|
- Hyvää iltaa, herra Saarnivuo.
- Iltaa. Vahtimestari aikoi lisätä jonkin kohteliaisuuden, mutta ähkäisten palauttikin suunsa teennäiseen hymyyn. - Niin, neidin kutsukortti... Saarnivuo otti kutsukortin vahtimestarin kädestä ja vilkaisi sitä ojentaen sen takaisin. - Eikö tässä lue 'herra Saarnivuo ja avec'? Vahtimestari muuttui haudanvakavaksi. - Nöyrimmät anteeksipyyntöni. Kuinka saatoinkaan olla näin huolimaton. Tervetuloa herra Saarnivuo ja neiti... neiti... Saarnivuo käveli seuralaisineen aulan halki juhlasalin ovelle. Nainen oli kaunis, pitkä, tummahiuksinen ja olemukseltaan mallimainen. Vahtimestari antoi katseensa viipyä luvattoman kauan hyvämuotoisilla lanteilla. Hän kääntyi ympäri ja venytti suunsa tervetuliaishymyyn. Marmoripalatsi oli loistava modernin arkkitehtuurin näyte. Värikkäistä marmorielementeistä rakennetut salit, auditoriot, ravintolat, yökerhot ja makuuhuoneet olivat huippuluokan hotellin tasoa. Yksityisiin edustustarkoituksiin rakennettu jättiläinen sai monet suuryritykset vihreiksi kateudesta, sillä keskustassa sijaitseva Marmoripalatsi oli noussut kansainväliseksi turistinähtävyydeksi. Lindstedt Technologies oli nuori suuryritykseksi. Sen perustaja oli aloittanut pohjalta ja rakentanut muutamassa vuosikymmenessä yhden Euroopan suurimmista hich-tech yrityksistä. Edesmennyt vuorineuvos Lindstedt oli nuori sähköinsinööri perustaessaan yhtiön erään lakimiesystävänsä kanssa. Ilman suuria pääomia, rohkeudella ja ennakkoluulottomuudella he olivat alkaneet tutkia keinosiirrännäisten valmistusta ja kehittelyä. Muutama suuri eurooppalainen yhtiö kiinnostui tarpeeksi ja siitä alkoi pienen hich-tech pajan nousu suureksi kyborgi-dynastiaksi. Tänä iltana Marmoripalatsi sai jälleen toimia valtakunnallisesti huomattavan tilaisuuden isäntänä. Kaksi yhtiön palveluksessa olevaa tiedemiestä tultaisiin kuukauden kuluttua palkitsemaan Nobelin palkinnolla keinoälyn ja keinoelämän tutkimuksen edistämiseksi tekemästään uraauurtavasta työstä. Huomionarvoisin seikka oli kuitenkin se, että palkinnon saajat olivat kumpikin androideja. Tekniikan ammattilaiset ympäri maailman olivat juuri tästä erityisen innostuneita. Eikö ihminen silloin ole osoittanut kaikkivoipaisuutensa, kun hänen luomansa kone kykenee jatkamaan tutkimustyötä siitä mihin ihmisen rajallisuus asetti esteen? - Tämä ei ole shampanjaa. Tällaiset pirskeet ja sitten
tingitään juomasta! Halpaa ja säälittävää
kuohuviiniä.
Saarnivuo nieli hätäisesti suunsa tyhjäksi ja naurahti viimeisten kuplien vielä tanssiessa kielellä. - Tuo sinun piilofeminismisi on yksi niistä seikoista joka tekee
sinusta täydellisen. Nautin noista pienistä yksityiskohdista
sinussa. Olet toisinaan... vaarallinen, ymmärrätkö?
Tervetuliaismaljat juotuaan he kiertelivät juhlasalia ja Saarnivuo kertoi ohimennen varanneensa sviitin kattohuoneistoista. - Ei nyt ihan mile-high-klubin jäsenyys, mutta näköala
on kuulemma kaupungin paras.
Cocktailpöydän ääressä hääri keski-ikäinen tukevahko mies. Onneksi frakki oli tarpeeksi suuri, sillä vaikka housut hieman takaa roikkuivatkin, ylävartalo oli hyvin istuvan vaatteen peitossa. - Saanko esitellä, Aleksi Salenkov, yhtiömme pääjuristi. Minun esimieheni. Aleksi, Mira Tasmin. Mies laski lautasen pöydälle ja pyyhki hätäisesti riekkopatéen tahraamat sormensa. - Oikein hauska tutustua, neiti Tasmin. Oletpa sinä Aki saanut ihastuttavaa seuraa näihin juhliin. Toista se on minun, heh. Mies vilkaisi taakseen ja katsoi selin olevaa lyhyttä, lihavaa, kiharatukkaista ja mörisevällä äänellä kaakattavaa naista. Alistunut ilme kasvoillaan hän mutisi: - Vaimon kanssa tässä vain... Mira imi henkoset marmorisesta imukkeesta. Hän katsoi alaviistoon puhaltaessaan savua tummanpunaisten huuliensa välistä. Viimeisten kiehkuroiden tanssiessa niillä hän nosti katseensa Salenkoviin. - Missä olette syntynyt?
Missä olette syntynyt? Saarnivuo vilkaisi Miraa hämmentyneenä. Ei aivan sitä small-talkia jota hän oli yrittänyt viikkokaupalla opettaa. - Helsingissä.
Mira nykäisi Saarnivuota kevyesti hihansuusta. - Mennään haukkaamaan jotain, vaikka raitista ilmaa. Saarnivuo hymyili esimiehelleen typertyneenä ja tempautui naisen mukaan. - Pomosi on täysi idiootti.
- Yritti antaa tuttavallisen ensivaikutelman kutsumalla sinua jollain typerällä lempinimellä jota minä en ole koskaan kuullutkaan. Lyön vetoa että hän on töissä täysi mulkku! Mira liukui kovaa vauhtia yleisön joukossa. Pitkät jalat ottivat pitkiä askelia, kymmensenttisistä koroista huolimatta. - Minua sanotaan toisinaan Akiksi, mutta vain töissä.
Saarnivuota nauratti. Miran suorasukaisuus ja kiehuva temperamentti lisäsivät nuoren vartalon vuotamaa kiihkoa entisestään. - Mennään haukkaamaan jotakin. Pöydän antimet olivat runsaat, vaikka shampanjaa ei edelleenkään tarjoiltu. Äyriäisiä noukkiessaan Saarnivuo osoitti vaivihkaa pöydän toiselle puolelle. Mustaan shakettiin pukeutunut kalju mies seisoi jäykkänä vesilasia pidellen ja katseli kun ihmiset kasasivat hintavia meren antimia lautasilleen. - Tuolla on Löhn.
Nainen veti Saarnivuota perässään, ja tuntiessaan tiukan otteen takinhelmassa miehen oli pakko seurata. - Tämä ei ole hyvä idea..., hän kähisi. Jonkun rasvanahkaisen johtajan kädessä lasi olisi vaikuttanut tekopyhältä, mutta tohtori Löhnin hoikkaan olemukseen se sopi hyvin. - Herra Löhn, Aleksanteri Saarnivuo. Yhtiönne verojuristi.
Tummansininen katse kääntyi takaisin Miraan. - Työskentelettekö te myös yhtiössämme, neiti...
Löhnin huulet sinersivät, mutta se ei johtunut jäävedestä, vaan androideille se oli tavanomaista. - Te olette ihastuttava puhuja ja erinomainen ihmistuntija. - Siksi olenkin poikamies, edelleen. Toisaalta, noin upean naisen edessä voisin jopa harkita pientä muutosta epäsäännöllisiin elämäntapoihini. - Olette suorasanainen. Teistä olisi tullut surkea poliitikko. - Aivan, mutta olen myös älykäs. Se on toinen syy minkä takia minusta olisi tullut surkea poliitikko. Saarnivuo otti osaa keskusteluun naurahtamalla vitsille. Löhn pyöritteli vettä lasissaan ja iski silmää Miralle tämän istuttaessa savuketta imukkeeseen. - Missä olette syntynyt, kysyi Mira puhaltaen viimeisiä savukiekuroita
huuliltaan.
Mira vetäytyi Saarnivuota kohden ja lausahti omituisen hätäisellä äänellä. - Meidän täytyy poistua. Oli erittäin mielenkiintoista tavata, herra Löhn. Mira ojensi kätensä tulevalle nobelistille. - Toivottavasti tämä ei jäänyt vii... rits... meiseksi kerraksi, neiti... szt... Tasmin... Kädet erkanivat ja olematon napsahdus karkasi kämmenten syleilystä. Puheessa uiskennelleet rasahdukset olivat melkein äänettömiä, vain Mira kuuli ne. Löhn räpytteli muutaman kerran nopeasti silmäluomiaan ja kääntyi ottamaan uuden jääveden. Entinen oli jo lämmennyt. - Sinussa on monia ulottuvuuksia. Harvalle olisi tullut mieleen flirttailu
tiedemiesandroidin kanssa tämän kunniaksi järjestetyillä
Nobel-kutsuilla.
Mira suuteli hymyillen Saarnivuota poskelle. - Haluan tavata sen toisenkin nobelistin. Akseli Sanura seisoi vierasjoukon piirittämänä. Häntä pidettiin keskeisempänä tiedemieskaksikossa, vaikka miesten saavutukset olivatkin yhtä merkittäviä ja keskenään vertaamattomissa. Medialla on kuitenkin tapana nostaa kaksikosta toinen voimahahmoksi, olipa kyse sitten tiedemiehistä tai tv-toimittajista, siinä valossa Löhn oli hiljainen sivustaseurailija ja Sanura suulas lausuntojen antaja. Sanura oli miellyttäväkäytöksinen ja muistutti paljon enemmän vanhojen romanttisten elokuvien hurmuria teräksenharmaine ohimoineen kuin maailman huomioimaa tiedemiestä. Pahat kielet kertoivat ala-arvoista vitsiä, jonka mukaan hänen kuorensa oli ostettu konkurssiin menneen muotitavaratalon mallinukkevalikoimasta. Juttu nauratti vain alempia yhteiskuntaluokkia. - Onpa hän suosittu.
Ihmiset kääntyilivät katsomaan Miraa. Kukaan ei onneksi osannut yhdistää outoja sanoja arvostettuun tiedemieheen. - Haluan keskustella hänen kanssaan.
Saarnivuo tyytyi huokaamaan ja siirteli jalkojaan naisen vetämään suuntaan. - Herra Sanura, Mira Tasmin. Väkijoukko Sanuran ympärillä oli harventunut, mutta eräs mies yritti kiivaasti päästä puheille tohtorin kanssa vastoin tämän tahtoa. Nähdessään Miran lähestyvän Sanura sai hyvän syyn siirtyä kauemmaksi. - Rouva Tasmin. Ilo on vilpittömästi puolellani.
- Vaikka sittenkin, mutta sellaista miestä ei maan päältä
löydy jolle ei olisi kunnia esittäytyä teidän kavaljeeriksenne.
Kadehdin heitä jotka ovat siihen joukkoon päässeet. Teitä
erityisesti, herra Saarnivuo, sillä näin hotellikirjasta että
olette varannut huoneen täksi yöksi. Onneksi aivan minun huonettani
vastapäätä! Jos neidiltä loppuu shampanja, niin tiedätte
mistä sitä saa.
Sanura tarttui kevyesti Miran käteen ja suuteli sitä. Huulten ollessa vielä miltei kiinni ihossa hän vastasi. - Minä en alentuisi tarjoamaan teille mitään D.O.M. Perignonia
huonompaa.
Olematon napsahdus kuului kämmenten erotessa. Mira puhalteli viimeisiä hahtuvia huuliltaan. - Olen i... sssrr... marreltu. Tapaamme yöl... srrrk... yöllä...
rits. Sanura räpytteli silmäluomiaan ja nielaisi hätäisesti.
Tohtorin kasvot olivat kalpeat ja tuskaisen näköiset. - Tokiossa. Nyt minun täy... trrrrr... täytyy todellakin mennä. Tattatatt... tapaamizzsiin... Sanura poistui vaappuen eteisaulan suuntaan. Mira katsoi hymyillen perään ja sujautti imukkeen käsilaukkuunsa. - Luulen että olet minulle selityksen velkaa.
Salin takaosasta pelipöytien suunnalta kuului kovaa hälinää. - Nyt alkaa tapahtua. Löhn istui rulettipöydän päällä sankan ihmisjoukon ympäröimänä. Hän oli omituisessa risti-istunnassa ja heilutteli päätään puolelta toiselle. Silmät ammottivat mustina ja pieniä valkoisia pisteitä vilisi pupillien pinnalla. - Sssrrr... sssrrr... terveisiä kyyhkysiltä... krrrsts... valkoisia... rul... srrrp... rulettipallon värisszziä... Ihmiset olivat kauhuissaan. Tilanne oli huomattu muuallakin, mutta kamariorkesteri jatkoi soittamista hälyä peittääkseen. Löhn piteli käsiään takapuolensa alla ja keinutti ylävartaloaan puolelta toiselle. - Ne lentävät kovaa... srrt... kuin... kilpa... rats... autot... rits... taivaan sszzineszzä... rrrrsh... Pääjohtaja Lindstedt saapui paikalle ja käski lääkintähenkilökuntaa siirtämään tohtorin varovasti pöydältä. Sairaanhoitajat tarttuivat androidiin, mutta hän oli kiinteä osa rulettipöytää. Omitunen särähtelevä puhe jatkui. Hetken kuluttua alkoi juhlasalin eteisaulan suunnalta samanlainen hälinä. Osa vieraista siirtyi sinne ja he havaitsivat kauhukseen Sanuran istuvan suihkulähteessä samanlaisessa asennossa. Tohtori päästeli suustaan pulputtavia ääniä. - Kyyhk... plups... ksyset... kurlurlurlur... hui... hui... srrr... jasivat... kyykkyset... pulp... pulp... - Mitä sinä tiedät tästä, Saarnivuo sihahti
naisen korvaan.
Mira lähti kävelemään kiivaasti eteisaulaan ja Saarnivuo miltei juoksi perässä. Vahtimestarit olivat selvittelemässä tilannetta juhlasalin puolella, joten kukaan ei huomannut heidän poistumistaan. - Sinä et tilannutkaan taksia, huokaisi Mira syyttävästi.
- Mira, puhu minulle suoraan.
Hän irtautui miehen otteesta ja jatkoi sama salaperäinen hymy kasvoillaan matkaansa. - Kysy jotain muuta, hän huusi Saarnivuolle, joka otti epätietoisia
askelia hänen jäljessään.
Nauru kaikui kortteleiden seinillä vielä sekunteja sen jälkeen kun sen irti päästäneet huulet olivat liimautuneet suudelmaan. |
|