edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Toimistopäivä

Jani Räty


 
    
Alempi toimistoapulainen Mr Williams heräsi kaikuvaan herätyskellon soittoon, joka tuntui räjäyttävän hänen kuulohermonsa pieniksi säikeiksi. Hän heilautti rivakalla liikkeellä lihaksikkaan kätensä yöpöydälle sammuttaakseen kellon, mutta onnistui vain kaatamaan vesilasin viikkoraporttinsa päälle. Kammottava pirinä vain jatkui saaden hänen tajuntansa kohoamaan taas yhden asteen Morfeuksen kaukaisesta valtakunnasta, seikka joka ei ollut hänen mieleensä kun muistettiin että hän oli nukkunut edellisyönä muutaman tunnin, kiitos heidän pienen kullannuppunsa uusien hampaiden. Pirinä tunkeutui jo Mr Williamsin korkeammille tajunnan tasoille ja sai hänen aivoissaan aktivoitumaan synapseja pienten, harmaiden ja nahistuneiden aivosolujen välillä. Ne kaikki kehottivat häntä nousemaan ylös. 

Huokaisten hän havahtui unestaan ja ojensi kätensä sammuttaakseen helvetistä karanneen herättimen. Jokin uusi hermoyhteys aktivoitui hänen aivoissaan ja hän tajusi että ääni lähti heidän keskimmäisen lapsensa uudesta lelusta, turbokilpikonnasta, joka muuttui poniksi ja kävi 5.5 voltin paristoilla. Ja avattuaan rähmäiset silmänsä Mr Williams totesi, että kyseinen lelu sijaitsi tarkalleen 6,23 metrin päässä hänen nykyisestä olinpaikastaan. 

Edelleen huokaisten hän nousi ylös ja raahusti sammuttamaan lelun. Käänneltyään sitä aikansa hän löysi pohjasta pienen napin, joka sai sen ulostamaan muovilimaa hänen yöpuvulleen. Mr Williams istui lattialle, otti tyynesti käteensä pienen ruuvimeisselin ja paloitteli lelun hyvin pieniin osiin. Hänen ehdittyään otuksen ruoansulatuselimiin pirinä loppui. Mr Williams nousi ylös, lakaisi osat maton alle ja siirtyi wc-tiloihin. 

Toimitettuaan joka-aamuiset palvontamenonsa posliinijumalan alttarilla hän siirtyi ahtamaan sokeria ja lisäaineita mahaansa tulevaa työpäivää varten. Tässä vaiheessa hänen rannetietokoneensa alkoi hälyyttää heräämisen merkiksi. Hyvin tyynesti Mr Williams paiskasi sen seinään ja avasi aamulehden. Etusivulla kerrottiin uuden turbokilpikonnalelu-megastoren avaamisesta, toisella sivulla käsiteltiin uuden menestystuotteen vaikutusta lasten älykkyyteen ja pääkirjoituksessa ylistettiin uuden tuoteen surrealistista neroutta. Luettuaan sanat: "surrealistista neroutta", Mr Williams laittoi mehulasin päähänsä ja työnsi haarukat korviinsa ja katsahti ylöspäin vain nähdäkseen vaimonsa huolestuneet kasvot. 

- Taasko jotain turbokilpikonnasta, rakas? 

Hänen vaimonsa sanoi ja otti mehulaisin pois ja pörrötti miehensä jo entisestään sekaisia hiuksia. 

-Ahh, rakkaani, mitä sanoit, minulla on haarukat korvissa? 

Mr Williams replikoi ja hymyili kauniille vaimolleen, joka onnistui olemaan jo kello 3.98 meikatun näköinen ja tavallinen viehättävä itsensä, toisin kuin hän joka vielä puolilta päivin näytti karanneen patologian laitoksen koetiloista. 

- Höpsö, sinulla alkaa kohta olla jo kiire töihin.. Sanoi hänen vaimonsa ja paahtoi heidän viimeisen banaaninsa aidolla keinotekoisella nuotiolla, syksyn muotivillityksellä. 

Nuotiosta kohoava savu sai heidän palohälyttimensä, papukaijan muotoisen droidin yskimään. Ms Williams paiskasi sitä veitsellä saaden sen lopettamaan. Papukaija rääkäisi jiddishiksi kirouksen ja painoi päänsä siiven alle. 

- Hmm, en tiennytkään, että palohälyttimemme oli juutalainen, Mr Williams ajatteli ääneen ja puki päälleen tummanharmaata pukuaan. 

Hänen vaimonsa sitoi suu mutrussa solmiota, tyytymättömänä sen vastusteluun. Solmio pyristeli vastaan niin kauan, että Mr Williamsille tuli todellinen kiire suudella vaimoaan hyvästiksi ja hypätä laskuvarjolla ovesta. Matkalla alas hän manasi hieman hissin rikkoutumista, mutta kukapa olisi voinut aavistaa, että liaanit eivät kestäisikään kulutusta. New Scientist- yhtymä saisi maksaa korjauskulut. 

Mr Williams suoritti täydellisen kolmen pisteen laskeutumisen hänelle varatulle laskeutumisalueelle ja otti nopeasti kumartaen vastaan suosionosoitukset ja tuomariston kiitettävät pisteet. Sen jälkeen kun taloyhtiön sisäinen arvostelu oli alkanut toimia, oli hän omaksi yllätyksekseen huomannut olevansa varsin taitava hyppääjä. Hän tipautti varjon pölyiseen maahan ja tähysti silmiään varjostaen taivaalle. Hänellä oli vaivaiset kymmenen minuuttia aikaa ehtiä työpaikalleen, joten nyt olivat kaikki keinot tarpeen. Hänen kulmansa kurtistivat uhkaavasti kuin ihmissyöjäapinan ja mahtava karjaisu ravisteli maata kilometrien säteellä. 

- Riikkkssaaa!!! Huusi moderni viidakon valtias ja hyppi ylös ja alas saadakseen ajajan huomion siirtymään itseensä. Hänen onnekseen kuljettaja ei ollut sokea, ja pieni kukkasin ja hedelmin koristeltu MexTech-yhtiön alus laskeutui hänen eteensä. 

Turbokilpikonnan näköinen kuljettaja käänsi kurttuisen päänsä ja kysyi narisevalla äänellään määränpäätä. Mr Williams ärähti binäärikoodisen osoitteen, jonka katossa istuva orava käänsi selväkieliseksi. Kilpikonna narahti tyytyväisesti ja alus kohosi ylös kuin muinainen hävittäjä, kerosiinin ja jälkipolttimien huolehtiessa äänitehosteista. 

- Master Bwana, tänään olla hyvä sää. Ei tulikiviä taivaasta, ja jumalten idealistinen rakenne on kestänyt varsin hyvin nykyaikaisen yhteiskunnan sille asettamat paineet, jos vain muistetaan miten Tokion Nikkei-indeksi sai aikaan ravistelua botanistisessa maailmankuvassa, vai kenties New York Turtlesit pärjäävät paremmin savusumussa, neh? 

Kilpikonna yritti avata keskustelua modernilla aikaasäästävällä tyylillä, mutta Mr Williams rypisti tyynesti kulmakarvojaan ja sai droidin aivoissa aikaan mielleyhtymän jumalten vihasta ja maailmanlopusta, joka sai sen menettämään aluksen hallinnan. Alus rääkäisi tästä loukkauksesta ja masentuneena päätti tehdä rituaali-itsemurhan syöksymällä maahan. 

- Sinulla on kaikki hyvin, senkin komea alus, Mr Williams huusi epätoivoisena aluksen syöksyessä tuulen ujelluksen kanssa kilpaa kohti Terra Firmaa. Alus nyyhkäisi ja jatkoi matkaansa. 

- Aivan totta, hyvä ystävä, oletko nähnyt miten Cherry- alukset katsovat sinua, tai miten mekaanikot viheltelevät noiden sulavalinjaisten peräeviesi perään? Aivan totta, jos minussa olisi muutama osa lisää, haluaisin saada lapsesi, Mr Williams huusi epätoivoisena, nähden maanpinnan lähestyvän kiihtyvällä vauhdilla. Hän kykeni jo erottamaan maasta sinne kylvettyjä lämpöherätteisiä rektaalimainoksia. Nyt oli kiire. 

- Minä rakastan sinua! 

Alus päästi lemmekkään vinkaisun ja oikaisi syöksynsä ja pöyhisteli hieman vakaimiaan ja onnensa huipulla ohjasi kohden Mr Williamsin yhtiötä. Mr Williams pyyhkäisi voiteluöljyä otsaltaan ja löysäsi kravattia kaulassaan. Se puraisi häntä käteen. Päivä ei voisi alkaa paremmin, kaikeksi onneksi hän oli jo vuosien saatossa tullut immuuniksi kravatilleen. Samaa ei voinut sanoa hänen lompakostaan, joka peloissaan kiemurteli hänen taskussaan. 

Mr Williams heitti muutaman lasihelmen rikshakuskille, joka suoritti elintenvaihtoa aluksensa kanssa hymisten ääneen Newtonilaisia kaavoja kappaleiden kiertoratojen määritystä varten, syksyn kuumaa listahittiä. Kuski suoritti sulavan liukumisen ajassa ja lähetti isoisänsä ottamaan helmet vastaan. Mr Williams kiirehti nopeasti toimistotalon sisäänkäynnille ja taisteltuaan tuloksekkaasti muutaman minuutin yli-innokkaiden mustekalanmuotoisten palveludroidien kanssa hän pääsi niiden ohi luvaten ainoastaan sielunsa virtuaalipaholaiselle vastineeksi ikuisesta onnesta ja säilytti hallinnan ja omistusoikeuden päällystakkiinsa. Ikävä kyllä hän joutui kiireessä allekirjoittamaan sopimuksen punaisena hohkaavan virtuaalipirun kanssa housuihinsa, mutta lohduttautui sillä, että ikuinen onni toisi mukanaan varmasti uudet housut. 

Virtuaalipirun digitoitu naurunkäkätys korvissaan Mr Williams luisui viimeiset metrit toimistonsa ovelle ja onnistui viimeisellä mahdollisella sekunnilla iskemään kasvonsa tunnistinlaitetta vasten. Se päästi pettyneen rääkäisyn ja rekisteröi hänet saapuneeksi alemmalle toimistoapulaiselle sopivalla epätarkkuudella, +- 3.5442393… sekuntia laskettuna valonnopeuden etenemisenä standardisoidussa aivokammiotyhjyydessä. Latautuneet laserit purkautuivat turhautuneena ja hänen nimeään kantavia luoteja kantavat palkkamurhaajat käänsivät kylkeään komerossa. 

Mr Williams avasi oven ja totesi tulleensa teini-ikäisen pojan märkään toivemaailmaan, joka toteuttaisi kaikilla kuviteltavilla ja fysiologisilla tavoilla hänen parittelutarpeensa. Mukana taisi olla tosin muutama anatomisesti epäkorrekti muotokin. Pöydällä lojui hänen sihteerinsä viettelevä hymy huulillaan ilman vaatteita ja piteli kädessään tärisevää Turbokilpikonnaa, joka aivasteli kuumeisena. Mr Williams muisti ettei hänellä ollut housuja ja sulki oven. Hän haroi hiuksiaan ja heitti takkinsa ja paitansakin pois. Oli tärkeää muistaa sopiva asukokonaisuus. 

Hän avasi oven ja astui sisään toimistoonsa, jossa hänen uhkea vaaleahiuksinen sihteerikkönsä takoi viimeistä huutoa olevalla digitaaliprosessisuodattimella antiikkisen kirjoituskoneen näppäimiä. Kirjoituskone ratisi tehokkaan oloisesti. 

- Huomenta lajitoverini! Mr Williams huikkasi hämmentymättä ja pörrötti leikkisästi sihteerinsä päätä ja huomasi sitten sen olevan hänen varapäänsä. Sihteeri kääntyi ja hymyili kohteliaasti. 

- Hyvää Angelorytmiä, hyvä modulaatioimpedanssi! Teille on tullut postia ja Herra 3 haluaisi tavata teidät mitä nopeammin. Ja onnittelut perheenlisäyksen johdosta, sihteeri toivotti ja loi viehkeän katseen hänen sydänkuvioituihin pakaroihinsa, jotka näkyivätkin nyt hyvin, kun hänen alushousunsa juoksivat pitkin käytävää onnitellen itseään nerokkaasta paosta. 

Mr Williams aikoi huomauttaa kyseessä olevan vain koiraspuolisen Homo Sapiens Urbanukseksen primääriset sukupuolituntomerkit, mutta antoi olla. Hän ei malttanut odottaa nähdäkseen mitä postissa olisi. Olisiko mahdollista, että Alfa Betelgeusen lähettiläät olivat jo vastanneet hänen faksiinsa? Oli aina oltava yhtä askelta edellä kilpailijoitaan, niinpä Mr Williams on lähettänyt käänteisen postdementaatiointegraalisilmukan kautta viestinsä kuudensadan vuoden taakse menneisyyteen ja uhrannut Pony Expressille New Yorkilaisen viemärialligaattorinnahkaisen salkkunsa ja toivonut parasta. Olisi hienoa, jos hän saisi ensimmäisenä yhteyden vieraaseen sivilisaatioon ja samantien kauppasopimuksen muodossa. 

Mr Williams istahti tuoliinsa ja hämmästyi kun se ei tehnyt elettäkään karatakseen. Se ei myöskään yrittänyt lyödä häntä tai kertoa hänelle vanhasta äidistään. Huonoin merkki oli se, ettei se jaksanut huomauttaa hänen kuvitellusta ylipainostaan. Tutkittuaan asiaa hän huomasi, että joku oli murhannut sen raa’asti iskemällä banaanin sen selkämyksen läpi. Kuten kaikki palkkamurhaajat hyvin tiesivät, tietyt monimutkaiset bioreaktiiviset olennot reagoivat hyvin voimakkaasti tiettyihin käsitteisiin. Mr Williams muisti, että hänen nahkainen nojatuolinsa oli nuoruudessaan kokenut hyvin traumaattisen kokemuksen keltaisten käyrien banaaninkaltaisten esineiden taholta ja oli ilmeisesti erehtynyt luulemaan banaania banaaninkaltaiseksi käyräksi keltaiseksi objektiksi. 

Mr Williams puisti alakuloisena päätään. Hänen kauan palvellut tuolinsa oli pahantahtoisesti säikäytetty hengiltä. Tämä saattoi merkitä vain yhtä asiaa; joku oli hänen eväidensä perässä! Mutta sitten hän muisti jättäneensä ne tekemättöminä jääkaappiin, komeroon ja kasvimaalle. Olisi ilmeisesti keksittävä toinen selitys. Hän näppäili nopeasti turvallisuuspalvelun numeron ja panssaroitu Turbokilpikonna ilmestyi hänen eteensä. Mr Williams paiskasi luurin seinään ja otti uuden pöytälaatikostaan. Hän toisti tapahtuneen ja paiskasi luurin seinään. Sitten hän muisti näppäillä numeron. Turbokilpikonna ilmestyi esiin ja vaihtui sitten Turvallisuuspäällikkö Sherdawin 3D hahmoksi. 

- Sekvenssiä! Toimistoni nojatuoli on raukkamaisesti salamurhattu! Mr Williams puuskahti ja istui pöydälleen. 
- Modulia! Sherdaw vastasi ja jatkoi, oletko varma että se on salamurhattu? 
- Sen selkään on isketty traumaattinen vegetaani-instrumentiaali ja se on kuollut! Mr Williams selitti, minä en voi istua! 
- Ahh, eli tunnustat siis, että traumaa-aiheuttavan vegetaani-instrumentiaalin iskeminen nojatuolisi selkään aiheutti sen kuoleman! 

Mr Williams rypisti kulmiaan Turvallisuuspäällikön sanavalinnalle ja päivitti hieman huolestuneena testamenttinsä. Hänen vaimonsa saisi kaikki 435767, 8904 krediittiä heidän tililtään. 

- Öhh, kyllä tunnustan? 
- Voila! Olet siis salamurhaaja, koska kaikki salamurhaajat tietävät moisen asian ja arvelenpa, että motiivisi on mustasukkaisuus! Nojatuolisi petti sinua sihteerisi ja/tai vaimosi kanssa ja sinun oli pakko murhata se, jotta totuus paljastuisi ja pääsisit vankilaan! 

Sherdawin kasvot loistivat tyytyväisyyttä ja hänen ruumiinsa edessä vilkkui varsin mittavana osaston lasku. 

