Krapula vapisutti jokaista solua. Pahanolontunne oli kokonaisvaltainen. Tuntui kuin koko elimistö protestoisi eilisillan ryyppäämistä vastaan. Tahmea roskaruoka oli parasta ensiapua kammottavaan oloon. Saarinen tiputteli myyjän käteen kolme kymmenen markan kolikkoa ja otti markan tärisevin sormin vastaan. 

Hampurilaisen syötyään Saarinen pyyhki suupielensä öljyisestä majoneesista ja kaiveli kielenkärjellä hammasvälejään. Pehmeän ja mössöisen ruoan jälkeen keltainen Fanta maistuisi mainiolta. 
 
Ateriaa mainostettiin värikkäällä julisteella. "Kerroshampurilainen, pienet ranskalaiset ja pieni Jorma", julisteessa luki. 

 - Jor-ma, Saarinen tavasi. "Mikä helvetin Jorma? Juomahan siinä pitäisi lukea". 

Hän otti pahvisen mukin käteensä ja hämmästyi tuntiessaan sen olevan lämmin. Se tuntui myös kevyemmältä kuin tavallisesti. Hän otti muovisen suojuksen mukin suulta ja kurkisti sisään. 

 - Morjens, kuului kimeä ääni. 

Mukin pohjalla seisoi oli kymmensenttinen mies. Sillä oli yllään siniset lappuhaalarit, jalassa vihreät saapikkaat ja päässä punainen lippahattu. Pienet kasvot katsoivat ilkikurisesti virnistellen. 

 - Minä olen Jorma! 

Saarinen vilkuili ympärilleen. Ihmiset söivät hampurilaisiaan ja salaattejaan tavalliseen tapaan. Kellään muulla ei näyttänyt olevan Jormaa. Kaikilla oli valkoiset pahvimukit vihreän sijaan. 

 - M-mikä helvetti sinä olet, Saarinen änkytti. 
 - Jorma! Hampurilainen oli se jonka äänestä päätellen söit ensimmäiseksi ja ranskalaiset olivat niitä pitkiä rasvaisia pötköjä, jotka ovat, salli minun sanoa, saakelin epäterveellisiä! 
 - Onko tämä piilokamera? 
 - Ei! Tilasit sitä mitä saitkin. Hampurilaisen, ranskalaiset ja pienen Jorman. Minä olen se Jorma! 

 Saarinen vilkuili uudestaan ympärilleen. Hän ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. 

- Hei, katsos tänne, Jorma huusi. 
- Minäpä osaan kepeän puukenkätanssin! Jorma alkoi tanssahdella mukin pohjalla. 
- Minulla on kylläkin vain tavalliset saappaat, mutta toivottavasti se ei häiritse sinua. Tämä on hyvin mukaansatempaava tanssi! 
 
Saarinen nuolaisi kuivuneita huuliaan ja tarttui mukiin. Jorma horjahti ja kaatui selälleen. Vihainen kimitys sirahteli ilmaan ruokottomuuksina. 

 - Hei toope, varo vähän! Eihän tanssista tule mitään kun sinä keikuttelet mukia. Laske minut takaisin pöydälle! 
 
Saarinen hoippui muki kädessään myyntitiskille ja viittoili myyjän luokseen. 

 - Mitä saisi olla? Saarinen työnsi mukin myyjän nenän alle. Ravistelun jälkeen mukista sinkoili kirpeitä kirosanoja. 
 - Mikä helvetti tämä on? 
 - Pieni Jorma, myyjä vastasi mukiin kurkistettuaan. 
- Tulee kerrosaterian mukana. Jorma hakkasi ja potki pienillä nyrkeillään mukin seinää ja sähähteli kiukkuisesti. 
 - Taitaakin olla aika pahansisuinen. Haluatteko toisen? 
 - Mitä hittoa minä teen tällaisella? 
 - Sen voi upottaa akvaarioon, säilöä alkoholiin, kuivattaa pulloon tai antaa lapsille leikkikaluksi. Sen voi myös syödä, mutta se kannattaa riisua ensin ja paistaa kypsäksi, saappaat varsinkin ovat sitkeitä, myyjä opasti hymyillen. 
- Voin riisua ja lämmittää sen heti, jos haluatte! 

Saarinen hoiperteli Jorma mukissa ulos Hampurilaistaivaasta. Kimeä tiuskina kuului vaivattomasti pahvisen seinämän läpi. 

 - Mihin minua viedään?! Saarinen rypisti mukia kasaan. 
 - Turpa tukkoon tai sinusta tulee jauhelihaa! 
 
Kämppä oli sekainen, kuten yleensä. Likaiset verhot roikkuivat likaisten ikkunoiden peitteenä, tahraiset astiat odottivat tiskialtaassa pesuaineen kirkastavaa kosketusta. Saarinen retkahti sängylle ja karisti Jorman mukista. Jorma korjasi lakkinsa asentoa ja alkoi hymyssä suin hypellä tunkkaisella päiväpeitteellä. 

- Trampoliinipelle, maailman paras pelle, pienen pieni hiivasieni, trampoliinipelle, se rallatti. 
- Mitä helvettiä minä sinulla teen? Hyppely lakkasi ja Jorma katsoi ylös kirkkaansinisillä silmillään. 
- Ihan mitä haluat. Mutta jos saan pyytää, älä syö minua! 
- Ei minulla ole akvaariotakaan. 
- Akvaariota? 
- Myyjä sanoi että sinut voi laittaa akvaarioon. 
- Ei ikimaailmassa! Enhän minä osaa edes uida. Minä hukkuisin! 
 - Ehkä se on tarkoituskin, Saarinen mutisi puoliääneen. 
 
Hän sulki Jorman mukiin ja laski päänsä tunkkaiselle tyynylle. Hän kuunteli vaimeaa kiroilua ja naureskeli itsekseen. Tapahtuiko tällaista todella? Pieni mies mukissa juoman sijaan, se kuulosti yhtä hullulta kuin olikin. Sormen mittainen kiroileva ukko, jolla tuntui riittävän energiaa loputtomasti. Olikohan tämä rangaistus runsaasta alkoholinkäytöstä joka nieli kaikki yhteiskunnan ripottelemat avustusmarkat? Kuka häntä tällä tavalla rankaisi? Jumalaan hän ei uskonut, ja hänkin tuntui rankaisevan vain heitä jotka häneen uskoivat. Ateistit ja kerettiläiset saivat tyytyä soimaamaan 'paskamaista tuuria'. 
 
 - Sadisti, raakalainen, julmuri! 

Saarinen tarttui mukiin ja Jorma oli taas peitteellä. Ukkeli kakisteli kurkkuaan ja suoristeli vaateparttaan. 

- Olin tukehtua! 
 - Alan saada sinusta tarpeekseni. Sinusta ei ole mitään hyötyä tai edes hupia minulle! 'Hauskat' temppusi ovat perseestä! Olet hyödytön, ja siitä johtuen aion nyt heittää sinut roskiin! 
 - Tekisitkö todella sen minulle?! 
 - Juuri nyt! Saarinen kaappasi Jorman kouraansa ja pudotti sen mukiin. Hän meni kylpyhuoneeseen ja avasi vessanpöntön kannen. 
 - Hyvästi, ärsyke! Jorma huusi sydäntäsärkevästi pudotessaan rusehtavaan veteen. Se pärski hetken pinnalla, eikä todellakaan osannut uida. Saarinen tarttui huuhtelunuppiin ja veti sen rivakalla otteella ylös. Valkoiset pärskeet alkoivat kuohuta reunoilta ja hetkessä ne hautasivat Jorman huutoineen. Vain lippahattu jäi pinnalle kellumaan ja sekin katosi toisella huuhtelukerralla. Saarinen heitti vihreän mukin paperikoriin ja rojahti sängylle. Olo oli kevyt ja rauhallinen, eikä aikaakaan kuin lempeä uni saapui ja otti hänet. 

Polttava tunne vatsassa herätti krapulaisen ruumiin. Saarinen ponkaisi sängystään ja ryntäsi pesuhuoneeseen. Posket pullottivat jo kitkeristä mahanesteistä kun hän avasi muovisen kannen ja polvistui valkoisen posliinin ylle. Sisään kurkistaessaan hän hämmästyi niin, että nielaisi suussaan polttelevan oksennuksen. 
 
Veden tilalla oli keltaista Fantaa.