edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Isku Maatilalle

Heikki Kauma

(kaumat@dlc.fi)

Kuvitus: Marko Koskinen (galleria)


 
    
Lumihiutaleet leijailivat hitaasti taivaalta maatilan päälle. Oli jo ilta ja talvi, mutta silti pakkasta oli vain muutama aste. Tällaiset leudot talvet olivat nykyään harvinaisia, sillä monen maanviljelijän harmiksi säät olivat pikkuhiljaa kylmenneet vuosi vuodelta. Jotkut syyttivät Angmarin Noitakuninkaan taikuutta säiden kylmenemisestä. 

Suuresta päärakennuksesta leijaili paistuvan pullan ja leivän ihania tuoksuja. Päärakennus oli rakennettu pohjalaisten tapaan isoista punaisista hirsistä ja sen puinen katto oli vain loivasti kalteva. Harvoista ikkunoista loisti soihtujen ja lyhtyjen pehmeä valo. Välillä sisältä kuului leikkivien lasten mekastusta ja muita maalaistalon ääniä. Rakennuksen länsipuolella olevasta tallista kuului silloin tällöin hevosten ja muiden eläinten ääntelyä. Maatilan eteläpuoleisella mäellä tuulimyllyn siivekkeet pyörivät hitaasti iltatuulessa. 

Kaiken kaikkiaan Dalvin maatilaan kuului 8 rakennusta ja siellä asui yli 15 henkilöä. Tilan keskellä oli syvä kaivo, jonka rakentamisessa Dalvin kääpiö ystävä oli auttanut. Rakennusten takana ja ympärillä kasvoi siellä täällä puita. Maatila tuotti hyvin, sillä ruoka ja vilja oli hyvin kallista sodan ja pakolaistulvien vuoksi. Lisäksi monella muulla tilalla oli ollut huono satokausi, mutta ei Dalvin pelloilla. Pellot sijaitsivat rakennuksista pohjoiseen päin ja sinne johti tilan keskeltä tie. 

Mustien hevosten vetämät suuret kärryt lähestyivät verkkaisesti maatilaa idästä tietä pitkin. Kärryt ja sen julmat matkustajat olivat vielä parinsadan metrin päässä pahaa aavistamattomista maalaisista. 

Kärryjen kyydissä oli seitsemän olentoa: 2 ihmistä, 4 örkkiä ja lähes 9 jalkaa pitkä puolipeikko. Yksi ihmisistä oli mustaan velhonkaapuun pukeutunut pitkä ja julman näköinen musta numenorilainen, jonka iho, vaikka olikin tumma, oli paljon vaaleampi kuin hänen musta sydämensä. Velhon nimi oli Kalashamon. Hän oli vielä nuori, mutta kunnianhimoinen ja lahjakas mustassa magiassa. 

Toinen oli hieman pitkää velhoa lyhyempi, mutta todella paljon lihaksikkaampi. Tällä Morkai Murskaajaksi kutsutulla soturilla oli pitkä rengastakki, kilpi, piikkinuija ym. soturin välineistöä. Morkai oli vaarallinen taistelija, sillä hän oli vahva ja ketterä. Nopeutensa takia häneen oli vaikea osua. 

Puolipeikko oli ehkä tyhmempi kuin pienemmät kumppaninsa, mutta hän enemmän kuin korvasi älyn puutteen suunnattomilla voimillaan. Grugin silmät hohtivat pimeässä illassa kuin kekäleet. Lisäksi tällä tappajalla oli pikimusta, suomuinen iho ja hirveät torahampaat. Puolipeikko piteli kevyesti suurta kilpeä ja käsikirvestä, eikä hänen kantamansa rengaspaitakaan haitannut hänen liikkeitään. 

Neljällä örkillä oli aseinaan sapeleita, jousia, lyhyitä miekkoja ym. Kaksi örkeistä oli sotureita, kun taas kaksi muuta olivat hiiviskeleviä selkäänpuukottajia eli varkaita. 

