edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava

  PSI-VIISIKKO JA SALALIITON ARVOITUS

Magel Valmento


 
    
Aurinko on aina paistanut hehkeänä Englannin nummien  yllä. Tämän tiesivät ne viisi nuorta seikkailijaa,  jotka kisailivat pitkän kesäloman päättymistä vastaan  Brookstownin pikkukaupungin antoisissa lomamaisemissa. 

Ryhmä oli vähitellen muodostunut kylään saapuneiden  kesävieraiden jälkikasvusta, ja sen hulinaa ja raisua  leikkiä päiviteltiin huolestuneena mutta hymyillen. Ryhmän johtajaksi oli kuin varkain noussut pirteä Jack, kaksitoistavuotias pisamakasvoinen vesseli,  joka rämäpäisyydellään ajoi vanhempansa hermoromahduksen  partaalle. 

Kerrankin oli Jack yksin Digger-koiransa  kera metsässä samoillessaan kadonnut silleen tielleen,  ainoastaan koira oli palannut haukkuen kotiin  ilmaisemaan suuresta hädästä. Suuri etsintäpartio löysi hänet vasta kahden päivän päästä, näennäisen  vahingoittumana. Jack oli sanonut olleensa kirmailemassa iloisena edestakaisin pitkin ikivanhoja metsiä, kun hän oli yhtäkkiä iskenyt päänsä  johonkin ja herännyt vasta pelastuspartion toivutteluihin. Vanhemmat veivät iloisena Jackin kotiin mehulle ja omenapiiraalle, mutta he eivät voineet aavistaa, että pojalle oli tapahtunut jotain salaperäistä ja outoa... 

Ryhmän nuorin oli vasta 7-vuotias Betty, maitohampaitansa vähän väliä tiputteleva tytöntyllerö. 
Hän oli kateellinen vanhempien ystäviensä saavutuksista ja kertoili aina satumaisia valheitaan siitä, miten hän muka oli esimerkiksi löytänyt satumaisia jalokiviä mutta hukannut sitten ne. Toiset naureskelivat salaa tytön lapsellisuuksille, mutta mistä he olisivat voineet tietää, että Oxford Road 23:ssa kokoontuva neuvosto oli näin salaa päättänyt... 

Ryhmän kolmas jäsen oli kymmenvuotias, omissa oloissaan viihtyvä poika nimeltään Andrew. Andrew 'Andy' Boxton pelotteli aina toisia kertomuksillaan lonkeroista, jotka vetivät häntä unissa trumpetin soidessa maan alle. Hän näytti myös pystyvän katseellaan liikuttelevan esineitä 
ympäristössään. Armeija oli kaapannut Andyn vuonna 1965 ja kuulustellut raa'asti, mutta hän oli karannut ja vaihtanut henkilöllisyyttään. 

Flurk oli ryhmän vanhin, jo 31-vuotias veteraani. Hänen pykninen ja leppoisa olemuksensa kätki taaksensa äärimmilleen hiotun ajatuksen voimalla räjäyttäjän persoonan. Hän aiheutti harmaita hiuksia kyläyhteisössä ajellen polkupyörällään karjuen "Thou art not cleared for this project! The mysteries of ancient conspiracies haunt us all!" ja ampuen tulipalloja kulkukoiriin. 

Eräänä kesäkuun alun päivänä oli näiden neljän vesselin keskuuteen kävellyt mustaan kaapuun pukeutunut salaperäinen henkilö, joka oli sormellaan osoittanut erästä kukkapensasta nurmikolla ja sen jälkeen osoittanut tuomaansa lapiota. Nelikko oli kaivanut kahden metrin syvyyteen ja löytänyt ikivanhan lippaan, jonka sisältämä paperilappu sisälsi vain viestin "Kaikki ovat koossa. Työ voi alkaa". Salaperäinen herrasmies ilmoitti nimekseen Numero 92, eikä paljoa kertonut taustastaan. Vaikka miekkonen istuskelikin enimmäkseen  rakentamansa kivipyramidin huipulla eikä koskaan paljastanut kasvojaan, otti kylä hänet avosylin vastaan. 

Kesä sujui aina heinäkuun lopulle saakka iloisesti ja helteisesti. Mutta sitten eräänä iltapäivänä, Jackin ja Flurkin istuessa Jackin äidin vieraana nauttien marjakiisseliä ja omenahilloa kirsikkanektarin kanssa, leijaili Betty telekineettisesti ikkunasta sisään ja ilmoitti Andrewin olevan vaarassa. 

Andy oli Omenamäen huipulla, lauleskellen mahtavan hlopoxzectlatlin tuhosta, kun yhtäkkiä joku hyökkäsi hänen kimppuunsa! Hän heitti minut tänne hakemaan apua. 

- Rientäkäämme! huusi Jack. 
- Flork, hae totinen ystävämme, riennän sillävälin Omenamäelle! 

(Jos tästä tehdään joskus elokuva, niin toivon, että tässä kohtaa tunnusmusiikki nousee proge-kitarasooloon ja kamera-ajo ajaa kohti Numero 92:ta, joka kohottaa katseensa, virittää nunchakunsa ja rientää mukaan samanaikaisesti Florkin soittaessa muutaman puhelun.) 

Porukka riensi tapahtumapaikalle, jossa he huomasivat ankaran totuuden. Naapurikylän ilkeä jengi oli kaapannut Andyn ja ryhtynyt asentamaan hänen päähänsä mikropiiriä. Jack huusi heidän lopettavan, mutta jengi vain ilkeästi naurahti hänelle. Jengin johtaja, ilkeä Johnson, tuli ja 
tuuppasi Jackin maahan, toisten jengiläisten kohottaessaan konepistoolinsa pidättelemään viisikkomme toisten jäsenten vastarintaa. 

Silloin Jack aktivoitui! Ollessaan tajuttomana  metsässä, oli Illuminati asentanut Jackin päähän 
pyramidin, joka keräsi kaikki ley-linjoilta tulevat  energiasäteet, kosmiset vibraatiot, alkuräjähdyksen  taustakohinan, Taos-huminan, salaisista radioasemista lähetetyt FM-lähetykset ja kuusta ammutut lasersäteet jotka hänen tajuntansa kesti. Kaikki astuivat askeleen kauhusta taaksepäin huomatessaan, kuinka Jackin aura räjähti vapauttaen kerran Cro-magnonien hallitsemat salaiset opit. 

Aika-avaruus -jatkumo vääntyi 90 asteen kulmaan ja taivaalle ilmentyneestä mustasta reiästä 
pilkistivät tuntemattomat galaksit. Kuolleet nousivat haudoistaan lähikylissä. Taivas värjäytyi purppuraksi. Tasainen huilun ääni valtasi äänimaiseman. Kautta maailman puhelimet soivat ja niihin vastaavat hämmentyneet kuulivat vain mystistä kanteleen soittoa. Eric Daniels, arkansasilainen postikantaja, suli. Eräs delfiiniparvi nousi kylään portugalissa, eikä siihen kylään tulleet koskaan läytäneet ketään eloonjäänyttä. Kaikki oli ohi kuudessa sekunnissa, jonka jälkeen koko 
paikalla ollut porukka totesi psi-voimien menneen väliaikaisesti toimintakyvyttömäksi. 

Tämä ei häirinnyt Jackia, joka hyökkäsi johtaja Johnsonia kimppuun hyppypotkulla. Johnson väisti, 
hypähti selälleen ja potkaisi Jackia alareiteen. Jack tarttui Johnsonin jalkaan käsillään ja hypähti alas jaloilleen vihollisensa toisen jalan päälle yrittäen työntää ylös kohotettua jalkaa kohti Johnsonin päätä. Johnson parkaisi tuskasta kun jalka vääntyi. Silloin Johnsonin oikea käsi, Dick, potkaisi kierrepotkulla Jackia päähän ja tämä kaatui maahan. Johnson ponkaisi käsillään ylös samalla kun Dick hypähti Jackin päälle tähdäten sauvansa päällä kohti Jackin kasvoja. 

Numero 92 puuttui peliin ja syöksyi jalat edelle ottamaan sauvan iskun vastaansa. Samalla kun sauva osui häntä jalkaan, Johnson hypähti 92:n päälle siten, että hänen oikea jalkansa osui jalkaterän päälle taittaen tätä alas, oikea jalka oli menossa kohti 92:n päätä samalla kun koukistetut sormet tulivat kohti Jackia. Jack tuki käsivarrensa maata vasten ja sai Johnsonin oikean jalan kiinni. Sitten hän ponkaisi jalat korkealle ylös ja osui kasvoihin sekä Johnsonia että Dickiä. Taistelu oli ohi, ja Andrew vietiin kotikylään lääkärin luo, joka poisti mikropiirin.. mutta jätti tilalle pienoismonoliitin. 

Elämä Brookstownissa jatkui taas normaalina, ja jännittävät tapahtumat kutsuivat psi-viisikkoa uusiin seikkailuihin. Monesti tapahtumat äityivät vaarallisenpuoleisiksi, mutta onnellisesti ystävämme palasivat kotikylään tummuvan yön syliin. 
 

*** 
Lue koko psi-viisikko -sarja! 

Psi-viisikko ja ratsutallin arvoitus 
Psi-viisikko kohtaa elämän realiteetit 
Psi-viisikko vs. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu 
Run DMC vs. Psi-viisikko 
Tehtävä Suomessa, Psi-viisikko! 
Psi-viisikkoVietnamissa 
Psi-viisikko tuhoutuu 
Psi-viisikko 2010 
Psi-viisikon poika 
Psi-viisikko huomaa, että kello on jo 7.39 aamulla 

 

   
* * *
Ööö...joo...tuota.
Niin, palautettakin voisi
kirjoittajalle antaa.
   

edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava