Novellit Kohtaus 21 Kohtaus 22 Kohtaus 23 Kohtaus 24 Kohtaus 24 Seuraava novelli

G L O R I A   M U N D I

Kertomus vanhoista virheistä

Neljäs näytös

26. Juoksun loppu

Torsti Naulapää


[Viikkoja myöhemmin Gordan ja Self ovat Arcadia Selfin haudalla Myrmidonin harmaan taivaan alla. Molemmat ovat Classis Myrmidonin univormuissa. Selfin huoneen hautasmaa koostuu sadoista kuolleita esittävistä muistomerkeistä, armeijasta hiljaisia patsaita. Arcadian hauta on kaksimetrinen monumentti, jossa kivinen Arcadia Self katsoo kohti taivaita. Self on polvillaan haudan edessä. Hän laskee sen eteen piikikkäitä, kukkivia pensaspuun oksia. Pari kävelee hiljaa Myrmidonin väreihin puettujen turvamiesten vartiomalle ilmatyynyalukselle. Aluksen noustuaan Gordan kääntyy Selfin puoleen]

Gordan: Miltä sinusta tuntuu?

Self: En tiedä... tyhjältä. Entä sinusta? Tappoihan Jupiter sinunkin vanhempasi.

Gordan: Olin vasta lapsi silloin... en osaa enää kantaa kaunaa. Olen oikeastaan... melko toiveikas.

[Pari on hetken hiljaa]

Self. Mikä on tämä tilaisuus, johon olemme matkalla?

Gordan: Suurin osan Myrmidonin glorioseista ja upseereista on kokoontunut Diakin palatsille. Diak pyysi minua sanomaan sanasen heille.

Self: Todellakin? Sinut?

[Gordan hymyilee vinosti. Alus laskeutuu Diakin palatsin katolle. Palatsin alue on täynnä harmaisiin pukeutunutta juhlaväkeä. Palatsia ympäröi satojen turvajoukkojen armeija. Pari kävelee katolta alas, kohti pääsisäänkäyntiä. Juhlaväki ulkona alkaa kohista ja hetken kuluttua selvä, rytmikäs huuto erottuu]

Self: Mitä he huutavat?

[Praeposituksen cura platii avaa pääsisäänkäynnin oven Gordanille. Diak on vastassa portaiden yläpäässä. Väkijoukon ääni erottuu nyt selvästi. Gordan tervehtii joukkoa nostamalla kättään. Self jää taka-alalle]

Väkijoukko: GORDAN! GORDAN! GORDAN! GORDAN! GORDAN!

Gordan (mikrofoneihin): Myrmidonin ihmiset! Jupiter on kuollut, Ikuista Imperatoria ei enää ole: Myrmidonin raiskaaja on kukistettu!

(Vanha) Self: Katselin väkijoukkoa, ja siellä täällä näin ihmisiä, jotka pyyhkivät liinoilla kasvojaan.

[Kasvoja ihmisjoukossa, osa kääntyneenä poispäin, toiset pyyhkimässä silmiään liinalla]

(Vanha) Self: Aluksi luulin, että itkivät liikutuksesta, mutta sitten katsoin tarkemmin.

[Harmaat liinat tahriintuvat punaisiksi. Gordan jatkaa puhettaan]

(Vanha) Self: En tiennyt mitä ajatella tuolloin, mutta olin helpottunut jollain tapaa. Kun katsoin Bechyä, ajattelin, että kaikki nämä ongelmat, sodat, tragediat, kaikki jota oli joutunut kohtaamaan olisi sittenkin ohimenevää, merkityksetöntä.

Gordan: ...me kokoamme voimiamme, rakennamme laivastoamme, odotamme, kunnes olemme valmiita...

(Vanha) Self: Kaikella oli sittenkin tarkoitus, kaikki kääntysi parhain päin. Tulevaisuus olisi meidän, minun ja Bechyn.

Gordan: ...ihmiskunta yhdistyy vielä, rauha palaa! Pax Myrmidon!

(Vanha) Self: Kunpa olisin tiennyt.

Väkijoukko: GORDAN! GORDAN! GORDAN! GORDAN! GORDAN!

 

   
* * *
Tästä laatikosta menee palaute suoraan kirjoittajalle.
   

Novellit Kohtaus 21 Kohtaus 22 Kohtaus 23 Kohtaus 24 Kohtaus 24 Seuraava novelli