|
Aurinko on aina paistanut hehkeänä Englannin
nummien yllä. Tämän tiesivät ne viisi nuorta
seikkailijaa, jotka kisailivat pitkän kesäloman päättymistä
vastaan Brookstownin pikkukaupungin antoisissa lomamaisemissa.
Ryhmä oli vähitellen muodostunut kylään saapuneiden kesävieraiden jälkikasvusta, ja sen hulinaa ja raisua leikkiä päiviteltiin huolestuneena mutta hymyillen. Ryhmän johtajaksi oli kuin varkain noussut pirteä Jack, kaksitoistavuotias pisamakasvoinen vesseli, joka rämäpäisyydellään ajoi vanhempansa hermoromahduksen partaalle. Kerrankin oli Jack yksin Digger-koiransa kera metsässä samoillessaan kadonnut silleen tielleen, ainoastaan koira oli palannut haukkuen kotiin ilmaisemaan suuresta hädästä. Suuri etsintäpartio löysi hänet vasta kahden päivän päästä, näennäisen vahingoittumana. Jack oli sanonut olleensa kirmailemassa iloisena edestakaisin pitkin ikivanhoja metsiä, kun hän oli yhtäkkiä iskenyt päänsä johonkin ja herännyt vasta pelastuspartion toivutteluihin. Vanhemmat veivät iloisena Jackin kotiin mehulle ja omenapiiraalle, mutta he eivät voineet aavistaa, että pojalle oli tapahtunut jotain salaperäistä ja outoa... Ryhmän nuorin oli vasta 7-vuotias Betty, maitohampaitansa vähän
väliä tiputteleva tytöntyllerö.
Ryhmän kolmas jäsen oli kymmenvuotias, omissa oloissaan viihtyvä
poika nimeltään Andrew. Andrew 'Andy' Boxton pelotteli aina toisia
kertomuksillaan lonkeroista, jotka vetivät häntä unissa
trumpetin soidessa maan alle. Hän näytti myös pystyvän
katseellaan liikuttelevan esineitä
Flurk oli ryhmän vanhin, jo 31-vuotias veteraani. Hänen pykninen ja leppoisa olemuksensa kätki taaksensa äärimmilleen hiotun ajatuksen voimalla räjäyttäjän persoonan. Hän aiheutti harmaita hiuksia kyläyhteisössä ajellen polkupyörällään karjuen "Thou art not cleared for this project! The mysteries of ancient conspiracies haunt us all!" ja ampuen tulipalloja kulkukoiriin. Eräänä kesäkuun alun päivänä oli näiden neljän vesselin keskuuteen kävellyt mustaan kaapuun pukeutunut salaperäinen henkilö, joka oli sormellaan osoittanut erästä kukkapensasta nurmikolla ja sen jälkeen osoittanut tuomaansa lapiota. Nelikko oli kaivanut kahden metrin syvyyteen ja löytänyt ikivanhan lippaan, jonka sisältämä paperilappu sisälsi vain viestin "Kaikki ovat koossa. Työ voi alkaa". Salaperäinen herrasmies ilmoitti nimekseen Numero 92, eikä paljoa kertonut taustastaan. Vaikka miekkonen istuskelikin enimmäkseen rakentamansa kivipyramidin huipulla eikä koskaan paljastanut kasvojaan, otti kylä hänet avosylin vastaan. Kesä sujui aina heinäkuun lopulle saakka iloisesti ja helteisesti. Mutta sitten eräänä iltapäivänä, Jackin ja Flurkin istuessa Jackin äidin vieraana nauttien marjakiisseliä ja omenahilloa kirsikkanektarin kanssa, leijaili Betty telekineettisesti ikkunasta sisään ja ilmoitti Andrewin olevan vaarassa. Andy oli Omenamäen huipulla, lauleskellen mahtavan hlopoxzectlatlin tuhosta, kun yhtäkkiä joku hyökkäsi hänen kimppuunsa! Hän heitti minut tänne hakemaan apua. - Rientäkäämme! huusi Jack.
(Jos tästä tehdään joskus elokuva, niin toivon, että tässä kohtaa tunnusmusiikki nousee proge-kitarasooloon ja kamera-ajo ajaa kohti Numero 92:ta, joka kohottaa katseensa, virittää nunchakunsa ja rientää mukaan samanaikaisesti Florkin soittaessa muutaman puhelun.) Porukka riensi tapahtumapaikalle, jossa he huomasivat ankaran totuuden.
Naapurikylän ilkeä jengi oli kaapannut Andyn ja ryhtynyt asentamaan
hänen päähänsä mikropiiriä. Jack huusi heidän
lopettavan, mutta jengi vain ilkeästi naurahti hänelle. Jengin
johtaja, ilkeä Johnson, tuli ja
Silloin Jack aktivoitui! Ollessaan tajuttomana
metsässä, oli Illuminati asentanut Jackin päähän
Aika-avaruus -jatkumo vääntyi 90 asteen kulmaan ja taivaalle
ilmentyneestä mustasta reiästä
Tämä ei häirinnyt Jackia, joka hyökkäsi
johtaja Johnsonia kimppuun hyppypotkulla. Johnson väisti,
Numero 92 puuttui peliin ja syöksyi jalat edelle ottamaan sauvan iskun vastaansa. Samalla kun sauva osui häntä jalkaan, Johnson hypähti 92:n päälle siten, että hänen oikea jalkansa osui jalkaterän päälle taittaen tätä alas, oikea jalka oli menossa kohti 92:n päätä samalla kun koukistetut sormet tulivat kohti Jackia. Jack tuki käsivarrensa maata vasten ja sai Johnsonin oikean jalan kiinni. Sitten hän ponkaisi jalat korkealle ylös ja osui kasvoihin sekä Johnsonia että Dickiä. Taistelu oli ohi, ja Andrew vietiin kotikylään lääkärin luo, joka poisti mikropiirin.. mutta jätti tilalle pienoismonoliitin. Elämä Brookstownissa jatkui taas normaalina,
ja jännittävät tapahtumat kutsuivat psi-viisikkoa uusiin
seikkailuihin. Monesti tapahtumat äityivät vaarallisenpuoleisiksi,
mutta onnellisesti ystävämme palasivat kotikylään tummuvan
yön syliin.
***
Psi-viisikko ja ratsutallin arvoitus
|
|