edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Kohtaaminen

Markku Yli-Pentilä

( http://www.kauhajoki.fi/~markkuyp/)


 
Ovi potkaistiin auki. Sisään astui kolme miestä. Kenelläkään heistä ei ollut kasvoja. 

- Missä hän on? kysyi etummainen. 
- Kuka? sanoi Erkki unisella äänellä. 

Etummainen ei vastannut. Rupesi vain kulkemaan eteenpäin ja tönäisi Erkin tieltään. Erkki jäi makaamaan lattialle; ei uskaltanut nousta. 

- Missä hän on? Kysyi toisena sisään tullut mies. 
- Kuka? kysyi Erkki nyt jo huomattavan ärtyneenä. Yritti jo noustakin, mutta toisena sisään tullut potkaisi häntä kasvoihin. 
- Teidän olisi paras kertoa missä hän on, hän sanoi äänellä, joka muistutti auton moottoria. 
- Kuka? Kysyi Erkki ja sai potkun kylkeensä. 
- Tiedättekö te jo missä hän on? kysyi viimeisenä sisään tullut mies. 
- En tiedä. En tosiaankaan tiedä. Tämä mies ei suostu kertomaan sitä. 
- Missä hän on! huusi kolmas mies. 
- Kuka? kysyi Erkki. Kolmas mies liikahti kohti häntä. Toinen mies potkaisi häntä kylkeen. Ensimmäinen mies huusi makuuhuoneesta: 
- Ei häntä ainakaan täällä ole! 
- Katsoitko taulujen taakse, pöytien alle, kaappeihin... 
- Katsottu on. Hän ei ole täällä. 
- Ketä te oikein etsitte? Miksi te tunk... 

Jotakin kovaa tungettiin hänen hampaidensa välistä hänen suuhunsa. 

Kolmas mies liikahti ja tuli vielä lähemmäs. Hänkin potkaisi Erkkiä kasvoihin. 

- Missä hän on? 
- En tiedä. Täällä ei ole käynyt ketään ennen teitä ainakaan viikkoon. 
- Nyt se kyllä valehtelee, sanoi kolmas mies ja potkaisi vatsaan. 

Erkki alkoi tuntea olonsa huomattavassa määrin huonoksi. 

- Ei häntä täällä ole, sanoi ensimmäinen mies vaatekaapin takaa. 
- Parasta kai näyttää sille, sanoi kolmas mies toiselle, joka heti meni myös vaatekaapin taakse. 
- Ei! Älä! inähän olen omaa porukkaa! Ei! Älä lyö! Eei! Eeeeeiiii! 
- Parasta lähteä apuun, mutisi kolmas mies ja poistui. 

Erkki yritti sillä välin nousta. Hänen ruumistaan särki, mutta hän sai kohottauduttua ylös. Huonekalujen pirstoutumisesta ja avunhuudoista välittämättä hän meni ulos ovesta, kohti puhelinkioskia ja toivottavasti toimivaa puhelinta. 

Karttasivu oli revitty pois. Toisaalta, sillä ei ollut väliä. Tuntui ettei millään ollut väliä. 

Hän näppäili kaksi ykköstä ja yhden kakkosen. Hänen asunnolleen luvattiin tulla. 

Hän meni pois puhelinkopista. Ei jaksanut pidemmälle vaan jäi makaamaan jalkakäytävälle. 

- On se törkeetä kuinka jokku juo viinaa keskellä päivää. Tietysti kolhinu ittensä tuohon kuntoon. 
- Pitäiskö soittaa ambulanssi? 
- Mitä turhia. Säästyypähän yhteiskunnan rahoja, lähdetään. 
- Mä käyn soittamassa. 
- Lähdetään! Taksi! 

Vanhempi ja nuorempi nainen, yllättävää. 

Erkki yritti edelleen nousta. Tuntui ettei jaksanut. Voisi olla parasta jäädä tähän. Kyllä joku varmasti korjaa pois. 

Mikä helvetti tuo on? Onko jossakin tulipalo? Voisivat olla hiljempaa, ottaa päähän. 

- Tekö soititte? 
- Minä olen sairas. 

Hänet nostettiin paareille ja vietiin pois. 

Hän tuli tajuihinsa myöhemmin. Joku virallinen henkilö kyseli häneltä tapahtumista ja hän kertoi kaiken, minkä muisti. Hänelle kerrottiin, että hänen asunnossaan ei ollut ollut ketään enää silloin kun sinne oli menty. Huonekaluja oli pirstottu, ovi oli potkittu saranoiltaan ja kaljat juotu jääkaapista (sitä ei hänelle kerrottu, utta hän huomasi sen itse mentyään kotiin). 

Kotona ollessaan hän sai omituisen puhelinsoiton. Kuulokkeesta ei aluksi kuulunut yhtään mitään, mutta lopulta ääni sanoi kolme sanaa: 

- Missä...hän ... on? 

Sen jälkeen yhteys katkaistiin. 

Hän kuunteli varattu-merkkiä pitkään ennen kuin laski kuulokkeen. Hän ei tiennyt mitä ajatella. Hän ei kuullut enää koskaan heistä. 

* * *
Ja en varmaankaan venytä mielikuvitustani aivan
äärirajoilleen, jos arvelisin palautteen olevan
tervetullutta kirjoittajalle.
   

edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava