Novellit Luvut 1, 2, 3 Luvut 4, 5, 6 Luvut 10, 11, 12

Petetty:

Luvut 7, 8 ja 9

Tatu Niittykangas


    
LUKU 7

Natasha istui pöydässä. Häntä vastapäätä istui herra Arasaka, joka naputti sormillaan pöytää.
Huoneen laidoilla seisoivat Arasakan henkilökohtaiset henkivartiat. Valo tuli huoneen seinillä olevista levyistä, jotka Arasaka pystyi himmentämään vain sanomalla himmennä. Huone oli noin seitsemän metriä kanttiinsa ja seinillä oli valopaneeleiden lisäksi japanilaisia tauluja.

"Kuka" kysyi Natasha, "se oikein voisi olla?"

Arasaka mietti hetken ennen kuin vastasi.

"Joku yhtiö, luultavammin Majestetic tai MiliTech, tai joku heistä" Arasaka ojensi Natashalle paperin jossa oli kolme itämaalaisen näköistä miestä. Natasha katseli heitä ja ojensi paperin takaisin. He jatkoivat miettimistä. Yksi huoneen vartijoista yritti kuunnella jotain, mutta luovutti sitten. Toinen lähti huoneesta.

"Miten Majestetic olisi voinut tietää että sinä olisit tilannut heidän miehensä tapon?" Natasha kysyi.
"En epäilekkään heitä, mutta MiliTehch se voisi olla mutta mitä luultavimmin joku heistä..."Arasaka vastasi. Sitten hän palasi mietteisiinsä. Kuului kolinaa ja sitten poistunut turvamies saapui takaisin kantaen tajutonta miestä kainalossaan.
"Sir, tämä mies saapui metroaseman luukun kautta. Kolkkasin hänet ja aion nyt viedä hänet koppiin odottamaan heräämistä" hän raportoi.

Mutta Arasaka käski häntä jättää miehen kolmannelle tuolille, joka oli pöydän ympärillä. Turvamies tutki miehen, otti hänen takkinsa sisältä raskaan pistoolin ja lähti viemään sitä säilöön. Samalla toinen turvamies asetti miehen tuoliin istumaan. Mies oli keski-ikäinen ja hänellä oli tuuheat viikset. Natasha huomasi myös jonkinlaisen syntymämerkin miehen silmäkulmassa. Arasakalle tuotiin pieni ruisku, jonka hän pisti miehen olkapäähän. Heti miehen silmät aukenivat hän katsoi nopeasti ja peloissaan ympärilleen.

"Noniin, tahdon tietää mitä teet täällä tai teloitan sinut!" Arasaka sanoi aivan rauhallisesti miehelle.
"Mi...minä seurasin tuota naista" mies nyökkäsi Natashan suuntaan.
Arasaka kääntyi katsomaan Natashaa ja näytti kysyvältä. Natasha vastasi 'en minä vaan tiedä' –ilmeellä.
"Mikä on nimesi ja miksi tulit?" Arasaka kysyi.
"Olen Sam Carver, tulin koska tutkin kahden poliisin ja yhden Majesteticin miehen murhaa
ja hän" Sam nyökkäsi Natashaa kohti, "on syyllinen murhiin"

Natasha katsahti Samia kohti. Hänen ilmeensä oli ollut tunteeton ja kylmä, mutta nyt se muuttui lievään hymyyn.

"No mutta, etkös sinä minua tunne?" Natasha kysyi Samilta.
"En, miten niin?" vastasi Sam.
"Annas kun virkistän muistiasi: Alaska, seitsemäs päivä elokuuta vuonna 2036" Natasha luetteli.

Samin suu aukeni ja sulkeutui, aukesi ja sulkeutui. Hän näytti hämmästyneeltä.

"Sisko?" hän kysyi aivan hämmentyneenä.

Natasha vastasi kyllä. Sitten hän selitti hänelle tämän hetkisen tilanteensa. Ja kun Natasha kysyi Samia auttamaan, tämä suostui heti.

LUKU 8

Arasaka oli järjestänyt Natashalle ja Samille turvakolon Mon Danuaksen keskustasta, suoraan Mustan Käden stripklubin alta. Siellä he voisivat odottaa kunnes Arasaka olisi selvittänyt kuka oli kaiken sen takana. Mutta Arasaka ei voinut aavistaa että Natashalla oli muita suunnitelmia.

Hän oli jo soittanut eräälle dekkerikaverilleen, Joshua Meekerille, joka oli jo tulossa paikalle.

Nyt oli aika selvittää mitä helvettiä oli tapahtunut ja tapahtumassa.

Natasha käveli kärsimättömästi ympäri huonetta. Sam istui pienellä sohvalla joka oli nurkassa. Jokainen minuutti tuntui Natashasta ikuisuudelta. Aika tuntui matelevan vain kiusatakseen häntä.

Sitten oveen koputettiin. Natasha ryntäsi heti avaamaan; siellä oli Joshua. Natasha halasi Joshuaa ja he menivät pöydän ääreen. Joshua kyseli tarpeelliset tiedot miehistä jotka Arasaka oli näyttänyt. Natasha ojensi Joshualle kopion jonka hän oli ottanut silmässään olevalla kameralla.

Joshua tutkaili miehien kuvia hetken ja ilmoitti sitten yhden heistä kuolleeksi, itse asiassa hänen itse tappamakseen.

"No tää maksaa sulle niinku kymmenen, ok?" Joshua alkoi neuvotella palkastaan.
"Joshua, sinä vanha piru. No, saat kymmenen mutta puolet vasta jos vihjeesi ovat kannattavia, eikös?" Natasha jatkoi neuvottelua.

Natasha sai tingittyä hinnan kahdeksaan ja Joshua saisi pitää kaikki pienet tiedonmurut. Joshua venytteli sormiaan ja otti kyberdekkinsä repustaan. Hän avasi sen.

"Hei, tilaapas pizza, extra pepperoni ja sipuli, ok? Ja kaljaa kans!" Joshua huikkasi ja työnsi plugin kyberdekistä ranteessaan olevaan jakkiin. Kyberdekki piippasi pari kertaa ja sitten hiljaisuus laskeutui.

Joshua syöksyi datavirtaan ja näki vain nollia ja ykkösiä. Sitten kuva muuttui ja hän oli valtavalla valtatiellä, tiedon valtatiellä. Tiellä matkasi koko ajan tuhansia ja miljoonia ohjelmia, hakkereita ja tiedonmurusia. Tien vierellä oli pieni vanha koppi jonka yllä oli kyltti jossa luki Info. Hän juoksi sinne, mutta sisältä tuo pieni koppero ei ollut kuin pieni koppero vaan kuin iso kirjasto. Siellä oli linkit kaikkeen tietoon Netissä. Joshua antoi kuvat pieneen syöttöaukkoon ja se surrasi hetken. Sitten sen yläpuolella olevaan ruutuun ilmestyi kymmeniä rivejä tekstiä. Joshua kopioi tiedot pienelle lastulle, johon tiedot ikään kuin hyppäsivät ruudusta. Sitten Joshua säntäsi ulos ja hyppäsi datavirran vietäväksi. Hetkeä myöhemmin hän ilmestyi datavirrasta virtuaalisen talon eteen. Talo ei ollut mikään mahtavan iso tai hieno, enimmäkseen itse asiassa se oli ruma. Ikkunat oli salvattu ja ovessa oli iso lukko. Joshua käveli ovelle ja koputti. Hän ei tiennyt miksi, se vain tuntui soveliaalta. Kukaan ei kuitenkaan tullut avaamaan joten Joshua katsahti vyötään. Siellä oli pieni esine jossa luki Jackhammer. Joshua nappasi sen ja heitti ovea päin. Pieni esine suurentui isoksi sotavasaraksi joka alkoi takoa ovea auki. Kesti hetken ennen kuin talon virtuaalilukko luovutti. Ovi aukeni naristen ja Joshua asteli sisään. Sisällä oli mukavan valoisaa, mutta ketään ei luultavasti ollut paikalla. Joshua tarkasteli paikkaa tarkemmin. Portaat ylös olivat lahon näköiset, ovi keittiöön oli irti karmeistaan ja lattiasta puuttui lautoja. Lattialla oleva talja oli aivan kulunut ja hajalla. Seinillä olevat taulut olivat repaleisia ja haalistuneita. Joshua käveli toiseen kerrokseen. Siellä oli vain yksi ovi, jonka Joshua avasi ja astui sisään. Huone oli pieni ja pölyinen. Huoneessa oli pöytä, jolla oli tietokone, hajonnut sänky ja rikottu ikkuna. Joshua käveli koneelle. Ruudulla kysyttiin salasanaa, joten Joshua otti vyöltään esineen jossa luki Wizards Book ja tipautti sen koneen eteen. Esine muuntui isoksi kirjaksi josta lähti koko ajan kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä tietokoneeseen. Kirjaimet muodostivat sanoja niin nopeasti ettei Joshua ehtinyt nähdä niistä yhtään. Hetken sanoja pyöritettyään Wizards Book ilmoitti salasanan ja Joshua alkoi tutkia koneen sisältöä. Monet tiedostot hän kopioi vain omaksi hyödykseen, mutta koneelta löytyi myös kiinnostava Arasakan vastaisten operaatioiden arkisto, jonka Joshua tietysti otti talteen. Sitten hän juoksi alakertaan ja ulos. Ulkona hän poistui Netistä. Kun hän havahtui todelliseen maailmaan, hän haistoi heti pizzan tulleen.

"Joo no sillä toisella oli joku Arasakan vastaisten operaatioiden arkisto, ja tosi paska talo" hän sanoi heti ja nappasi ison palan pizzaa. Kyytipojaksi hän kulautti ison kulauksen olutta.

"Kiitos mut nyt mä meen tsekkaan sen toisen zuban ulos" hän sanoi ja kytkeytyi takaisin Nettiin.

Ja hän oli taas valtatiellä. Taas hän juoksi mökkiin ja syötti tällä kertaa toisen miehen kuvan. Mutta outoa kyllä, miestä ei ollut kuulemma olemassakaan. Joshua kurtisti kulmiaan ja päästi suustaan muutaman tarkasti valitun kirosanan. Sitten hän harppoi ulos ja heittäytyi datavirtaan päämääränään Miquelin Purkki. Saapuessaan sinne muutamaa nanosekunttia myöhemmin, hän huomasi paikalla olevan enemmän väkeä kuin yleensä, mutta siitä enempää piittaamatta hän harppoi sisään.

Paikka oli juuri samanlainen kuin ennenkin. Keskusteluhuoneet olivat vieläkin oikealla ja vasemmalla oli virtuaalibaari. Keskellä oli tanssilattia jolla muutamat dekkerit tanssivat. Musiikki oli vieläkin yhtä korviahuumaavan kovalla ja Miquel istui baarin takana. Joten Joshua käveli baarille ja tervehti Miquelia. Miquel tervehti takaisin ja venäläisenä halasi Joshuaa ja suuteli häntä molemmille poskille. Joshua tilasi virtuaalisen bloody maryn ja näytti Miquelille etsimänsä miehen kuvaa. Miquel tarkasteli kuvaa hetken, käänsi sen ylösalaisin ja hymähti.

"Tuo toveri käydä täällä joskus, aika harvoin. Sillä aina paljon rahaa ja paljon rahaa tarkoittaa paljon ystävä. Sillä aina paljon aikaa käydä keskusteluissa ja väittää kaikkea vastaan. Se toveri aika hullu jos sinä kysyä minulta..." Miquel lateli. Joshualla oli naamallaan se 'hmm, kiinnostavaa tosiaan' –ilme ja hän hörppäsi bloody marystään.
"Milloin se kävi viimeksi? Tämä on tärkeää" Joshua kysyi.
"Se käydä viimeksi viime viikolla, sitä ennen pitkä tauko. Velkaa sinulle, eikö?" Miquel kertoi.
"Ei, minut vain palkattiin löytämään hänet. Luuletko että hän tulee tänään?" Joshua kysyi jo hieman epätoivoissaan ettei mies tulisikaan ja hänen palkkansa viivästyisi. Miquel katsoi Joshuan taakse ja näytti sormellaan nopeasti jotain Joshuan takaa. Joshua kääntyi ja näki miehen joka näytti täysin kuvan mieheltä. Joshua kiitti Miquelia nopeasti ja lähti miehen perään.

LUKU 9

Mies, Chang Li, käveli kohti keskustelukanavia. Hän astui sisään kanavalle jossa keskusteltiin kaikkea yleisesti. Joshua seurasi häntä. Keskustelu oli vilkasta ja Joshua kytkeytyi seuraamaan vain Changin viestejä. Chang enimmäkseen väitti muiden mielipiteitä vääriksi.

"Hei Chang! Tule baarille!" huikkasi Joshua tylsistyneenä ja poistui. Hän käveli baarille ja tilasi toisen bloody maryn. Sitten jonkun käsi laskeutui hänen olkapäälleen. Hän kääntyi ja näki edessään Changin. Chang tervehti ja tilasi sinisen enkelin.

"Terve frendi, sä tahoit puhua etkö?" Chang kysyi mongertaen katuslangia parhaansa mukaan.
"Jep, tunnetko Natashaa? Tai Arasakaa? Ne tahtoo löytää sut" Chang veti itseään hieman taaemmas "Ja äläs koita karata minnekään, mulla on sun treissi jo ja mukaan sattui Bloodhoundi. Sulla ei olis mitään mahiksia" Joshua virnisti hieman.
"Mä?! En mä ketään tunne! En oo velkaa kellekään enkä oo tehny niille mitään!" Chang panikoi.
"HA! Kuka sanoi et olisit tehny heille jotain? Chang, se olit sä, tunnusta pois tai lasautan sun persees hevon kuuseen tällä ShockBoltilla!" Joshua osoitti pientä esinettä jossa luki ShockBolt.

Chang kaatoi tuolin lähtiessään juoksemaan pakoon. Joshua huokasi ja hyvästeli Miquelin.

Jäljitysohjelmat olivat Netin pahin vaara. Niillä saattoi löytää henkilön melkein mistä tahansa ja saada selville hänen nettailupaikkansa. Joshua piti näistä ohjelmista juuri sen takia. Muutama soitto palkkasooloille ja kilpailija oli ruumispankissa. Kieroa mutta tehokasta hän ajatteli.

Chang oli paennut datavirtaa pitkin virtuaaliseen kartanoon jonka omisti joku Baddan, Ahmad Baddan. Joshua käynnisti pikahaun Ahmad Baddanista. Mutta lopputulos ei miellyttänyt häntä yhtään. Ahmad Baddan, entinen Saddam Husseinin pojan henkivartija, siirtynyt asekauppiaaksi ja lopulta saanut tarpeeksi vaikutusvaltaa ja perustanut oman mafian. Ahmadin rikosrekisteri oli pitkä kuin Kiinan muuri ja varmasti yhtä paksu. Hänellä oli tunnollaan satoja murhia ja niin paljon laittomuuksia ettei Deep Blue jaksaisi laskea niitä edes päivässä. Jokin sanoi Joshualle että tämä oli itsemurha, mutta rahaa oli saatava eikä asiakkaiden luottamusta saanut pettää. Ja sitäpaitsi elämässä piti olla riskejä, Joshua ajatteli. Ovi oli valtavan kokoinen, päälle kolmimetrinen. Joshua ei tällä kertaa olettanut koputtamisen olevan tarpeen vaan lähetti suoraan matkaan Jackhammerin joka alkoi takoa ovea auki. Kipinät lensivät kun Jackhammer iski ovea hajalle. Mutta ovi ei ottanut avautuakseen vaan vastusti Jachammerin elektromagneettisia iskuja. Voi perkele ajatteli Joshua.
Oli oltava jokin tapa päästä sisään. Sitten hän huomasi ovenpielessä olevan koodilukon.

Hän syöksähti sen kimppuun WizardsBookilla joka avautui ja alkoi selata eri sanoja ja kirjainyhdistelmiä läpi. Kesti yllättävän kauan ennen kuin WizardsBook löysi oikean yhdistelmän; se oli tosin kaksikymmentämerkkinen. Ovi aukeni hitaasti madellen. Joshuan edessä aukeni kaunis kartano. Kaksoisportaat ylös olivat todella realistisen näköisiä ja seinillä olevat kultaisissa karmeissa olevat taulut olivat jotain 1900 luvun kaunista taidetta. Matot lattialla olivat hienoa turkkilaista tyyliä. Ja portailla oli joku. Se joku oli Chang joka oli tullut katsomaan mitä ovella mesottiin kesken hänen unieen. Changin naama oli todella näkemisen arvoinen kun hän näki Joshuan seisomassa ovensuussa, silmät roihuamassa vertajanoavaa tulta. Chang nosti kätensä ylös, ehkä pelosta, ehkä se vain oli paniikkireaktio. Mutta Joshua ei ollut rauhaa rakastava.

Hän käveli Changin viereen ja läimäytti tätä päin naamaa.

"Nyt kerrot mulle kuka helvetti sun työnatajas on!" hän huusi.
"Okei okei, mut laitettiin tekeen se 'sinut tapetaan' hämäys mutta en mä tiedä mitä sillä piti saavuttaa!!!" Chang aneli armoa.
"En mä sitä kysynytkään! KU-KA PALK-KA-SI SUT?! Jopa sinä ymmärrät mitä mä kysyn!!!" Joshua huusi päin Changin naamaa sylki lentäen.
"Se...se oli Ahmad Baddan! Se tahto mun saavan jonkun niinku tappaan Arasakan! En mä tienny muuta, totta on! Älä tapa mua, pliis!!!"

Chang aneli armoa kuin paraskin nuoleskelija.

"Sori, tiedät liikaa..." sanoi Joshua ja heitti ShockBoltin päin Changin naamaa. Changin aivot linjan toisessa päässä saivat tuntuvan sätkyn ja sanoivat irti toimisopimuksensa. Chang oli kuollut.

Joshua poistui nopeasti Netistä. Hän selitti tapahtuneen ripeästi Natashalle joka kirjasi nimet ylös ja kiitti. Joshua painui takaisin Nettiin. Changin ruumis makasi kärventyneenä portailla ja Joshua tutki hänen taskunsa. Pari lastua ja CredChip pankkilastu. Joshua talletti ne nopeasti ja lähti ravaamaan kohti ovea. Mutta hänen ollessaan puolivälissä matkaa, kuului jostain kolkko metallinen ääni.

"Valmistaudu kuolemaan, houkka! Et voi voittaa!" kuului jostain tyhjästä ilmasta. Joshua kääntyi katsomaan taakseen ja jähmettyi kauhusta paikoilleen. Portaiden edessä seisoi mustaan kaapuun pukeutunut metallinen luuranko jolla oli päässään mustunut kruunu.Lich, Netin pelätyimpien ohjelmien listojen kestoykkönen. Lich pystyi tuhoamaan kohteen aivot ja korvaamaan ne yksinkertaisilla kybervastaavilla jotka oli ohjelmoitu tottelemaan vain Lichin herraa. Joshua sinkosi nopeasti vyöltään Succubin vastaamaan haasteeseen. Metallinen naisenhahmo jolla oli siivet aineellistui hänen eteensä ja lähti hyökkäykseen. Succubi oli vanhanmallinen Daemon sarjan ohjelma. Daemon ohjelmat pystyivät säilömään sisäänsä muita ohjelmia, Joshuan tapauksessa Succubilla oli vain hyökkäysohjelmia. Succubi ryntäsi kohti Lichiä ja sinkosi ShockBoltin siihen.

Lichi huojahti hieman ja iski sitten kyntensä kiinni Succubin olkapäihin. Succubi kirkaisi ja riuhtaisi itsensä irti Lichin kuolettavasta otteesta. GlueBall lähti Succubin kädestä ja osui Lichiin, peittäen sen valkoiseen liimaan. Lich koetti riuhtoa itseään irti muttei onnistunut. Succubi laukaisi uuden ShockBoltin kohti Lichiä, osuen sitä päähän. Lich riuhtoi tuskissaan ja liimaverkko hajosi.
Succubi näytti epäilevältä mutta lähti sitten hyökkäykseen. Ennen kuin se ehti Lichiin kiinni, siihen iskeytyi iso punainen vasama. Succubi kiepsahti taaksepäin voltilla ja jäi siihen makaamaan.

Lich syöksyi eteenpäin ja sivalsi Succubin vatsan auki. Succubi korisi hetken ja katosi sitten vähitellen. Lich käänsi päänsä kohti Joshuaa ja sitten koko vartalonsa. Se mumisi jotain jollain kuolleella kielellä ja lähti sitten lähestymään Joshuaa hitaasti. Joshua oli jähmettynyt pelosta Succubinsa kuoltua. Se oli menoa nyt, hän kuolisi. Lich lähestyi koko ajan eikä hänen ruumiinsa totellut hänen käskyään paeta heti ja nopeasti. Lichin raskaat askeleet lähenivät joka sekuntti.

Joshua kelasi elämäänsä silmiensä editse. Lichin askeleet olivat jo aivan lähellä. Sitten tuli isku.

Hän kaatui maahan ja kuoli.

   
* * *
Novellit Luvut 1, 2, 3 Luvut 4, 5, 6 Luvut 10, 11, 12