Tämä kauhea joukko pysäytti vankkurit puiden piiloon noin 100m päähän maatilan itäisimmästä eli lähimmästä rakennuksesta. He sopivat nopesti jonkinmoisen suunnitelman ja hajaantuivat eri suuntiin. Toinen varas örkeistä jäi vankkureiden luo odottamaan. 

Puolipeikko tappaja Grug lähti puiden suojassa pysytellen kiertämään kohti tilan eteläpuolella olevaa pientä taloa. Musta maagi Kalashamon lähti kävelemään tietä pitkin kohti tilan pohjoisinta rakennusta. Piikkinuijaa heilutteleva Morkai lähti samaan suuntaan kuin Grug, mutta meni puolipeikon valitseman talon ohi sen länsipuolella olevalle rakennukselle. Örkki kolmikko lähti aseitaan kolistellen tilan itäisimmälle puutalolle. 

Grug saapui valitsemansa talon ovelle ja potkaisi parilla voimakkaalla potkulla tammioven saranoiltaan. Sisältä kuului pelästyneitä huutoja ja miehen ääni: "Vie lapset nopeasti piiloon. Vauhtia!" Kun suomuinen hirviö kumartui sisään oviaukosta nuori punahiuksinen ja partainen maalaismies seisoi kirves kädessä puolustamassa kotiaan. 

Urhea pohjalainen iski kirveellään lujia iskuja, mutta ne kalahtelivat vain Grugin kilpeen tai rengaspaitaan. Hehkuva silmäinen tappaja iski miehen hirveällä iskulla hengiltä. Ruumis lensi kirveen osumasta pari metriä roiskuen verta. 

Naureskeleva puolipeikko eteni peremmälle pikkutaloon ja kuuli yhden oven takaa pikkutyttöjen itkua. Grug iski oven auki ja saapui makuuhuoneeseen, jossa nuori tummahiuksinen nainen oli kahden pienen tytön kanssa. "Äitiii! Pelottaa!!!", tytöt parkuivat. Nainen vetäisi vyöltään tikarin ja tarkasti tähdäten viskasi sen hyökkäävää hirviötä kohti. Tikari upposi Grugin lihaksikkaaseen käsivarteen ja peikon mustaa verta tippui haavasta. 

Raivostunut hirviö kävi aseettoman naisen ja lasten kimppuun ja hakkasi nämä palasiksi. 

Vähän ennen tätä paha velho oli saapunut 50m päässä olevan talon luo. Matkalla hän oli ohittanut kaivon ja vetänyt vyöltään lyhyen miekkansa. Kun siitä talosta, mihin Grug oli mennyt alkoi kuulua tasitelun ääniä Kalashamon koputti pienen talon oveen ja odotti miekka iskuvalmiina. 

Oven aukaisi epäluuloinen roteva mies, jolla oli vaaleat hiukset ja viikset. Päällään miehellä oli villaiset vaatteet ja kädessään hänellä oli miekka. Kun renki näki velhon hän koetti työntää oven kiinni, mutta musta numenorilainen pisti oven raosta maalaista miekallaan. Mies perääntyi veren vuotaessa jalastaan ja koetti torjua pitkän kaapumiehen iskuja. Vaikka Kalashamon olikin perehtynyt enemmän salatieteisiin, kuin aseiden käsittelyyn, oli hän nuorena opetellut miekan käyttöä , kuten jokainen sotaisan kansansa mies. Lisäksi hänellä oli apunaan suuri kokonsa ja niin hän onnistui surmaamaan rengin. 

Velho astui verisen ruumiin yli peremmälle taloon. Hän saapui olo-ja ruokailuhuoneeseen, jota valaisi seinällä oleva lyhty. Huoneessa oli kaksi ovea ja Kalashamon tarkasti mitä niiden takana oli, mutta ei löytänyt muuta kuin makuuhuoneen ja jonkinlaisen varaston. Talossa ei ollut ketään muuta ja niin musta maagi astui takaisin maatilan pihalle. Hänen korviinsa kantautui aseiden kalinaa, kiroilua, huutoja ja huonekalujen pirstoutumista talosta johon örkit olivat menneet, joka oli noin 40m päässä idässä. 

Morkai Murskaaja oli saapunut päärakennuksen kaakkoispuolella olevalle puiselle rakennukselle. Tammiovi oli lukossa ja vaikka hän koputti siihen, niin kukaan ei tullut avaamaan. Mies esitti hätääntynyttä ja huusi :"Päästäkää minut sisään! Täällä riehuu jotain kauheita hirviöitä. Auttakaa!". 
Sisältä ei kuitenkaan kuulunut minkäänlaisia ääniä. Soturi otti kiroillen vauhtia ja potkaisi ovea, mutta se kesti. Vihaisena hän jatkoi potkimista. 

Puolipeikko Grug kyyristyi surmaamansa äidin ruumiin ääreen ja repi tämän mekosta ison suikaleen kangasta. Hän sitoi kömpelösti mekon suikaleen haavansa ympärille siteeksi. Sitten tappaja lähti ulos pikkutalosta maatilan pihalle. 

Kalashamon katseli huvittuneena, kun hän ohitti potkivan Morkain, mutta jatkoi matkaansa päärakennuksen ovelle. Hän ohitti ison talon edessä olevan ulkohuussin ja saapui jykevän oven luo. Tummaihoinen velho nosti kätensä, jossa oli kaksi säihkyvää lumottua sormusta, keskittyi valmiina taikomaan ja koputti toisella kädellään oveen. 

Lopulta pienen talon oven lukko antoi periksi ja potkimisesta hieman hengästynyt Morkai astui sisään rakennukseen. Ulkoa tulevassa tähtien ja kuun valossa hän erotti sisällä säkkejä, tynnyreitä ja laatikoita, joissa ainakin hajun perusteella tuntui olevan suolattua lihaa ja kalaa, sekä muita ruoka-aineita. Soturi oli löytänyt ruokavaraston, jota he olivat tulleetkin etsimään. 

Roteva pohjalainen, joka oli lähes 6,5 jalkaa pitkä, oli ollut juuri syömässä vaimonsa laittamaa iltapalaa, kun ulkoa oli alkanut kuulua taistelujen ääniä. Keski-ikäinen, mutta edelleen vahva Dalv oli rynnännyt ruokapöydästä hakemaan uskollista miekkaansa ja nahkahaarniskaansa, jotka olivat palvelleet häntä hyvin taisteluissa Angmarin joukkoja vastaan yli kymmenen vuotta sitten. Dalvin 11 vuotta nuorempi veli, joka oli myös ollut syömässä, juoksi omaan huoneeseensa varoittaakseeen omaa vaimoaan ja hakeakseen pistomiekkansa. 

Juuri kun vaaleapartainen Dalv oli saanut varusteensa päälleen hän kuuli ovelta koputusta. Pohjalainen ajatteli että siellä oli joku hänen tilallisistaan, joka koetti päästä turvaan päärakennukseen. Miekka kädessä ja huonosti kiinnitetty nahkapanssari heiluen maatilan omistaja ryntäsi ovelle ja avasi sen. 

Suuren päärakennuksen jykevä ovi avautui ja lumiseen, mustaan viittaan verhoutunut etelän mies näki rotevan keski-ikäisen pohjalaisen oven raosta. Kalashamon sanoi pari loitsusanaa ja heilautti kättään. Toinen velhon taikasormuksista välähti ja rotevan pohjalaisen miekkakäsi meni täysin hervottomaksi. Dalv murahti kivusta ja kiskaisi vasemmalla kädellään ulko-oven nopeasti kiinni. 

Grug ja Morkai saapuivat myös oven luokse. Musta maagi kiiruhti oven vasemmalla puolella olevan ikkunan luo, joka oli 5m päässä ovesta. Morkai Murskaaja otti kovan vauhdin ja rynnisti ovea päin samaan aikaan, kun Kalashamon iski ikkunan pirstaleiksi miekallaan ja löi loputkin lasin sirut pois ikkunalta.  Kun pitkään rengastakkiin sonnustautunut mies iskeytyi oveen sen lukko petti ja ovi lennähti auki. Morkain vauhti oli niin kova, että hän jatkoi matkaansa horjuen sisälle isoon taloon. 

Taistelija tuli 4m*3m eteiseen, josta lähti oviaukko pohjoiseen, ovet länteen ja etelään ja rikkoontunut ulko-ovi itään. Eteisessä odotti hurja partasuu: Dalv, joka puristi miekkaansa vasemmassa kädessään, sillä hänen oikea kätensä oli edelleen toimintakyvytön Kalashamonin noituuden vuoksi. Maatilan omistaja löi hurjia iskuja Morkaita kohti, mutta tämä selvisi haarniskansa ja nopeutensa ansiosta vain pikkuhaavoilla. 

Musta maagi kiipesi ikkuna-aukosta sisään siistiin makuuhuoneeseen, joka oli 4m*4m. Huoneen pohjoisseinällä oli ovi ja huoneessa seisoi taisteluvalmiina Dalvin pikkuveli Ellahar. Hän oli ruumiinrakenteeltaan solakka toisin kuin roteva isoveljensä. Ellaharilla ei ollut partaa ja hän oli melko komean näköinen sinisine silmineen ja vaaleine hiuksineen. Maalaisella oli kevyt pistomiekka aseenaan, eikä haarniskaa. 

Kalashamon kerkesi vetämään juuri ajoissa lyhyen miekkansa, kun nopea pohjalainen oli jo hänen kimpussaan. Velho taisteli hurjasti, mutta hänen vastustajansa oli liian ketterä ja taitava hänelle. Lopulta Ellaharin onnistui pistää miekkansa syvälle mustan maagin vatsaan. Etelän Kalashamon hoippui voihkien pari askelta taaksepäin vatsaansa pidellen ja kaatui sitten maahan. Vielä viimeisillä voimillaan hän koetti taikoa jotain, mutta hänen kätensä tärisi liikaa ja velhon suusta tuli vain tuskaista korinaa. Sitten tämä ylpeä ja paha musta numenorilainen lysähti maahan kuolleena. 

Samaan aikaan piikkinuijansa ja kilpensä ottanut Morkai ja väärällä kädellään miekkaileva Dalv iskivät toisiaan. Teräs kalahteli, kun Morkai torjui suurella kilvellään pohjalaisen sivalluksia. Nuorempi, nopeampi, vahvempi ja paremmin varustautunut paha sotilas viuhautti piikkinuijaansa nopeissa kaarissa kohti kokeneemman vastustajansa päätä. Lopulta roteva partaniekka älähti tuskasta, kun piikkipallo osui häntä käteen ja jalkaan murskaavalla voimalla. Kivusta ja tuskasta välittämättä kotiaan puolustava Dalv koetti väistellä viuhuvaa piikkinuijaa ja iskeä julmaa vastustajaansa miekallaan. Hän iskikin hurjia lyöntejä, mutta ne joko kalahtivat Morkain kilpeen tai sitten ketterä Murskaaja väisti ne. Muutama miekan sivallus osui kyllä Morkaihin, mutta rengastakki vaimensi osumia. 

Kun hengästynyt ja ruhjoutunut pohjalainen nosti jälleen miekkansa lyöntiin iski mustahiuksinen rhudaurilainen Dalvia kovaa kylkeen. Nahkahaarniska pelasti vanhemman miehen hengen, mutta silti kylkiluita katkeili. Morkai iski heti perään piikkinuijansa armottomasti horjuvan vastustajansa lonkkaan, niin että ase murskasi pohjalaisen lonkkaluun ja suisti tämän maahan. Lopulta kipu ja shokki oli liikaa maatilan omistajalle ja tämä menetti tajuntansa. Dalv makasi verisenä ja ruhjeilla eteisessä olevien kenkien päällä. 

Morkai nosti verisen aseensa lyödäkseen uhrinsa hengiltä, kun eteisen kaksi ovea tempaistiin auki ja niistä tuli nuoren näköinen puolihaltia nainen, jolla oli tikareita aseinaan ja jauhoinen esiliina yllään, ja Dalvin nuorempi veli Ellahar verinen pistomiekka käsissään. Molemmat järkyttyivät suuresti nähdessään rotevan pohjalaisen makaavan seinän vieressä pahoin haavoittuneena. 

Nainen, joka oli Dalvin vaimo Helen, viskasi yhden tikareistaan Morkaita jalkaan, mutta ase teki vain pienen haavan. Rengashaarniskaan pukeutunut soturi ei osannut päättää kumman uuden vastustajansa kimppuun kävisi, vaan perääntyi nopeasti ulos talosta. 

Grug oli odottanut kärsimättömänä pihalla, koska ei ollut mahtunut sisälle, kun Morkai oli taistellut oven edessä. Puolipeikko ja ihminen vaihtoivat pari sanaa mustalla kielellä ja päättivät mitä tehdä. Morkai kääntyi takaisin rikottua ovea kohti ja astui sisään kilpi ja piikkinuija koholla. 

Eteisessä ruskeahiuksinen puolihaltia nainen oli kyyristynyt haavoittuneen miehensä viereen ja piti käsiään tämän haavojen yllä mutisten parantavia loitsuja. Ellaharia ei näkynyt huoneessa. 

Morkai oli aina vihannut haltioita yli kaiken ja lisäksi hän pelkäsi, että nainen saisi taikuudella keski-ikäisen pohjalaisen taas taistelukuntoon. Hän ryntäsi naista kohti tappava piikkinuijansa valmiina murskaamaan. Yllättäen kun rhudaurilainen oli edennyt eteiseen pari askelta, häntä pistettiin selkään, mutta rengashaarniska vaimensi suuresti pistoa. Tuskasta murahtaen Murskaaja kääntyi vikkelästi ympäri ja huomasi nuoremman pohjalaisveljeksistä olleen oven sivussa vaanimassa varjoissa, kun hän oli astunut murhanhimoisena huoneeseen. 

Silloin Grug murahteli ovelta:"Mee sä hoitaa toi naikkonen. Mä surmaan ton hammastikkua heiluttelevan pellen." Puolipeikko änkesi sisään ja Morkai siirtyi tieltä pois kohti puolihaltiaa. Dalvin nuoren näköinen vaimo oli saanut valmiiksi parantavan loitsunsa ja roteva mies tuli tajuihinsa, mutta edelleen pahoin haavoittuneena ja tuskissaan. 

Sisään tullut suomuihoinen soturi kävi brutaalisti paljon pienemmän miehen kimppuun. Samaan aikaan Morkai hyökkäsi Helenin ja Dalvin kimppuun, mutta ahtaassa huoneessa kompastui omiin jalkoihinsa ja lensi rähmälleen maahan. Puolihaltia ja myös maassa oleva pohjalainen koettivat hakata kaatuneen vastustajansa hengiltä, mutta he osuivat vain heikosti haarniskoituun hahmoon. 

Ellahar pisti ja väisteli urhoollisesti, mutta lopulta käsikirves osui häntä kahdella lujalla iskulla kylkeen ja rintaan. Veri purskahti ja solakka vaaleahiuksinen mies kaatui kuolleena maahan. 

Samaan aikaan Morkai oli kompuroinut nopeasti ylös ja nostanut kilpensä ja aseensa. Sitten hän iski maassa olevan Dalvin kallon murskaksi hurjalla iskulla. Kallon siruja, verta ja jotain harmaata lennähti. Helen parkaisi surusta ja raivosta. Puolihaltia iski tikarillaan Murskaajaa, mutta turhaan. Piikkinuija heilahti ja iskeytyi naisen vasempaan jalkaan. Helen koitti perääntyä ontuen eteisestä takanaan olevasta ovesta käytävään samalla pistäen ja väistellen. Morkai seurasi naista käytävään ja taistelu jatkui, muttei kauaa. Piikkipallo osui sievän naisen vatsaan ja niin kuoli Helen puolihaltia. 

Grug ja Morkai tutkivat nopeasti osan suuren talon huoneista. He kävivät keittiössä, jossa oli juuri paistumassa jotain, ja ruokailuhuoneessa, jossa oli selvästi aterioitu juuri. He löysivät myös kaksi kahden hengen aikuisten makuuhuonetta ja yhden lastenhuoneen, jossa oli 5 pientä sänkyä. Talon etelä laidalta he löysivät toisen ulko-oven, joka oli raollaan. 

Tappajat tulivat ulos pihalle, jossa örkit olivat tuoneet vankkurit ruokavaraston eteen ja lastanneet ne täyteen jauhosäkkejä, ym. mitä varastosta oli löytynyt. Örkkejä oli enää kolme ja heistäkin kaksi oli saanut pieniä haavoja. 

Kun pahuuden joukot olivat tulleet vankkureilla, heillä oli ollut vankkureissa paloöljyä. Nyt puolipeikko, örkit ja ihminen heittelivät öljyä puisten talojen päälle ja sisään ja pistivät ne palamaan. 

Samalla kun muut jatkoivat polttamista Grug lähti juoksemaan etelässä olevan mäen päällä olevaa tuulimyllyä kohti. Kun valtava soturi oli kymmenen metrin päässä ryntäsi joku ulos myllyn ovesta. Pakenija oli mustahiuksinen maalaismies ja hän juoksi minkä kintuistaan pääsi karkuun. Grug  ei viitsinyt lähteä takaa-ajoon vaan käveli myllyn luo palava oven säle kädessään ja öljypullo toisessa. Hän viskasi pullon ikkunasta sisään tuulimyllyyn ja heitti palavan puunpalan roiskuneen öljyn päälle. Sitten puolipeikko palasi muiden luo palavan maatilan pihalle. 

Tällä aikaa Morkai oli kuullut yhdeltä örkeistä, että joku nainen ja joukko lapsia oli juossut päärakennuksen toisesta ovesta tallille. Harnuk oli juossut niiden perään, mutta sitten tallissa vissiinkin hevonen tai muuli oli potkaissut hänet hengiltä, sillä kun muut kolme örkkiä olivat tulleet tallille sen ovet olivat auki, eläimet tiessään ja ruhjoutunut Harnuk tallin ovien edessä. Örkit olivat nähneet kaukana kaksi hevosta, joilla ratsasti väkeä, mutta eivät olleet jaksaneet mennä niiden perään. 

Kun Grug palasi tuulimyllyltä joukkio päätti nopeasti lähteä ennen kuin tänne tulisi lauma dunedain ritareita tulien houkuttelemana. Niinpä tämä kauhea joukko hävisi yöhön vankkureineen, joita veti neljä mustaa hevosta. Mutta heistä kuultaisiin vielä ja silloin olisi lasten ja naisten parasta olla kaukana. 

Tämän tarinan on kirjoittanut Heikki Kauma 3-6.3.1998 
Suureksi avuksi tarinan syntymiselle ovat olleet Ville Väisänen, Teemu Sihvonen ja Tapio Kauma. 

 

   
* * *
Perimätiedon mukaan mustien Numerorilaisten
hyökkäyksen voi ennalta torjua parhaiten
kirjoittamalla perusteltua palautetta
kronikoitsijalle...
   

edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava