edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Kansallinen trauma

Viimeinen Karpaasi


    
Penkkiurheilijan päiväkirjasta:

28.2.2001

En voi muuta kuin katsoa epäluuloisesti jääkaappini etualalla lojuvaa Karpaasi-sinappia. Voi miten minä luotinkaan tuohon sinappiin, miten pirteästi se on alkusyksystä lähtien maustanut kaikki kodin nakit ja makkarat, miten ylpeä olenkaan tuosta ollut. Aina kun on asunnossa käynyt vieraita, olen vaivihkaa ohjaillut heidät keittiöön, kuin sattumalta sattunut tuon jääkaapin oven avaamaan, ja kas, mikäs se siinä keskellä toisarvoisia salaatteja ja eineksiä, tuossa jääkaapin kunniapaikalla, kuin olympiamitalit Kirvesniemen olohuoneen vitriinissä, siinähän tuo vertaansa vailla oleva sinappi. Ja toki aina tuolloin on minusta tullut huokailun ja ihailun keskipiste tuossa sosiaalisessa tilanteessa. ("Ihan Karpaasi-sinappia! Kyllä on miehellä sisua kun tuommoista syö!") Näin olen voinut kaveripiirissä osoittaa isänmaallisuuteni ja urheilullisuuteni, ja onpa tuon sinapin läsnäolo jääkaapin edustalla tehnyt naisiinkin lähtemättömän vaikutuksen.

Mitä minä nyt tuolle sinapille teen?

1.3.2001

Muutin jääkaapin järjestystä: siirsin Karpaasi-sinapin kymmenen senttiä taaemmas ja soijan vastaavasti edemmäs - näin soijan profiili osittain peittää sinapin etiketin.

3.3.2001

Siirsin Karpaasi-sinapin jääkaapin alimmalle hyllylle, tähteiden taakse, kasasin eteen vielä kaikki vihannekset, niin että ne muodostavat sankan suojamuurin sen eteen. En enää kestänyt sitä miten Myllylä, tuo häpeän symboli, tuijotti etiketistä, kaulassaan luvattoman monta kiiltävää mitalia, hymyssä suin, kädessään purkki tuota menestyksen takaavaa ihmeainetta, Karpaasi-sinappia.

Sinapista on nyt tullut jääkaappini oma likainen salaisuus, kuin lääkärilaukun taustasta Hiihtoliitolle. Ei sitä enää kehtaa syödä.

10.3.2001

Söin lounaaksi nakkisämpylän. Karpaasi-sinappiin en edelleenkään uskalla kajota, ostin kaupasta nakkisämpylää varten Turun sinappia.

14.11.2001

Syötiin hernekeittoa illalliseksi. Turun sinappi on loppu. Tyttöystäväni huomasi jääkaapissa Karpaasi-sinapin ja sanoi, "Minä en rakasta sinua enää."

13.6.2002

Uskalsin vihdoin kaivaa taas jääkaapin perukoilta vanhan Karpaasi-sinapin. Ei sitä uskalla syödä, en myöskään rohkene pois heittää. Jääköön sinne.

"SINAPPIAINEKSET: sinappijauho, sokeri, vehnäjauho, vesi, etikka." Hemohessiä ei mainita. Ei edes albumiinia, mukamas tämä on puhdasta suomalaista sisua sinapin muotoon kiinteytyneenä. Ei lue "Made in DDR" vaan purkin kyljessä on ylpeä Suomen lippu ja monimerkityksellinen paljastus "SHL:n luvalla".

"TEAM KARPAASIT SUOSITTELEE!" Alla on Myllylän, Kirvesniemen ja Isometsän nimikirjoitukset. Parasta ennen -päiväys on peittynyt turkoosin rihmaston alle. Jotenkin arvelen, että se oli 28.2.2001.

8.8.2002

Tänään olen minä olen hiukan hiprakassa. Näin tekee mieli miettiä filosofofisia kysymksiä ja filosofiaa. Mitä on sinappi Suomen identtiteetille. Ei olisi Suomi Suomi ilman lenkkimakkaraa. Ei lenkkimakkara lenkkimakkaraa ilman sinappia. Ergo, ei SuomiSuomi ilman sinappia.

Siitä on alkanut kasvaa jotain sinistä limaista vihreää.

10.8.2002

Sinivihreä rihmasto on jo vallannut jääkaapin. Se on jotain, joka lähti kasvamaan sinapista. En tiedä mitä se on, mutta aistin siinä Pahuutta.

13.8.2002

Sinivihreä organismi on kasvattanut lonkeroita ja ottanut valtaansa koko keittiön. Taistelen sitä vastaan viidakkoveitsin ja liekinheittimin, mutta se reagoi äärimmäisen nopeasti. Leikkaamistani lonkeroista roiskuu otuksen erikoiskäsiteltyä verta, joka pian kasvattaa kaksi uutta lonkeroa katkenneen paikalle. Tämä ei ole mitään harrastelijoiden puuhastelua. Tämä on viimeinen taisto, suomalainen sisu vastaan äreä dopingmöykky, ei armoa.

Olen linnoittautunut vessaan lukkojen taakse moottorisahan kanssa. Sen lonkerot ulottuvat kaikkialle, tunkevat sisään putkistosta ja ilmanvaihtokanavasta

Päiväkirja päättyy tähän.


Huom! Kirjoitelman tarkoitus ei suinkaan ole loukata tietyn merkkistä maustetta tai ehdotella asiattomia asiayhteyksiä. Karpaasi-sinappi maistuu sangen herkulliselta. Kaikesta huolimatta.
   
* * *
Palautteen voit jättää tähän laatikkoon.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava