edellinen   etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Ostahan lisää otsaa!

Novelli
(2002)

Kari Tanskanen


    

…video…

Pystysuoraa mielenmaisemaa kapuava fiasko hikkasi viimeisen kerran, pyyhkäisi rytmikkäällä kaksoisleuan tutinaefektillä kärpäset mätänevältä kaulaltaan.

Mikä Te olette tuomitsemaan minua mihinkään? Millä peripahan oikeutuksella raastatte universaalin ajokortin amputoidun egon…

Hiljaa!

Me vihaamme kaikkea, me kammoksumme ryhditöntä olemustanne, me emme salli kenenkään rienata tulevia sukupolvia, mielesi sulautetaan suureen tunteelliseen maisemakollaasiin ennen kuin…mutta… nyt…

Nouskaa ja suudelkaa viiksekästä kameramiestä poskille.

Uhkea pallero uhmaa painovoimaa ja neuraanista vuorovettä ja ojentaa säkkimäisen, hyllyvän nestetarttumapintansa. Mätätahrat enentyvät, ahteri päästää puhahduksen, iljettävä suolikasvain sinkoutuu ilmaan, jää paikalleen.

Seireenin spontaani nestehdintä herättää kunnioitusta katsomon enkeliosastossa, paholaiset virittelevät paheettomia tuskatilojaan.

Nyt: kuvaaja. Otos yksi/yhdeksän/kuusi/kolme. Valmiina…

EI! EI! EI!

Poikki. Tauko.

Ei toimi.

…vietti…

Kolmijalkainen, kiimainen mäyräkoira kipittää alamäkeä.

Vaistonvarainen ääreishermoharjoite vapauttaa mielesi, olet valmis sukeltamaan suolattomaan kybermereen… eihän kolmijalkaista mäyräkoiraa ole olemassa.

- Eikö? Oletko ihan varma? Takaraivosi voipi olla naulattuna…

Avaat silmäsi. Olet unessa & valveilla. Tunnet pehmeän gravitaattisen nosteen, leijailet ¾-valonnopeudella näkyvän maailmasi kattoon. Suutelet hölkkäävää mäyräkoiraa löyhkäävälle kuonolle.

- Mistä putkahdit?

Koira siksakkaa maailman nurkkaan ja yrittää kohottaa takajalkaansa. Sitä virtsattaa, etupihan lätäköstä on tullut litkittyä nestettä litramäärin. Pullea taus lysähtää viettävälle alustalle, kitkerä ulvaisu.

Lasket allesi.

♫♫…

Ja sitten…

Svengailet majesteettisesti alas. Spitaalimaailma on kaukana, ja HIV-positiivisuus myrkyttää aistit. Lääkitys: aloitettava ajoissa, jotta parantuisit.

Suusi lemahtaa virtsalle. Koirabakteereita…HYH!!

- Mikä sua käski suudella koiraa kuonon päähän?

…maailma…

Taasko mun pitää tehdä se?

KYLLÄ!

Mutta kun mä en halua. Mua viiksettää…

Aja ne pois!

Hah… hah. Miksi koetat naurattaa? Antaisit mun olla rauhassa, mä en kaipaa muuta kuin että… lopetat niin pian kuin mahdollista.

Mitä pitää lopettaa? Lauseko…

Konventti hermostuu ja lirauttaa 3,23 kuutiodesimetriä feminiinimetaania tapahtumahorisonttiin. Virtuaalinen ilonpito jähmettyy, Maa-planeetta etääntyy kolmen valovuoden verran tapahtumahorisontin takaviistoon, 720 astetta… kieput kehässä…

Mistä saan kurkunkostuketta?

Horjut näkyvänä baariin. Kurotat kauniisti muotoitua viskipulloa. Horjahdat, holistinen ihmetys vallitkoon, pullon korkki pullahtaa itsestään, lentää neljänkymmenenviiden asteen lähtökulmasta suoraan oikeaan silmääsi.

Raastat, riuhdot: korkkia irtoa! Vahingossa nappaat vasemman silmämunan kouraasi.

Sokea!

n

Hurjistut.

Hapuilet, harhailet, näköhermosi vaurioitunut, vieroitat itsesi, sulkeudut, kerien arvotonta puuvillamattoa… täplä laajenee…

- Älä lannistu!!

Älä lannistu?

…etäisyys…

Kuolevainen, ohoi!

Käännähdät, putoat imaginääripattipolvillesi, nuolet kaksihaaraisen tietämyksesi äärirajoja, rajoitetun derivaatan etäisyyttä haparoivasti mittaillen.

Tuskailet. Mitä pahaa olet tehnyt kenellekään? Sielusi silputaan viimeisenä paratiisin eksistentiaalisena ~ :na. Kaksitoistatuhatta miljardia biljoonaa kilometriä, miksi vaivautua… paratiisin parasiitit, niin, paratiisin parasiitit ahnehtivat viimeisenkin älyn häivähdyksen.

Nukahdat…

Rasvaista tosiokastia mielen ruoaksi — luusi maatuvat, sinulle huudetaan, millimetrin tuhannesosan mittainen jättiläisdatakäärme luikertaa synapsista synapsiin ja takaisin. Laajakaistainen kaahari.

KARJAISET:

- Miksi? Miksi vaivautua? Miksi…vastatkaa?!!!

Jotta sielusi lihakset pulskistuisivat, jotta jaksaisit, jotta saavuttaisit, jotta sylkisit äveriäitä mietelauseita sarkasmisi polttoaineeksi.

- Mutta, hei… enhän minä usko jumaluuksiiin, en Luciferin runsaaseen kielistöön. Minä olen… karvaton kuolevainen. Heikko; ruskettunut; syntinen; sallimuksen salsaa; katumuksen korianteria…

Ei kai Sinua nälätä?

…juna…

Miljoona vaunua, miljoona osastoa. Naamio kasvoillasi palailet valoisampaan menneisyyteen, valutat sovelmaspagettia kybermielesi siniverisestä läviköstä.

INFOKÄÄRME!

Ottakaa iljettävä merkitysliero kiinni, sitokaa sen löyhkäävä kita, nylkekää musta nahka sisältäpäin, syökää tiedontuottajain hapattava ego, syövyttävä sulkijalihas. Nielkää, nielkää…

Ostahan lisää otsaa!

Metanolilta lemahtava uroskonduktöörikoira ulvaisee näyttämään matkakorttia. Vilautat sinistä muoviläpyskääsi mattapintaiselle, uutuuttaan kiiltävälle lukupäälle. Käyttöliittymä heläyttää punaista. Karsastat, infrapunaa. Irrotat keltaisen datakypärän, tartut molemmin käsin viruslekaan. Himokas hymy viivähtää vihertävillä poskillasi.

Isket. Yläetuhampaasi irtoavat, tunnet suusi vertyvän.

Murskaat. Oikean kätesi peukalo lätsähtää.

Metalli kirskahtaa. Ovet suhahtavat kiinni.

Laiturilla: myöhästyjä manaa, huomaa sinut. Avaat suusi, verinoron säestämänä suhistat pakollisen mietelausekvartetin.

"Hyvää iltapäivää. Tämä on M-juna Vantaankoskelle. Pysähdymme kaikilla asemilla. Hyvää matkaa…"

…demoni…

Mikä kemiassani on vialla? Miksei demoni kelpaa, miksen sytytä vaikutusta? Olenko näkymätön? Onko uusiokaavani kaviaaria? Enkö olekaan syntynyt välittämään? Onko välittäjäaineeni kelvotonta?

Demoni…

Ettekö usko, että haluan välittää ja että kaipaan yhteyttä tuntemattomaan ihailijajoukkoon…

Älkää väittäkö, ettenkö ansaitsi parempaa kohtelua… ai väitätte… päästäkää sisään, olen multidigitaalinen… en vain nollaa ja ykköstä, kietoutuneina toisiinsa, suudelkaa kytkentänapaani, haluan päästä, haluan saada demoni julki. Olen valmis kaikkeen, olen valmistautunut…

- Uskallatko sulautua Minuun?

Kuka olet?

- Luulisi sinun tietävän.

Mistä niin päättelet?

Uudessa maailmassasi kepeä minkki siristi pyramidinkokoisia korviaan, pornobaarin yläosaton tarjoilija viilsi heliumrintansa irti, Siriuksen takamailla nuori pyrstötähti pirskotti pyhää yhdistettä jäiselle hännälleen.

Galakseissanne jokainen neon-ionin partikkeli kohdallaan?

…koira…

Pure, pure, pure… antimyrskynsilmää. Miltä on maistuvinaan?

Raatele, kalua — valotonta luutasi. Seisahtaako aika, sinä; 1,2,3,4,5…, tekopyhä ydinlauselaskeuma - - -

"Käykää peremmälle."

"Kuka te olette minua nokkimaan? Minä en ole surkimus, jota näennäisjulkisuuden sopii tölviä…vuh…"

"…noh, noh, noh… ottakaa rauhallisesti, ei teitä olla syyttämässä mistään. Te olette meidän viimeinen toivomme, verestävän viattomuuden, öh… etsinnän karvainen virtuaalivihikoira, suurenmoisin sylipuudelimme. A-hoi, antakaa minun suudella kuonoanne, lipaista ikenienne punaista lihaa, mätäneekö täällä itse kukin…nuuhkikaamme ja kohottakaamme malja."

Reformisti yökkäsi, käänsi katseensa multitaivaisiin, levitti aikamatkustuskäpälänsä, elehtien rivosti, rustoa rujoa rusautteli, katkeilleet raajansa madonreikään katosivat.

"Joko helpotti?"

"Ei!"

"Joko helpotti?"

"Ei!"

"Hyvä. Olette vapaa liukenemaan."

Vaaleanpunaisen smokin virttyneet hihat keikistelevät eteen, taakse. Ohimot virittyvät paritteluvalmiuteen, räjäyttävät takaraivonsa.

… tanssi…

Diskossa.

Hikiset vartalot hytkyvät. Hormonit leijuvat ylös/alas, gravitaatio jymisee, punakat sieraimet täyttyvät kylmästä lohdukkeesta.

Avaruussauvoja nuokkuu, ruokkii mielikuvitustaan, ponnahtaa aluksesta irti, leijailee makaronivaijeri tanassa. Pastakastiketähtöset tahroittavat galaksin kantta. Ja vieläkö joku jaksaa uskoa maailmankaikkeuden romahtavan kasaan…

SEIS!

Palaa välittömästi takaisin. ¤

Sauvoja viittaa paksulla käsineellä käskijän suuntaan. Aina se jaksaa, kuinka se viitsii…

Palaa!!! Tämä on… sinun on toteltava. Olen…

Aurinko pilkahtaa aluksen takaa ja sokaisee sauvojan. Aikakapseli räjähtää.

Sauvoja nykäisee miljardista vaijerista, kiepsahtaa ketterästi ämpärinmuotoisen pinnan ympäri, sukeltaa kultaisena hehkuvaan äärelliseen jatkumoon, joka väreilee rajattomasti. Biljoona simultaanihymyä koristaa galaktista kohtaamoa… huokutus on liian ilmeinen: ilmainen?

Disko: jytke vaikenee. Tanssijat läpsivät kätösiään yhteen. Korvissa humisee iäisyyden synteettinen laajakaistaäänimatto — vapaus?

…tuska…

Absoluuttinen näkemys ahmii kaiken.

Niin luultiin vaikka totuudesta jaksettiin olla eri mieltä.

Absoluuttinen näkemys, mikä se on, kuulet kysyväsi.

Et vastaa. Et kommentoi.

Yritänpä arvata, niin teen suurimman mahdollisen nebulaattisen palveluksen kolmanteen potenssiin. Silmäpussit väpättäen.

- Kävisikö Punainen A-luokan Vektorihyppy sisäsiistiin Sijaissikalaan?

- Yritätkö lisätä tuskaasi?

- Vihollinen sisälläni?

- Usko jo, emme ehkä ole kahjoinhuoneelta. Sinä et ole minä, enkä minä ole sinä, vaikka olemmekin yksi ja sama entiteetti, joka janoaa totuutta absoluuttisesta maailmasta. Tai jotain siihen horisonttiin.

Pedantikko huokaisee ja kilistää A :a.

Positiivisesti latautunut tunnevarausyksikkö lokalisoituu.

Mikä hätänä?

Ei mikään, paitsi se, ettei mikään ole niin kuin pitäisi.

Eikö mikään? Kuinka voisin helpottaa kamalaa oloasi? Tunnut liian itseistuskaiselta tähän emootiojatkumoon, jossa on niin helppo kietoutua säämiskään.

Mikä on säämiskä?

…kivi…

Ikkuna pirstoutuu. Kivi jatkaa lentoa rataansa pitkin ja tömähtää lattialle.

Heräät. Harot käsilläsi tukea viettävältä pinnalta. Putoat Ø .

Singahdat singulariteetin syrjäiselle ulkolaidalle.

Nukahdat.

Ikkuna on taas ehjä. Kivi lentää takaisin. Noukit kimpaleen käteesi, punnitset sitä.

Nouset Ý :sti.

Istut optikolla ja sovitat silmälasin kehyksiä, metallinhohteisia.

Kivi rysähtää liikkeen ikkunasta sisään. Kumarrut, otat lämpimän kiven kämmenellesi, sormesi katoavat. Singulariteetti, miksi et jätä minua rauhaan?

- … nuo sopivat teille oikein hyvin. Ottakaa. Ette kadu. Alennuksenkin voin teille luvata, jos vain…

- …olkaa tovi hiljaa! Ettekö huomaa, miltä minä näytän?

Myyjä vaikenee ja kömpii nelinkontin takahuoneeseen nauttimaan banaalivirvoketta.

Sieppaa lasit ja — piiloudu paksunahkaisen egosi tähden!

   
* * *
Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen   etusivu  novellit  KK-files  seuraava