edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Niggurathin Hirviö: Osa II

Heikki Kauma


 
    
Örkit rosvosivat Fergusin upean kahdenkäden miekan ja ottivat myös Kathrinin hopealla koristellun pistomiekan. He tutkivat Kuoleman selässä olevat satulalaukut, mutta eivät löytäneet mitään mieluista. Laiha ja vikkelä jousiampuja sitoi Kathrinin kädet tämän selän taakse ja jätti pari metriä köyttä roikkumaan talutusnuoraksi. Mustanahkainen ja kammottavan lihaksikas upseeri oli näes päättänyt viedä naisen mukanaan aina Zalaraan saakka. El Zafirin johtaja turok Marmudh oli tunnettu mieltymyksestään ihmisnaisia kohtaan ja hän osti haaremiinsa suurella rahalla kauniita ja koskemattomia ihmisneitoja. 

Kauheaa taistelukirvestä tappavasti käyttävällä upseerilla, jonka nimi oli sheb Azurug, oli myös silmää ihmisten kauneudelle, ja hän tiesi saavansa tästä kukkasesta hyvät rahat turokiltaan. Siksi hän oli taistelun tiimellyksessä tiukasti komentanut alaisiaan vahingoittamasta ihmisnaista. 

Ruskeanahkainen jousiampuja ravisteli Kathrinin varsin kovakouraisesti hereille ja sanoi huonolla caliniumilla: "Nouse ylös irhminen tae leikkaan kurkkuusi auki.". 

Sanojensa painoksi hän irvisti julmasti paljastaen kellertävät torahampaansa. Pelästynyt neito nousi horjuen pystyyn ja jousiampuja nappasi Kathrinin käsistä roikkuvan köyden toisen pään likaisiin kouriinsa. Parantajan kauniiden vihreiden silmien katseen osuessa kuolleeseen ritariin, hän alkoi itkemään, mutta julmat örkit eivät välittäneet hänen surustaan. Pari sapelia kantavaa harmaanahkaa vain vilkaisi virnuillen häneen. 

Sheb Azurug komensi joukkonsa liikkeelle metsään, kohti etelää ja pois tieltä, kun örkit olivat ensin ottaneet vielä kuolleiden örkkien miekat mukaansa. Käsikirveen he jättivät tielle, sillä se oli halpa ja aika huono ase. Örkit marssivat niin, että vahva upseeri kulki ensimmäisenä, sitten tuli sidottua naista taluttava pieni jousiampuja ja viimeisenä kulkivat kaksi lievästi haavoittunutta harmaanahkaa. Haavoittuneet olivat leikanneet likaisista housuistaan lahkeet irti ja sitoneet niillä käsivarsiensa pistohaavat. 

Örkkien poistuttua tieltä tiheään metsään, kyttyräselkäinen humanoidi asteli tielle raatojen viereen ja otti yhdeltä kuolleelta örkiltä käsikirveen onnettoman kiviveitsensä tilalle. Galdor olisi paljon mieluummin ottanut miekan, mutta sellaista el zafirilaiset eivät olleet jättäneet jälkeensä. 

Ruma olento mietti hetken mitä tehdä. Hän antaisi henkensä ilomielin örkkien kuvankauniin vangin puolesta, jos siitä vain olisi naiselle jotain hyötyä. Äkkirynnäkkö örkkien kimppuun ei kylläkään taitaisi auttaa. Örkeillä oli ylivoima ja heidän upseerinsa vaikutti tappavalta vastustajalta. Niimpä Galdor päätti aluksi vain seurata joukkiota. 

Neljän örkin ja kauhuissaan olevan naisen perään lähti äänettömästi kulkemaan vielä örkkejäkin paljon rumempi mustaturkkinen peto. Galdor jätti itsensä ja örkkien väliin noin 50 metriä, jottei häntä vain huomattaisi. Tiheässä metsässä näkyvyys oli aika onnetonta. Pieni örkkijoukko piti kuitenkin meteliä kulkiessaan metsän poikki, joten Galdorin ei tarvinnut nähdä heitä tietääkseen missä he olivat. Samalla kun kyttyräselkäinen olio varjosti el zafirilaisia hän mietti kuumeisesti jonkinlaista suunnitelmaa neidon pelastamiseksi. 

Örkit olivat tarponeet jo lähes 10km tieltä etelään, ja metsä vain jatkui yhä. Eteneminen oli ollut varsin hidasta, joten aurinko oli jo laskenut. Pimeys ei örkkejä haitannut, eikä se heidän hiljaista seuraajaansakaan vaivannut. Kun hänet oli kirottu kammottavaksi pedoksi, hänen näkökykynsä oli parantunut sallien hänen nähdä pimeässä kuin örkit. Kathrin sen sijaan ei nähnyt enään juuri mitään, mitä nyt hiukan tähdet ja Kuu antoivat valoaan. 

Galdori ihmetteli minne ihmeeseen tappajat olivat matkalla. Tässä suunnassahan ei ollut juuri muuta kuin kammottu Harmaan Noidan torni. Miehen turkki pörhistyi kauhusta hänen muistellessaan tuota tornia, jonne hän oli uhkarohkeasti parin toverinsa kanssa matkannut. "Ei kai örkeillä voinut olla mitään tekemistä Noidan kanssa?", humanoidi tuumi ja jatkoi edessään rämpivän ryhmän seuraamista. 

Toinen harmaanahkaisista sapelia kantavista örkeistä mutisi jotain edellä kulkevalle johtajalleen ja jättäytyi jälkeen. Muut jatkoivat matkaa, kun örkki kääntyi puunjuurelle suorittamaan tarpeitaan. Ruman kiiluvasilmäisen örkin virtsatessa autuaan tietämättömänä lähellä hiipivästä vaarasta, Galdor asteli äänettömästi puitten suojassa häntä kohti kirves iskuvalmiina. 

Haiseva örkki ravisteli vehkeestään vielä viimeisetkin pisarat ja kiskoi likaiset, risat housunsa ylös. Kun el zafirilainen soturi vyötti housujaan yönmusta hirviö syöksähti hänen kimppuunsa takaapäin. Galdor heilautti käsikirvestään tappavassa kaaressa ja örkin pää lennähti hartioilta verisuihkun kera. El zafirilainen ei ikinä saanut tietää, mikä hänen julman elämänsä päätti. Kyttyräselkäinen hirviö tarkasteli tyytyväisenä kuollutta soturia ja tämän irti leikattua päätä. Nyt olisi enään kolme iljetystä jäljellä. 

Muut örkit olivat jo ehtineet usean kymmenen metrin päähän, joten tiheä kasvillisuus esti näköyhteyden Galdorin ja örkkien välillä. Kammottava humanoidi perääntyi verisen ruumiin luota metsän kätköihin odottamaan örkkien reaktioita. Mustaturkkinen kyttyräselkä hiipi noin 10m päähän tapetun el zafirilaisen luota ja piiloutui paksun puunrungon taakse niin, että näki pimeässä yössä juuri ja juuri ruumiille. 

Pian muut örkit alkoivatkin ihmetellä toverinsa viipymistä ja mustanahkainen upseeri karjui, että missä hänen alaisensa kuppasi. Kun upseeri ei saanut mitään vastausta, hän kävi epäluuloiseksi ja komesi koko muun joukon palaamaan, paitsi jousiampujan, joka jäi vahtimaan matkanteosta uupunutta Kathrinia. Naisen sininen ratsastuspuku oli likaantunut ja revennytkin muutamasta kohtaa. Kauniin neidon posket olivat kyynelten tahrimat ja suuri kauhu kuvastui hänen kauniista vihreistä silmistään. 

Hyvin lihaksikas sheb Azurug ja pomoaan päätä lyhyempi harmaanahka, lähtivät kulkemaan aseet valmiina kuselle jääneen örkin luokse. Kun he huomasivat kiiluvilla silmillään kuolleen toverinsa, heiltä pääsi raivoisia kirouksia. Azurug tarkkaili taistelukirves tappovalmiina ympäröivään metsään etsien lajitoverinsa surmaajaa. Galdor sulautui hyvin pimeyteen ja hän oli lähes kokonaan puun takana, joten örkit eivät huomanneet häntä. 

Sheb komensi käskyläisensä etsimään päättömän örkin surmaajaa, sillä mustanahka oli varma, että tappaja olisi vielä aivan lähistöllä. Punainen rengashaarniska kolisten ja kilisten Azurug lähti itsekin etsimään näkymätöntä vihollistaan. Upseeri oli valppaana, ja hän piti tappavaa tapparaansa koko ajan iskuvalmiina. 

Sapelia puristava alle 170cm pitkä harmaanahka lähti toiseen suuntaan etsimään vihollista. Örkin nimi oli Zor, ja vaikka hän oli taistellut monissa taisteluissa, niin kauhu riipi hänen selkäpiitään. Julmasti surmatun toverin näkeminen ja ajatus tämän kauhean tappajan vaanimisesta pani hänet pelokkaaksi. Zor lähti tarkkaillen puita ja pensaita siihen suuntaan, missä Galdor piileskeli. Sheb etsi vastakkaisesta suunnasta. 

Kyttyräselkäinen kammotus painautui tiukemmin piiloon paksun puunrungon taakse kuullessaan sudenkorvillaan toisen örkeistä lähestyvän. Galdor oli mustine turkkeineen kuin varjo varjojen joukossa. Hän pidätti hengitystään ja odotti kirves tappovalmiina. Entinen seikkailija ja varas pelkäsi villisti hakkaavan sydämensä paljastavan hänet örkille. Ei Galdor pelännyt oman nahkansa puolesta, ei enään. Ei enään kirouksen jälkee. Olihan hän harkinnut itsemurhaakin monta kertaa. Galdor pelkäsi miten lumoavan kauniin naisen kävisi örkkien kynsissä, jos hän ei onnistuisi tätä pelastamaan. 

Zor lähestyi ympärilleen pälyillen kohti sitä puuta, jonka takana helvetillisen pedon näköinen Galdor väijyi. Örkki ohitti paksun rungon parin metrin päästä, eikä heti huomannut mustaturkkista kammotusta. Kuin loikkaava tiikeri syöksähti Galdor kirves koholla Zorin kimppuun. El zafirilainen huomasi viimehetkellä viuhuvan kirveen terän ja loikkasi sivuun. Vääräsäärinen tappaja ei ollut kuitenkaan tarpeeksi nopea, vaan kirves iski häntä vasempaan hartiaan. 

Zor kiljaisi korvia vihlovasti ja kävi sapelillaan taisteluun hirviömäisen vastustajansa kanssa. Örkki oli haavoittunut ja hitaampi kuin vikkelä Galdor, joten lyhyessä ajassa käsikirves mätkähti Zorin rintaan läpäisten nahkahaarniskan kevyesti. Koristen ja verta sylkien el zafirilainen kaatui maahan taittaen sapelinsa alleen. 

Sheb Azurug oli sännännyt kohti taistelua heti kuultuaan alaisensa tuskaisen huudon. Rengaspaita kolisten hän saapui paikalle juuri kun Zor veti viimeiset henkäyksensä. Todella lihaksikas, mustanahkainen ja hehkuvasilmäinen soturi karjaisi kansansa taisteluhuudon ja säntäsi tappara koholla Galdorin kimppuun. Hän, joka oli joskus ollut komea mies, väisteli ja teki vastaiskuja, mutta Azurug oli paljon taitavampi ja vahvempi kuin kuolleet alaisensa. 

Öisessä Niggurathissa käytiin kauheaa kamppailua. Kirveet halkoivat ilmaa tavoitellessaan lihaa ja verta. Epäinhimilliset huudot kajahtelivat metsässä kuvastaen verenhimoista raivoa. Kamppailijoiden lähellä olevien puiden oksia napsahteli poikki taistelun tiimellyksessä. 

Galdor ja Azurug olivat käyneet kuolettavaa tanssiaan jo lähes minuutin, mutta silti kumpikaan ei ollut saanut vielä osumaa toiseensa. Entinen ihminen oli osunut käsikirveellään mustan örkin rengaspaitaan, mutta punainen haarniska oli kestänyt iskun. Galdor oli onnistunut nopeutensa ansiosta väistämään tai torjumaan tähän mennessä kaikki Azurugin valtavan taistelukirveen iskut. 

Silloin lihaksikas sheb mäjäytti vahvojen käsivarsiensa hirmuisella voimalla kirveensä yllättäen kohti Galdorin jalkaa. Kyttyräselkäinen humanoidi yritti väistää, mutta ei kerinnyt kokonaan pois taistelukirveen terän edestä. Azurugin ase leikkasi ison haavan Galdorin vasempaan reiteen. Tuskasta urahtaen humanoidi horjahti iskun voimasta, mutta hän heilautti samalla omaa asettaan ja käsikirves iski örkin vasemman käden verille. Haavoittuneina molemmat taistelijat perääntyivät hiukan toisistaan. Huohottaen he tuijottivat muutaman sydämenlyönnin ajan toisiaan silmiin, ja sitten he syöksähtivät jälleen toistensa kimppuun. Galdorilla oli vaikeuksia liikkua haavoittuneen jalkansa takia, mutta myös Azurugilla oli ongelmia käyttää kahdenkäden asettaan vain yhdellä terveellä kädellä. Taistelu jatkui jälleen kiivaana, kunnes Galdorilla kävi tuuri. Azurug löi hirmuisella voimalla taistelukirveellään ylhäältä alas yrittäen halkaista vihollisensa kallon, mutta Galdorin onnistui juuri ja juuri väistää kirveen terä. Örkki oli lyönyt niin kovaa, että kun ase ei osunut mihinkään sen vauhti vain kasvoi. Taistelukirveen terä upposi maahan , mutta örkki olisi kerennyt nostamaan sen pienessä hetkessä. Pieni hetki oli kuitenkin tarpeeksi Galdorille, joka iski nopeasti käsikirveensä kovalla voimalla mustan örkin rintaan. Punainen rengaspaita vaimensi kovaa iskua, mutta terä leikkasi silti haarniskan läpi. Azurug karjui tuskasta veren valuessa rinnastaan. Kivun ja epätoivon vimmalla örkki keräsi veren mukana hupenevat voimansa viimeiseen iskuun. Tappara kolahti Galdorin karvaiseen pedon päähän, mutta jälleen hänellä oli onnea. Ase osui vain lappeella, mutta silti niin kovaa, että mustaturkkinen peto kaatui tajuttomana maahan. Veri valui vuolaana sheb Azurugin rinnasta ja hän lyyhistyi maahan tajuttoman vastustajansa viereen. Pian örkki menehtyi verenhukkaan. 

Kathrinia vahtimaan jäänyt jousiampuja örkki kuunteli hermostuneena taistelun ääniä. Kun metakka lakkasi hän takkaili keltaisilla kiilusilmillään metsään odottaen näkevänsä voittoisan komentajansa. Myös vangittu nainen tarkkaili nyt äänettömäksi muuttunutta Niggurathin metsää. 

Örkki hypisteli hermostuneena vyöllään roikkuvan lyhyen miekan kahvaa ja odotteli vielä hetken. Kun mitään ei kuulunut jousiampuja huusi: "Hei! Saitteko te sen tappajan hengiltä? Vastatkaa!". 

Kun vastausta ei tullut pieni ja luihu örkki päätteli toveriensa kuolleen ja tappajan edelleen vaanivan metsässä. "Nryt mennään ja nopsaa!", ruskeanahka sähähti vangilleen ihmisten puhumalla caliniumin kielellä. 

Örkki kiskaisi köydestä neidon liikkeelle ja lähti vikkelästi kipittämään kohti polkua, jonka hän tiesi kohta tulevan vastaan. 

Örkki ja nainen, joka oli lyhyttä ja vääräsääristä hirviötä lähes 20cm pidempi, saapuivat pian polulle. Polku oli leveä ja selvästi paljon käytetty. Se kulki suunnilleen luode-kaakko suunnassa. Nuori parantaja oli ihmeissään tämän polun näkemisestä. Hän oli luullut, että kukaan ei kulkisi täälläpäin Niggurathia. Kaksikko kulki polkua kohti kaakkoa, missä päin sijaitsi Gorantin ja El Zafirin raja. Kathrin oli valppaana pakomahdollisuuden varalta, mutta örkki ei hellittänyt otettaan hetkeksikään talutusköydestä, johon nainen oli sidottu. 

Galdor havahtui tajuihinsa. Hänen päätään ja jalkaansa särki kovasti. Hän kohottautui niin suoraksi kuin kyttyrällä selällään pystyi ja katseli hetken ympärilleen samalla selkiyttäen ajatuksiaan. Hän nappasi ison taistelukirveen kuolleelta örkkiupseerilta. Sitten Galdor lähti kuuruhtamaan siihen suuntaan, jonne oli nähnyt lumoavan kauniin neidon menneen. Jalassaan olevasta haavasta hän ei juurikaan välittänyt, taikka päässään kumisevista moukareista. 

Tylppäkuonoinen hirviö, joka kantoi taistelukirvestä, saapui leveälle polulle, joka kulki luode-kaakko suunnassa. Galdor vilkaisi luoteeseen ja inhon puistatukset vavahduttivat hänen rumaa kehoaan. Hän muisti tämän polun. Sen luoteispäässä oli Harmaan Noidan torni. Koilliseen mentäessä taas varmaankin päästiin el zafiriin. Galdorilla olisi paljon kerrottavaa Gorantin hallitsijoille Harmaan Noidan ja örkkien väleistä, mutta tämän näköisenä kukaan ei kuuntelisi häntä ja kaiken lisäksi kirous oli muuttanut hänen äänentuottamiselimiään niin, että hän pystyi vain urahtelemaan ja murisemaan kuin peto. Entinen varas päätteli örkin lähteneen kohti omaa maataan, ja toivoen olevansa oikeassa hän lähti kiiruhtamaan kissapedon käpäliä muistuttavilla tassuillaan kohti kaakkoa. 

Lyhyt ja ruskea jousiampuja, jonka nimi oli Manrelg, talutti vankinsa polun vieressä olevalle sammalpeitteiselle aukiolle. Aukiolla oli selvästi leireilty aiemmin, sillä sen keskellä oli kivetty nuotion paikka ja pieni katos, jossa oli polttopuita. Manrelg ja Kathrin olivat molemmat väsyneitä matkanteosta. Örkki sitoin naisen talutusköyden kiinni katokseen ja alkoi sytyttämään nuotiota. 

Oli kulunut jo muutama tunti siitä, kun örkin olivat väijytyksistä hyökänneet Fergusin ja Kathrinin kimppuun. Vikkeläliikkeinen, mutta ei kovin välkky Manrelg oli päätellyt, että kukaan ei ollut seurannut heitä. Heidän alkuperäistä tehtäväänsä hän ei enään voinut suorittaa, sillä vain sheb oli tiennyt tarkalleen mikä se oli, mutta ainahan hän voisi raahata kauniin vankinsa El Zafirin pääkaupunkiin Zalaraan ja kaupata hänet siellä hyvästä hinnasta. Manrelg oli kyllä itsekin alkanut katselemaan yhä kasvavaa himoa tuntien vankiaan. Hän ei ollut ikinä paritellut ihmisen kanssa ja häntä kiinnosti kovasti kokea se. 

Kun örkki oli saanut nuotion syttymään tuluksillaan hän viskasi jousen selästään ja söi hiukan eväitään. Örkin ruokaillessa Kathrin katseli tätä inhotusta kauniit vihreät silmänsä nyt vihaa leimuten. Nainen yritti huomaamatta irrottaa käsiään solmuista, mutta örkki oli sitonut hänet liian hyvin. 

Kun Manrelg oli syönyt eväänsä ja juonut pari kulausta leilistään, joka sisälsi jotain ihan muuta kuin vettä, hän käänsi kellertävät kiilusilmänsä naiseen. Kathrin värähti inhosta tuon himokkaan katseen edessä ja yritti entistä tarmokkaammin saada käsiään vapaaksi. "Nryt pidetään vrähän hupii. Kyllä sust ihan hyvvä hinta silti maksetaan, vaikka et oliskaan puhras.", pieni örkki örisi ja tempaisi miekkavyönsä pois. 

Manrelg kävi ahnaasti naisen kimppuun välittämättä Kathrinin potkuista ja rimpuilusta. Örkki repäisi känsäisillä kourillaan naisen puvun etumuksen rikki paljastaen neidon täyteläiset rinnat. Nuori nainen yritti potkia polvellaan örkin munat tohjoksi, mutta sidottuna se oli hiukan hankalaa. Kathrinin rimpuilut tuntuivat vain kiihottavan urosta entistä enemmän. Iljettävillä käsillään örkki hyväili naisen rintoja ja pakotti tämän hitaasti alleen. Kathrin tiesi, että metsässä ei olisi ketään, joka häntä auttaisi, mutta siitä huolimatta hän huusi apua. 

Ontuen Galdor tallusti polkua pitkin, kun hän kuuli naisen huudon. Huuto kuului vain noin sadan metrin päästä. Peto lähti juoksemaan jalassaan tuntuvasta kivusta huolimatta. Jalan viiltohaava avautui uudestaan ja veri virtasi Galdorin jo muutenkin verestä tahmealle turkille. 

Hurjan näköinen kyttyräselkäinen hirviö, joka puristi taistelukirvestä, saapui nopeasti aukiolle. Pieni nuotio leiskui ja iljettävä örkki oli raiskaamassa ihmisnaista. Mangrelilla oli ollut vaikeuksia Kathrinin puvun alaosan kanssa, mutta hän oli juuri kerinnyt repimään sen irti kun Galdor rynnisti polulta aukiolle. Vikkelä örkki säpsähti pystyyn ja syöksähti nappaamaan maassa lojuvan lyhytmiekkansa kuullessaan takaansa epäinhimillisen karjaisun. 

Miekka vapisten Mangrel yritti puolustautua raivosta suunniltaan olevan Galdorin kirveen iskuja. Örkki ei ollut kerennyt laittamaan vyötään kiinni, joten hänen housunsa valahtivat luihun örkin nilkkoihin tämän väistäessä valtavan taistelukirveen terää. Mangrel kaatui maahan ja ruikutti armoa. Örkki ulisi antautuvansa ja antavansa mitä tahansa tuolle mustaturkkiselle metsän pedolle, joka oli hänet tappamassa, jos tämä vain säästäisi hänen kurjan henkensä. Galdor ei kuunnellut Mangrelin anelua, vaan iski yhdellä iskulla maassa makaavan örkin kallon murskaksi. 

Kompastuessaan housuihinsa Mangrel oli tipauttanaut lyhyen miekkansa. Miekka oli lennähtänyt lähelle sidottua ja nyt lähes alastonta Kathrinia. Nainen oli napannut miekan ja leikannut sillä itsensä vapaaksi samalla kun taistelukirveen terä musersi Mangrelin kallon tohjoksi roiskauttaen kallon siruja ja aivomassaa aukiolle. 

Verenhukasta heikkona Galdor kääntyi pelastamansa kaunottaren puoleen. Hän oli todella huolissaan naisen puolesta ja toivoi, ettei örkki ollut satuttanut tätä pahasti. 

Kathrin puristi örkin miekkaa sirossa parantajan kädessään valmiina syöksemään sen tuon kammottavan olennon sisuksiin. Kun hirviö kääntyi hänen puoleensa neito näki kunnolla sen hirvittävän pedon naaman, jossa oli visvaisia paiseita. Hän näki pedon kidan, joka oli täynnä teräviä raateluhampaita, ja tämän suuret suden korvat. Örkkikin oli tämän kammotuksen rinnalla siedettävä. 

Pelon, vihan, epätoivon ja surun antamilla voimilla nainen syöksähti kyttyräselkäisen olennon kimppuun. Kathrin puolusti omasta mielestään vain henkeään. Puolialaston nainen pisti lyhyen miekan syvälle humanoidin vatsaan. Peto ei ollut osannut varautua hyökkäykseen ja oli vain typertyneenä seissyt paikallaan miekan upotessa vatsaansa. 

Galdor hoippui kauemmas pelastamansa neidon luota, joka oli kauneinta mitä hän oli nuoren ikänsä aikana nähnyt. Hän puristi pedon kourillaan vatsaansa estäen suolia valahtamasta ulos. Galdor lysähti maahan päästäen heikon voihkaisun ja veri virtasi hänen karvaisten sormiensa välistä. Toivoen kaikkea hyvää kauniille naiselle, jonka nimeä hän ei ikinä saanut tietää, hän heitti henkensä. Näin päättyi Galdor Aldrionin pojan, mestarivarkaan ja huimapäisen seikkailijan elämä. 

Kathrin katsoi inhoten surmaamaansa hirviötä, kun hänen suureksi ihmeekseen kuollut peto alkoi muuttumaan. Kyttyräselkäinen ja iljettävä humanoidi muuttui pitkäksi mieheksi. Mies oli nuori ja komea. Hänen jäsenensä olivat suorat ja lihaksikkaat. Kuolleella miehellä oli pitkä tuuhea mustatukka ja älykkään näköiset siniset silmät. Silmät tuijottivat mitään näkemättä kohti veristä miekkaa puristavaa Kathrinia. 

The End
   
* * *
Varmaan tämäkään tarina ei ole itsekseen syntynyt,
joten vähintä mitä voit vastapalvelukseksi heikille tehdä on antaa asiallista palautetta.
Eikä se ole edes vaikeaa, kun käytät seuraavaa tekstinlähetyslaatikkoa.
   

edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava