Novellit Luvut 1, 2, 3 Luvut 4, 5, 6 Luvut 7, 8, 9 Seuraava novelli

Petetty:

Luvut 10, 11 ja 12

Tatu Niittykangas


    
Kuului kauhea huuto, aivan kuin haudan takaa. Natasha hyppäsi pystyyn ja katseli ympärilleen. Hänen ei tarvinnut kauaa katsella kun hän huomasi Joshuan kiemurtelevan tuskasta. Natasha säntäsi pöydän luo ja nappasi plugit Joshuan ranteesta. Joshuan kiemurteleminen loppui mutta hän ei liikahtanutkaan. Natasha juoksi puhelimelle ja soitti Trauma Teamille, 21. vuosisadan lääkäreille.

Pienen hetken pääsät kuului sireenien ulvontaa ja Natasha kantoi Joshuan ulos Samin avustuksella.

Natasha selitti mitä oli nähnyt ja että kyse oli Nettionnettomuudesta. Trauma Teamin kenttälääkärit heivasivat Joshuan AVS-4 ambulanssiin ja lähtivät viemään häntä sairaalaan. Natasha päästi yhden pienen kyyneleen lipsahtamaan silmästään. He menivät takaisin sisälle.

Natasha kertoi Samille mitä Joshua oli löytänyt ja Sam kuunteli kiinnostuneena. Sitten Sam poistui töihin mutta lupasi katsoa jos löytäisi jotain Ahmadista. Natasha jäi yksin heidän pieneen turvakoloon. Hän katsahti Joshuan kyberdekkiä. Se vilkutti pientä punaista valoa jonka alla luki link-dead. Joshua oli poistunut irrottamalla plugit ja luultavasti kuollut siihen. Natasha painoi dekin virtanappulaa ja sulki sen. Hän istui sohvalla miettimässä. Missä Joshua oli oikein käynyt urkkimassa kun oli kuollut siihen? Entä kuka oli Ahmad Baddan? Ja mitä näillä oli tekemistä hänen ja Arasakan kanssa? Hän päätti soittaa Arasakalle ja kertoa Joshuan löydöistä.

"Arasakan asunto, kenet tahdotte tavata?" kysyi joku kasvoton soolo.
"Pyytäisittekö herra Arasakaa puhelimeen, sanokaa että täällä on Natasha" Natasha vastasi ja odotti kunne herra Arasaka tuli puhelimeen. Hän kertoi Joshuan löydöt ja jäi sitten odottamaan vastausta.
"Natasha, toimit tyhmästi ja uhkarohkeasti uhmatessasi kieltoani olla tekemättä mitään. Mutta nynt kun kerrot minulle Ahmadin olevan mukana juonessa olen jopa kiitollinen että uhmasit käskyäni. Nyt tämä alkaa selvitä minulle, kiitos" sanoi Arasaka ja sulki puhelimen.
"No voi helvetti, miksei minulle ikinä kerrota mitä on menossa?!" Natasha huudahti ja painui suihkuun.

LUKU 11

Arasaka haki Natashan ja Samin pois turvakolosta keskipäivällä ja vei heidät Alaskassa olevalle harjoitteluleirille. Natashalle asennettiin psykolinkki kädestä hänen G5 rynnäkkökivääriinsä ja Sam sai teräskuitua ihonsa alle ballistiseksi suojaksi. Natasha ja Sam harjoittelivat monen viikon ajan Arasakan kommandojen kanssa. Arasaka selitti heille miksi Ahmad oli surmattava ennen hänen seuraavaa iskuaan. Ahmad myi aseita Arasakaa vastustaville järjestöille ja oli muutenkin piikki Arasakan lihassa. Arasakan seuraava liike olisi iskeä Ahmadin huvijahdilleen joka seilasi aina Kuuban lähistöllä. Onneksi Kuuban nykyinen hallitsija, Ernesto Cambra, oli Arasakan vanha ystävä ja oli luvannut auttaa varusteiden hankinnoissa. Heti seuraavana päivänä he lensivät Kuubaan. Natasha ihaili allaan levittäytyvää Karibian merta joka välkehti kuin tuhat timanttia kuun hohteessa. Sam lueskeli uutisia ja kuunteli Samuraita, 2070 luvun parasta ja kuuluisinta bändiä. Samurai soitti nykyään kaikkein suosituinta musiikki, eli metallia. Samin päää nyökkyi musiikin tahtiin hänen selatessaan viime päivien terroristi-uutisia. He laskeutuivat Kuuban Castroon, Kuuban uuteen pääkaupunkiin joka oli perustettu vanhan hallitsijan, Fidel Castron, kunniaksi. heti lentokentällä heitä vastassa oli Ernesto muutaman henkivartijansa kanssa. He tervehtivät ja Ernesto vei heidät autollaan kartanolleen. Muutaman päivän levättyään he alkoivat keskustella tarvikehankinnoista. Arasaka sai tarvitsemansa kolme kumivenettä, muutaman kilon C4:ää, tainnutuskranaatteja, verkkokranaatteja ja Barret Model 2 Antimaterial Sniper Riflen, kaikkein parhaan kiikarikiväärin koko maailmassa. Hän kertasi suunnitelman muutaman kerran miehilleen ja Natashalle ja Samille. He lähettäisivät yhden veneen ajelehtimaan merelle samaan aikaan kun he itse soutaisivat jahdin viereen. Kun he olisivat jahdin vieressä, ajelehtiva vene räjäytettäisiin jolloin miehiä ryntäisi kannelle tutkimaan asiaa. Tainnutuskranaatit piti nyt heittää ja saada monta miehistönjäsentä tainnoksiin. Sitten tuli nousta kannelle ja ampua kaikki vielä tajuissaan olevat. Sitten oli määrä edetä tietokoneistettuun ohjaamoon ja pysäyttää laiva. Tämä viimeistään herättäisi epäluuloja miehistössä ja kun he ryntäsivät ulos, verkkokranaatit lentäisivät ja vangitsisivat heidät. Loput ammuttaisiin hytteihinsä paitsi Ahmad. Hänet oli määrä ottaa elävänä paitsi jos hän vastustelisi, silloin hänet sai teloittaa. Koko operaation ajan rannalla odottaisi tarkk'ampuja joka ampuisi pahimmat uhat. Suunnitelman kerrattuaan Arasaka jakoi varusteet ja toivotti miehilleen onnea.

Rannalta katsoen jahti ei näyttänyt niin kauhean isolta. Se oli tavallisen jahdin näköinen mutta hieman isompi. Ja kuten muutkin jahdit, se oli valkoinen. Natasha kytki räjähteisiin kaukolaukaisimen ja lähetti sen matkaan. He antoivat sen lipua melkoisen matkan ennen kuin itse lähtivät melomaan kohti jahtia. Kun he saapuivat jahdille, Natasha veti laukaisimen liiviensä taskusta. Hän otti laukaisuvivusta kiinni ja väänsi. Räjähdys huojutti jahtia hieman ja aallot nousivat korkeiksi. He kuulivat juoksuaskeleita kannelta ja he heittivät sinne muutaman tainnutuskranaatin. He kun ne olivat lauenneet he kiipesivät köysikoukkujen avulla kannelle. Kaikki olivat tainnoksissa.

Natasha kävi laittamassa Samin kanssa jokaiselle tainnutetulle suukapulan ja ElastiCuff –raudat kiinni ranteisiin ja nilkkoihin. Sitten he hiipivät jahdin takakannelle, jossa ohjaustietokoneen piti olla. Siellä tosiaan oli pieni koppi. Natasha käski muita suojaamaan kun hän kissamaisella taidolla hiipi kopin luo ja meni sisälle. Kuului viilto ja sitten hetki hiljaisuutta ja laiva pysähtyi. Natasha kurkisti ulos kopista. Reitti selvä, hän ajatteli. Hän hiipi takaisin muiden luo.

"Siellä oli joku tsekkaamassa sitä, piti viiltää kurkku auki" Natasha sanoi ja hiippaili ovelle joka johti alas jahdin syvyyksiin. Natasha kiipesi sen yllä olevalle tasanteelle ja tasapainoili taskustaan kranaatteja. Hän näytti kädellään että muiden piti mennä asemiin. Hän katsoi alas; pudotusta oli vain pari metriä. Hän kuunteli korvat höröllään kuuluiko juoksuaskeleita. Ei kuulunut, ei edes kävelyä. Natasha näytti merkin ja yksi miehistä sinkosi tainnutuskranaatin sisään ovesta. Kuului vaimea paukaus ja Natasha hyppäsi alas tasanteelta G5 kädessään. Hän kierähti sivuun ja tähtäsi kohti ovea. Muut etenivät hiljalleen Natashan luo. Natasha käveli ovesta sisään, ase yhä tähdättynä. Sisällä oli siistiä, lukuunottamatta muutamaa taintunutta miestä. Natasha viittoi muutamaa miestä sitomaan heidät ja eteni itse seuraavalle ovelle; se johti käytävään. Hän viittoi miehiä tarkistamaan huoneet ja eteni itse portaille Samin kanssa. Miehet palasivat ja ilmoittivat hyttien olevan tyhjiä. Natasha nyökkäsi ja lähetti miehet alas portaita; Natasha itse seurasi perästä Samin kanssa.

Alhaalla oli samanlainen käytävä, mutta portaita alas ei ollut ja käytävän päässä oli iso ovi.

Natasha viittoi miehiä taas tarkistamaan huoneet ja eteni itse ison oven taakse. Miehet eivät löytäneet ketään. Natasha antoi merkin että miehet olisivat valmiina. Hän potkaisi oven sisään ja heittäytyi kierien sisään. Ei ketään. Hän viittoi miehet sisään ja katseli ympärilleen. Huone oli melko iso, seinillä roikkui muutama taulu ja olipa huoneessa jopa vedenalainen ikkunakin. Huoneen toisella laidalla oli toinen ovi. Huoneen nurkassa oli iso parisänky joka oli kauniisti pedattu. Huoneessa oli myös työpöytä jolla oli kannettava tietokone. Sitten kuului askelia, ne tulivat seuraavasta huoneesta. Ovi aukeni ja ulos astui mies. Hän jähmettyi heti ja kuin automaatisesti nosti kätensä ylös. Räpyteltyään silmiään hetken hänen onnistui sopertaa: "Keitä te olette?".

"Ahmad Baddan, sinuna en liikkuisi senttiäkään!" Natasha huudahti.
"Mitä? Kuka Ahmad?" kysyi mies hölmistyneenä.
"Älä yritä Ahmad! En mene vanhaan!" Natasha viittoi parille miehelle että ottaisivat miehen kiinni.
"EN OLE AHMAD! En edes ole tummaihoinen!" mies huusi hädissään.
Natasha katsahti mieheen. Totta se oli, mies oli vaalea kuin albiino. Natasha viittoi miehiä päästämään irti.
"No kukas sitten olet?" Natasha kysyi.
"Abraham Bothar, Floridan suurimman hotellin, Golden Waterfallin, omistaja" sanoi mies hieman ylpeänä. Natasha kurtisti kulmiaan.
"No jos sinä et olet Ahmad niin kuka sit..." Natasha mykistyi yllättäen. Hänen ilmeensä vaihtui halveksuvasta sulaan raivoon ja hän kurtisti kulmiaan raivon ilmeeseen.
Natasha harppoi kannettavan tietokoneen luo ja käynnisti sen. Hän käynnisti sähköpostin ja lähetti Arasakalle seuraavan viestin:

***

KENELLE: Arasaka
KENELTÄ: Natasha
AIHE: Kuolet nyt!

Sinä saatanan petturi! Tämä tietää kuolemaa sinulle senkin arvoton koira!
Tulen sinne, survon aseeni suuhusi ja ammun pääsi paskaksi!
Varo vaan!

***

Viestin lähetettyään Natasha lähti juoksemaan ulos hytistä.

LUKU 12

Natasha oli harppomassa portaita ylös ensimmäiseen kerrokseen kun Sam pysäytti hänet.

"Natasha! Mitä sinä oikein teet?!" Sam huudahti.
"Senkin idiootti! Etkö sinä tajua?! Arasaka koettaa tappaa minut!!!" Natasha kirkui.
"Mitä? Mistä sinä tuon olet päähäsi saanut?" ihmetteli Sam.
"Jos tuo ei ole Ahmad niin tämä on vain harhautus! Arvaatko miksi Arasaka tahtoi sen Barret Model 2:sen? Jos juoksemme ulos hän ampuu meidät ja jos jäämme tänne hänen miehensä tulevat ja teloittavat meidät!!! Tämä on ollut vain juoni saada minut tapetuksi koska en ole enää hyödyllinen ja minulla on salaisia tietoja! Jos et usko niin astu pois tieltäni!" Natasha selitti Samille joka katsoi häntä ihmeissään. He molemmat olivat hetken hiljaa.

"Nyt ymmärrän, sisko" Sam vastasi, "mutta miten pääsemme pois?"
"Olen ajatel..." Natasha ehti sanoa ennen kuin hänet kolkattiin.

Kun Natasha havahtui, hän ei todellakaan pitänyt näkemästään. Hän oli polvillaan kylmällä metalli-lattialla ja hänen edessään istuivat Arasaka ja Sam. Huone oli pieni eristetty metallinen koppi, noin viisi metriä kanttiinsa. Huoneesta johti ulos vain yksi ovi jossa oli iso paksu lukko. Sam hymyili ivallisesti ja Arasaka näytti halveksuvan Natashaa. He katsoivat toisiaan ja hymyilivät.
"Voi sinua tyhmää tyttöä. Et huomannut mitään vaikka Sam olikin vain minä kasvoleikkauksella...Oikea Sam on ruumispankissa" Sam myhäili ja hymyili pirullisesti.

Arasaka jatkoi: "Olit kyllä oikeassa, kaikki oli vain sinun saattamistasi jonnekin syrjäiseen paikkaan tapettavaksi. Et usko miten mukavaa minun oli katsella kun oma Lichini koversi Joshuan aivot hänen päästään ja teki hänestä vihanneksen" Arasaka hymyili kuin pirullinen aurinko.

Natasha katsoi Samia ja Arasakaa halveksuvasti ja sylkäisi Arasakan naamalle.
"Natasha hyvä, tuo on nii-in kliseistä..." Arasaka paheksui Natashan elettä.

"Mutta pahoittelemme että nyt meidän täytyy teloittaa sinut... Hyvästi ja nähdään helvetissä!" sanoi Sam ja veti aseensa samaan aikaan Arasakan kanssa. Kului muutama sekuntti ja sitten kaksi sormea painoi liipasinta. Luistimen liikkeeseen edes takaisin tuntui kuluvan monta sekunttia, jonka jälkeen kaksi isoa luotia alkoi edetä kohti Natashaa. Aika tuntui hidastetulta kun Natashan koko elämä kelautui hänen silmiensä edessä. Luotien vihellys alkoi kuulua ja Natashan elämä alkoi kelautua nopeammin. Natashan viimeinen ajatus lipui hänen aivoihinsa jostain. Tuntui ikuisuudelta että Natashan aivot tajusivat mitä se tarkoitti. Luodit lähenivät koko ajan, hitaasti. Natashan silmät sulkeutuivat ja hänen viimeinen ajatuksensa oli: "Kunniaton petturikoira!". Sitten luodit iskeytyivät hänen ohimoonsa kuin kaksi nälkäistä sutta saaliin kimppuun. Natashan viimeinen ajatus levisi hänen aivojensa mukana pitkin lattiaa ja osaksi seinälle. Natasha oli poissa. Arasaka ja Sam nousivat ylös ja poistuivat. Heidän maineensa oli nyt turvattu, tai ainankin he ajattelivat niin...

JÄLKISEURAUKSET

Natasha ei suinkaan ollut varomaton. Kukaan joka toimi yhtiöille ei olettanut pääsevänsä eläkkeelle, koska yhtiöt olivat paranoideja eivätkä sallineet kenekään paljastaa salaisuuksiaan. Natashakin oli säilyttänyt yhden ässän hihassaan; hänellä oli 'postilaatikko' Sveitsissä. Jos hän ei käynyt siellä joka kuussa, sen sisältö lähetettiin Pentagonille. Nyt hän ei voinut siellä käydä, joten Pentagon sai postissa pitkän listan Arasakan pimeistä operaatioista. Pentagon ei ollut uskoa sitä, mutta todisteina mukana tulleet videonauhat vakuuttivat heidät. Ensin he lähettivät Arasakalle virallisen haasteen, johon hän vastasi vain syytön. Seuraavaksi lähti uhkaus, joka ei tietenkään tehonnut. Lopuksi Pentagon joutui turvautumaan USA:n Land Warrior yksikön tekemään iskuun Arasakan kartanobunkkeriin. Taistelu siellä kesti monta viikkoa ja tuhansia Land Warrioreita kuoli Arasakan turvajärjestelmiin ja mustien poikien armottomaan tarkkuuteen. Lopussa vain Arasaka oli hengissä suljetussa ja eristetyssä kammiossa bunkkerijärjestelmän keskellä. Hän tajusi tilanteen ja täytti koko kompleksin hermokaasulla. Suurimmalla osalla Land Warrioreita oli kaasunaamarit, mutta ne joilla ei ollut saivat surmansa. Koko kompleksin kaasuttamisen jälkeen hän asettui makuulleen sänkyynsä. Hän otti yöpöydältä kelta-musta raitaisen pienen säätimen ja nosti varovasti suojuksen napin päältä. Hän sulki silmänsä ja painoi nappia. Jyrinä kuului aluksi hiljaisena mutta alkoi koventua joka sekunttina. Pian ääni oli korviahuumaavan kova ja sitten räjähti.

Bunkkerikompleksin keskellä oleva edistynyt lämpöydinpommi oli aktivoitu ja sen latautumisen jälkeen se nyt räjähti, puhdistaen kaiken tieltään sadan kilometrin säteeltä ja paineaalto kaatoi ihmisiä vielä sadan viidenkymmenenkin kiloterin päästä. Se tuhon pilvi näkyi New Yorkkiin asti ja laskeuma ajelehti joka suuntaan. New Yorkkiin saapui pahin pilvi joka aiheutti pakokauhua ja tuhoa. Vielä kymmenien vuosienkin päästä newyorkkilaiset lapset olivat usein kehitysvammaisia tai kuolivat suoraan synnytyksessä. Koko New York oli tuhoon tuomittu. Toinen isompi pilvi saapui Floridaan 17.11.2073 ja aiheutti valtavan pakokauhun ja paniikin. Floridan jo ennestäänkin suuret rikosluvut kasvoivat entisestään ja koko kaupunki ajautui kaaokseen. Loput laskeumasta jatkoivat matkaansa aina latinalaiseen amerikkaan asti. Sielläkin vaikutukset olivat vielä raskaat ja kuolemia koitui monelle tuhannelle. Ainoa kaupunki joka selvisi edes joten kuten oli Mon Danuas. Sen suureksi osaksi maan alla asuva väestö ei kärsinyt laskeumasta, mutta rikkaat jotka asuivat ulkona saivat kaikki surmansa. Tämä tarkoitti Mon Danuaksen tasa-arvon vihdoinkin toteutuvan...

Ja jo vuonna 2085, laskeuman hävittyä, Mon Danuas oli USA:n menestyvin kaupunki. Ja tämä oli kaupunki josta Natasha oli lähtenyt, jossa oli hän tappanut ja jonka hän oli parantanut kuolemallaan...

   
* * *
Palautetta voi kirjoittajalle jättää suoraan tämän laatikon kautta.
   

Novellit Luvut 1, 2, 3 Luvut 4, 5, 6 Luvut 7, 8, 9 Seuraava novelli