edellinen Novellit   Kohtaus 22   Kohtaus 23   Kohtaus 24   Kohtaus 24   Kohtaus 26   Seuraava novelli

G L O R I A   M U N D I

Kertomus vanhoista virheistä

Neljäs näytös

21. Teräviä reunoja

Torsti Naulapää


Dramatis personae
   
   
Nobuto Self 
Selfin suvun perijä, gloriosi 
Ellen Self
Nobuto Selfin vaimo 
3R-n0 eli Erno 
Droidi, sotaveteraani 
Li Anh Diak 
Myrmidonin praepositus, gloriosi 
Jupiter XII Imperator, gloriosi
Su Li Jupiter Imperatorin ja Li Anh Diakin poika
Bechara Gordan Gordanin suvun viimeinen, gloriosi
Comes Arcadia Self Selfin suvun matriarkka, gloriosi
Pyle 'Triumphin' optio
Weremeychik  9. legion legatio auspicia
Wai
'Virtuen' aseupseeri
Stafford 
'Virtuen' sensoriupseeri
Alainen Pylen avustaja
Cura platii 
Selfin palatsin cura platii
Candidatii 1
Candidatii-joukkion komentaja
Vahti
Selfin palatsi vartija
Candidatii 2
Candidatii-sotilas
Candidatii 3
Candidatii-sotilas
Candidatii 4
Candidatii-sotilas
Preaposituksen cura platii
Myrmidonin preaposituksen palatsin cura platii

***

[NOBUTO SELF astuu ulos ilmatyynyaluksesta Myrmidonilla, Selfin huoneen palatsin edessä, yli puoli vuotta edellisen vierailunsa jälkeen. Harmaa taivas tihkuu vettä Selfin kävellessä kohti kotiaan]

(Vanha) Self: Olin kuullut Vox Imperatorin tuhoutumisesta matkallani, ja kuulemani mukaan Imperium oli ajautumassa täydelliseen sekasortoon. Vaikka emme sitä halunneetkaan uskoa, Vox Imperator oli viimeinen valtakuntaa koossa pitävä voima. Sen jälkeen ei ollut kuin Vox Populi, kansan ääni. Ja kansa ei ollut tyytyväinen. Mellakoita, sabotaasia, uusia kapinaliikkeitä, niskurointia, loikkareita... Theodoren agentit heittivät neutroniumia liekkeihin. Myrmidon, kenties ainoana maailmana tiukan sotilaskulttuurinsa takia oli säillynyt suhteellisen rauhallisena. Olin vihainen, turhautunut ja epävarma; Imperium, jonka puolesta minut oli opetettu sotimaan kaatui kuin korttitalo. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Valitettavasti sain pian tilaisuuden purkaa turhautumiani.

[ELLEN SELF ryntää ulos palatsin pääsisäänkäynnistä ja heittäytyy Selfin kaulaan. Hän on silminnähden yht'aikaa helpottunut ja hädissään. ERNO seuraa hiljaa hänen perästään]

Ellen: Voi Nobuto, minä pelkäsin niin! Luulimme että sinä olit kuollut. Voi ei, sinun kätesi, olen niin pahoillani! Kaikki on ollut niin kauheaa, sota ja Vox Imperator ja...

[Self työntää ilmeettömänä vaimonsa luotaan ainoalla kädellään]

Self: Sinun veljesi petti minut. Myi minut kapinallisille.

Ellen (kyynelten partaalla): En minä tiennyt että hän tekisi sellaista... Nobuto, usko minua!

[Self kääntää Ellenille selkänsä ja kävelee portaita ylös palatsia kohden]

Self: Mene pois.

Ellen: Nobuto...

[Ellen painaa kasvonsa käsiinsä Selfin astuessa palatsiin. Erno seuraa vierestä ääneti. Aikaa kuluu. Self istuu pimeässä huoneessaan pidellen päätään kädellään. Valo tulvii huoneeseen Ernon astuessa sisään]

Erno: Tribune Self...

Self: Sen täytyi olla hän.

Erno. Tribune?

Self: Nick. Nick oli siinä laivastossa joka tuhosi Vox Imperatorin. Hän oli Theodoren päällystöä. Se paskiainen... Minä olisin voinut tappaa hänet! Kun minut pelastettiin. Minä olisin voinut tappaa hänet siihen paikkaan. Mutta en tappanut.

Erno:-

Self: Ja nyt koko Imperium on hajoamassa...

Erno: Tribune Self. Preapositus Diak ja Comes Self haluavat tavata teidät palatsin pääsalissa.

Self: Diak? Hyvä on...

[Self astuu Ernon avaamasta ovesta ulos. Vuonna 52 jg Erno työntää vanhaa Selfiä pyörätuolissa]

(Vanha) Self: Uskon että se oli ensimmäinen kerta kun oikeasti puhuin sinulle. Ensimmäinen kerta kun kohtelin sinua... ihmisenä. Se oli enemmän kuin soin vaimolleni. Ei niin ettäkö sinä ansaitsisit tulla kohdelluksi ihmisenä.

Erno: Ymmärrän, Comes Self.

[Menneisyydessä Self astuu palatsin pääsaliin. ARCADIA SELF ja LI ANH DIAK istuva yhdestä salin monista pöydistä virkakaavuissaan. Huoneen nurkissa seisoo panssaroituja candidatii-sotilaita. Self polvistuu]

Self: Praepositus!

Diak: Nouskaa, nouskaa... olkaa hyvä ja istukaa seuraamme, Tribune Self.

[Self kumartaa Arcadia Selfille nopeasti ennen kuin istuutuu]

Self: Tervehdys, äiti.

Arcadia Self: Tervehdys, poika. On hienoa nähdä sinut taas. Me olimme huolissamme sinusta. Olen pahoillani kädestäsi.

Self: Ymmärrän. Kiitos. Te kutsuitte?

Diak: Kyllä. Olet varmaankin tietoinen Imperiumin tukalasta tilanteesta.

Self: Toki.

Diak: Selfin perhe on osoittautunut viimeisen kolmen vuoden aikana kenties kaikkein arvokkaimmaksi liittolaisekseni. Jo se, että Theodoren joukot vangitsivat sinut ja et taipunut heidän riveihinsä todistaa paljon. Tiedän, että palvelet minua uskollisesti myös tulevaisuudessa.

Self: Kiitos, mutta ei olisi voinut kuvitellakaan loikkaavani kapinallisten joukkoihin.

Diak: Sitä suuremmalla syyllä. Viime vuosien aikana olen valmistellut varmuussuunnitelmaa tämän valitettavan tilanteen varalta, ja siinä äitisi on ollut korvaamaton apu.

Self: Praepositus?

Diak: Olen Discessio Fiscuksen avulla siirrättänyt Myrmidonille runsaasti kapinaplaneetoilta evakuoituja tarvikkeita. Daventhor, Day Of Hope, Händel, Rachmaninoff... Myrmidonilla on tarpeeksi sotarvikkeita jatkaakseen sotaa yksinään.

Arcadia Self: Suuri osa varastoitu tänne, Selfin huoneen maille.

Diak: Aachen ei ole ainoa Imperatorin selän takana toimiva. Myrmidon on lopultakin valmis seisomaan yksin.

Arcadia Self: Jupiter melkein hävitti meidät kaksikymmentä vuotta sitten. Meidän ei enää tarvitse kumartaa häntä.

Diak: Me tarvitsemme aikaa valmisteluihin, mutta sitä ennen meidän on varmistettava, että Imperium on valmis yhdistymään Myrmidonin lipun alle.

Self (hämmentyneenä): Kuinka niin?

Diak: Osa ihmisistä vielä uskoo vanhaan valtaan. Imperatorin on kuoltava. Pidän itse huolen siitä, että näin tapahtuu ja sen jälkeen palaan tänne.

[Myöhemmin samana iltana Self kulkee äitinsä kanssa palatsin puutarhassa]

Arcadia Self: ...Jupiterin ajan mielettömyys päättyy, kun Diak istuu valtaistuimelle. (Pitää tauon). Ellen on ollut melko lohduttomana viime aikoina. Oletko puhunut hänen kanssaan?

Self: En ole juuri... ehtinyt.

Arcadia Self: Maatyöläiset ovat nousseet kapinaan Orffilla ja Haagin huoneen palatsi on vallattu. Pelkäämme pahinta. Haagit olivat liittolaisiamme lähes kolme vuosikymmentä. Suren heidän menetystään.

Self: Ymmärrän. Miten Bechy voi?

Arcadia Self: Ottosisaresi on koonnut Diakille uskollisia legio classicoita tänne. Hän on parhaillaan Speerilla. Olen lähettämässä kuriiricenturian noutamaan häntä. Nuoresta Bechysta on tullut melko suosittu komentaja joukkojen keskuudessa.

Self: Haluan lähteä heidän mukaansa.

Arcadia Self: En haluaisi sinun lähtevän...

Self: Miksi?

Arcadia Self: Nyt on liian paljon pelissä, enkä haluaisi riskeerata sinua...

Self: Toisin sanoen, et halua laittaa kädetöntä tribunea, joka menetti 3 legiota viholliselle vastuulliseen tehtävään! En ole varma, pidänkö näistä suunnitelmista. Minut opetettiin taistelemaan Imperatorin joukoissa, ei vain Myrmidonin. Ja sinä, piilottamassa sotarvikkeita... niille olisi ollut käyttöä rintamalla.

Arcadia Self: Uskotko muka, että Imperator voi vielä johtaa meitä?

Self: En tiedä, mihin uskoa.. mutta sinä luota minuun, et ole koskaan luottanut! Sodin 3 vuotta, menetin käteni, minut vangittiin... ja sinä et vieläkään luota minuun! Mikset voinut kertoa näistä suunnitelmista aiemmin!?

Arcadia Self: Nobuto! Et puhu minulle tuohon sävyyn!

Self (vihaisena): Ja tiedätkö mitä? Minä en luota sinuun, tai vaimoon, jonka sinä minulle järjestit. Minä menen noutamaan Bechyn. Näkemiin, äiti.

(Vanha) Self: Taas yksi virhe, jota katuisin. Yksi monista. Sain suhteellisen vaivattomasti äidin kokoaman centurian komentooni ja lähdin kohti Speerin aurinkokuntaa.

   
* * *

edellinen Novellit   Kohtaus 22   Kohtaus 23   Kohtaus 24   Kohtaus 24   Kohtaus 26   Seuraava novelli