edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Sodhag ja Dorak

Levoton Leevi


    

Tarina hyvän ja pahan taistelun väliajalta, tilanteesta 2-2.

Sodhag murahti ja paljasti puoliksi lahonneet hampaansa kauppiaalle. Lihaksikas käsivarsi puristui tiukemmin miekan kahvalle.

-Tomaattisi ovat mätiä, hän virkkoi jäätävällä äänensävyllä.

-Ei ole terveellistä kaupata minulle mätiä tomaatteja!

Kauppias oli suunniltaan pelosta. Hän vapisi. Pieni lämmin puronen lirisi hänen säärtään pitkin kastellen virttyneet sarkahousut nahkeiksi.

-Mutta enhän minä…sopersi kauppias hädissään.

Salamannopean, siistin ja kuolettavan pyörähdysliikkeen jälkeen Sodhag työnsi miekkansa tuppeen ja murahti itsekseen. Sitten hän naurahti ja potkasi entisen kauppiaan irronnutta päätä. Se pyöri vähän matkaa pitkin katua ja pysähtyi. Kulkukoira kävi nuuhkaisemassa sitä.

Samalla hänen takaansa kuului käskevä ääni.

-Sodhag, senkin koira! Miksi tapoit tuon kauppiaan?

-Luontoni vastaisesti sen tein, tietenkin. Se oli pakkotilanne, tuo nilkki yritti huijata minua ja käyttäytyi uhkaavasti.

-Jaha. Minä kun luulin että tuo kaveri oli kylän leppoisampia kauppiaita. Mutta jos te hyvät tarvitsette syyn tappaaksenne, niin mikä siinä sitten.

-Niinpä niin, Dorak kuomaseni, hieman kekseliäisyyttä siinä tarvitaan. Pitäähän sentään edes jonkinlainen maine säilyttää.

-Näinhän se on. Lähdetkö muuten tavernaan? Siellä on tarjolla tuoreita huoria naapurikylästä. Voisimme vetää päämme täyteen sahtia ja sitten vähän porata naisia.

-Kuulostaa hyvältä. Miksi muuten aloit pahaksi? Mehän voisimme olla vaikka sielunveljiä, niin samanlaisia olemme.

-En oikein tiedä itsekään. Perheessämme kaikki ovat aina olleet pahoja, raakoja murhamiehiä ja varkaita kaikki tyynni. Minulle huono maine on aina ollut itsestään selvyys. Kylissä kerrotut legendat kertovat suvustamme, eikä sukua pääse pakoon, tiedät varmaan.

-Kuulostaa mielenkiintoiselta. Hmm…ehkä minäkin voisin ryhtyä pahaksi. Kuuluuko siihen paljon luontaisetuja?

-Noh, ensiksikin voi herättää ihan olemuksellaan kauhua ihmisiin. Se on hyödyllinen piirre etenkin tavaroiden hintaneuvotteluissa ja verovoudin piipahtaessa visiitille. Tosin pahana ollessa tuo elämä tuppaa jäämään aina vähän lyhyeksi. Palkkionmetsästäjät ampuvat selkään tai hyvät hirttävät. Veljeni kuoli jo murrosikäisenä selkään ammuttuun nuoleen. Se oli jokin palkkionmetsästäjä, joka halusi helppoa rahaa.

-Jaha. Ehkä sittenkin pysyn vielä jonkin aikaa hyvänä. Voi olla terveellisempää niin. Jos jalkavaimoilleni maksamani elatusavut nousevat liian suuriksi, niin sitten harkitsen vaihtoa. Miten pahaksi muuten päästään?

-Jaa, no se on kyllä helppoa. Tapat vaan muutaman hepun ja sitten kehuskelet sillä mahdollisimman monelle kaverillesi. Ennenkun huomaatkaan, niin saat lisänimen 'seivästäjä' tai 'julma koira'. Niin yksinkertaista se on.

-No eipä ole vaikeaa, ei. Mutta eiköhän mennä, vedetä päät täyteen ja oteta ilo irti elämästä?

-Niin teemme, kuomaseni, niin me teemme!

   
* * *
Jälkiseuraamusten välttmiseksi olisi paree pistää
palautetta kirjoittajalle. Saattaa muuuten tulla jompikumpi
tarinan päähenkilöistä vieraisille.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava