Sirrymme menneisyyteen, kirkkaasti valaistuun kammioon Discessio Lexin pääkonttorin kellareissa Day Of Hopella. Kaksi Discession vigilistä seisoo huoneen ainoan oven edessä. Brutus Glaucus on sidottu alasti ns. 'apinakiikkuun': hänen kätensä ja jalkansa on sidottu yhteen selän taakse ja hänet on ripustettu solmusta kattoon. Hänen kehossaan on lukuisia verestäviä haavoja. VOLTER AACHEN seisoo hänen vieressään kädessään lyhyt rautakanki]

Glaucus: Eihän se tietenkään minun asiani ole, mutta eikö teidän tulisi kysyä minulta jotakin? 

Aachen: Kuinka niin?

Glaucus: Jos siis aikomuksenne on kuulustella minua?

[Aachen lyö Glaucusta vatsaan aseellaan. Glaucus älähtää]

Aachen: Ette te tiedä mitään hyödyllistä. Mutta täytyyhän minun toisinaan rentoutua.

Glaucus: Yh- ymmärrän.

Aachen: Tehdään tämä nyt kerralla selväksi. Kaikki Imperatorille uskolliset asiamiehet ovat jo lähteneet täältä, itse tai laatikossa kannettuna, poislukien te. Luulitteko tosiaan voivanne varastaa minulta ja päästä vielä pakoon?

Glaucus: Viimeksi kun kuulin... planeetta oli Imperatorin omaisuutta.

[Aachen lyö Glaucusta uudelleen]

Aachen: Kyllä kai te ymmärrätte, että Imperiumin aika on ohi. Kysymys onkin, kenen aika on seuraavaksi?

Glaucus: Tuskin teidän kuitenkaan... kansa vihaa teitä vielä enemmän kuin Imperatoria.

Aachen: Kansa oppii rakastamaan minua kunhan palautan järjestyksen Imperiumiin, niinkuin olen jo tehnyt täällä ja Daventhorilla. Ei suinkaan pidä ajatella, että olisin erityisen julma mies, Glaucus. Minä päästän teidät ja kolleganne menemään. Aluksenne odottavat teitä yhä sukkulakentällä. Discessio Lex ottaa Day Of Hopen talouselämän haltuunsa nyt.

Glaucus: Voisitteko sitten... päästää minut alas?

Aachen: Hetken kuluttua.

[Aachen nostaa rautakankensa. Näemme Glaucuksen huutavan]

[Näemme punaisen auringon nousevan dyynien takaa ja valaisevan Discessio Fiscuksen sukkulakentän. Yksi alus nousee kohti taivaita kohti jyrinän säystyksellä. South Siden kaupungin tornit nousevat heti kentän vierestä: toisella puolella avautuu loputtomalta tuntuva hiekkaerämaa. Glaucus, sinesessä univormussaan kasvot mustelmilla valvoo hätäistä sukkuloiden lastausta. Discessio Fiscuksen naiset ja miehet ovat pakenemassa, perheineen ja omaisuuksineen. Glaucus kertoo]

Glaucus: Vetäydyimme häntä koipien välissä, mutta olin päättänyt jatkaa Discession puolesta taistelua muualla. Viimeisiä aluksia valmistellessamme huomasin, että joku oli vuotanut lähdöstämme.

[Kuuluu huutoa. Kaupungista ryntää ensin vain kourallinen ihmisiä, mutta heitä seuraa ihmisten hyökyaalto: satoja Day Of Hopen kansalaisia, kantaen hätäisesti koottuja tavaroitaan ja milloin taluttaen, milloin kantaen lapsiaan]

Glaucus: Nämä ihmiset olivat viimeisiä tarpeeksi varakkaita tai vaikutusvaltaisia ihmisiä, virkamiehiä, cura platiita, exactucsia, byrokraatteja, officialeseja tai muuta varakasta keskiluokkaa, jolla oli ollut mahdollisuus yrittää vaihtaa kotimaailmaa. Heillä ei olisi sijaa Aachenin hallinnossa.

[Näemme pakolaisten hätääntyneitä kasvoja]

Glaucus: Discessio Fiscus oli Imperatorin viimeinen edustaja Day Of Hopella. Nämä ihmiset olivat odottaneet, että Imperator pelastaisi heidät Aachenin ikeeltä. Mutta hän ei aikonut, ja nyt he panikoivat; tarttuivat oljenkorsiin. Me emme voineet auttaa vaikka olisimme halunneet. Meillä ei ollut aikaa eikä aluksia.

[Discessio Fiscuksen väki pudottaa tavaransa ja ryntää aluksille. Glaucus karjuu alaisilleen]

Glaucus: Kaikki alukset ilmaan! NYT HETI!

[Jyrinä täyttää ilman kun kaikki 20 alusta käynnistävät moottorinsa. Ensi yksi nousee, sitten toinen. Väkijoukko lähestyy. Lisää aluksia nousee. Glaucus on astumassa juosten oman aluksensa rampille, kun ensimmäiset pakolaiset saapuvat kohdalle. OFFICIALE on ensimmäisenä paikalla: nuori, parikymppinen mies. OFFICIALEN VAIMO juoksee hänen kannoillaan kantaen vauvaa sylissään. Officiale työntää pienen pussin Glaucuksen käteen ja puhuu hengästyneenä]

Officiale: Pyydän... tässä on kaikki mitä meillä on... tyttäreni... kolmikuukautinen... pyydän...

[Pakolaisjoukko ympäröi Glaucuksen aluksen. Kentällä vallitsee yleinen sekasorto pakolaisten pyrkiessä väkisin täysiin sukkuloihin. Lähellä alus nousee ilmaan kuumien pakolieskojen sytyttäessä ihmisiä tuleen]

Glaucus: Aika hidastui. Katsoin alas käsiini, ja miehen antamaan pieneen pussiin. Se oli täynnä veren tahrimia kultahampaita. Sitten katsoin miestä. Hänen paidanrintamuksensa oli veren tahrima ja hänen kädessään olivat veriset tongit. Kaikessa sekasorrossa mies oli ehtinyt repiä hampaat joltakin raukalta, todennäköisesti useammalta. Maksuksi, päästäkseen pois.

[Näemme hampaat ja tongit. Officiale riuhtoo Galucuksen paidankaulusta ja anelee vaimonsa vierellään]

Officiale: Viekää meidät pois!

[Officialen vaimon kasvot leviävät kauhistuneeseen irvistykseen. Verta roiskuu niille Glaucuksen ampuessa Officialea päähän. Hetken aikaa näemme järkyttyneen Glaucuksen, joka puristaa asetta oikeassa kädessään ja hammaspussia vasemmassa. Väkijoukko kavahtaa hitaasti taaksepäin, vain Officialen vaimon jäädessä paikoilleen, puristaen lastaan. Verinen kyynel laskeutuu hänen poskeaan alas. Glaucus perääntyy nopeasti alukseensa, joka nousee ilmaan. Näemme vaimon, joka katsoo Glaucukseen kuolleen miehensä ruumiin viereltä. Hän kutistuu aluksen noustessa ja lopulta katoaa keltaisen planeetan pinnan jäädessä taa. Palaamme nykyhetkeen. Ruokailu on päättynyt. Glaucus hymyilee surullisesti. Hän ottaa taskustaan pussin ja sieltä kultahampaan, jonka ojentaa Selfille. Hiljaisuus on vaivautunut]
 

   
* * *

Novellit    Kohtaus 14    Kohtaus 15    Kohtaus 16    Kohtaus 17    Kohtaus 19    Kohtaus 20