- Mutta se oli vain villi arvaus! 
- Millä todennäköisyydellä osaisit yhdistää moisen asian nojatuolisi kuolemaan, Sherdaw naurahti ja valmistautui lopettamaan yhteyden ja kytkemään laskun keskuskoneelle, joka tekisi sen saatuaan rituaali-itsemurhan, jotta kukaan ei voisi jäljittää rahoja. 
- Tietokoneen mukaan 3:1.99229:n todenäköisyydellä, Mr Williams totesi nautinnollisesti. 

Hän oli ylpeä kondensaatiorealiteetistaan. Tosin hänen vaimonsa sanoi, että oli säädytöntä esitellä sitä tuntemattomille. 

- Okei, mitä sinä haluat? Sherdaw sanoi masentuneena. Hän oli taas menettänyt kahvitaukonsa. 
- Etsi murhaaja, hyvä diodiveli! Mr Williams puuskahti. 
- Olisit heti sanonut! Itseasiassa voin säästää aikaa ja suorittaa rankaisun myöskin samalla! Sherdawin kasvot kääntyivät hymyyn ja esiin tuli punainen nappula, jota hän painoi. 

Maa tärisi ja toimisto huojahteli. Valot vilkkuivat teknorytmien tahdissa ja vaihtelivat väriään. Jossain laukesi ilmatyyny. Tärinä hiljentyi ja vaimeni, mutta valot jäivät sinisiksi. 

- Pyhä PannovaaliSektori! Mikä tuo oli? Mr Williams huusi panssaroidun pöytänsä alta. Hän pani ohimennen merkille, että pöytä saisi pian perheenlisäystä. Pieni nahkanojatuoli olisi paikallaan. Mutta jos isä olisi naapuritoimiston kaappi, hän sterilisoisi sen vaikka korkeimman oikeuden päätöksellä. 
- Me vain ydinpommitimme muutaman kehittymättömän banaanitasavallan laavaksi! Niillä ei ole luovutussopimusta yhtiön kanssa ja murha-ase viittaa niihin! Sherdawin kasvoilta paistoi sininen tyytyväisyys. 

- Voi shakti! Mr Williams voihkaisi ja sulki yhteyden. Puhelin ryömi takaisin laatikkoon nokosille. 

Miljoonat viattomat banaanit olivat kärsineet kuoleman tulimeressä hänen takiaan. Kyyneleet silmissään Mr Williams otti yhteyden meklariinsa ja osti kaikilla heidän rahoillaan banaaneita. Meklari kohautti kulmakarvojaan ja painoi koneelleen ostomääräyksen kuudestatoista banaanista. 

Toimiston ovi aukeni ja hänen sihteerinsä purjehti alastomana sisään. Mr Williams saattoi todeta, että sihteeri oli varsin alaston. Hän ei muistanutkaan, että sihteerillä oli noin mittavat korvat. 

- Dialogia! Herra 3 on soitellut ja vaatinut fyysistä kontaktia kanssanne, tai sitten pelkkää liikeneuvottelua, sihteeri hymyili ja heitti veitsen Mr Williamsia kohden. Tämä löysi lattialta jotain kiinnostavaa ja nosti esiin siilin. Se vinkui ärtyneenä ja lensi sitten pois. Veitsi uppoutui kuolleen nojatuolin selkämykseen. 
- Mitäs tuo oli? Mr Williams tarkasteli hämmentyneenä veistä ja sihteeriään. 
- Voi sektoidi, alakerran tytöt lähettivät vain terveisiä! Älä unohda pikkujoulua tunnin päästä, sihteeri sanoi ja häikäisi Mr Williamsin alastomuudellaan. 

Hän poistui vihellellen ja jätti Mr Williamsin hieromaan silmiään. Tämä ihmetteli mistä sihteeri oikein oli saanut veitsen käsiinsä. Naaraalla ei ollut ollut mitään käsissään, kun tämä tuli varsin alastomana sisään. Sitten rietas hymy levisi Mr Williamsin huulille. 

Hän nappasi kirjekyyhkyn laatikosta ja iski silmää sihteerille matkallaan ulos. Tämä rietas naaras oli kätkenyt veitsen aikadifferentiaalikvadranttiin, joka oli ilmestynyt hänen nojatuoliinsa. Pikkujoulusta saattaisi tulla varsin kiinnostava tilaisuus. Harmi vain, että hän oli vannoutunut Homo Sapiens Urbanus tai jotain sinnepäin… 

Mr Williams kiirehti sulavin loikka-askelin yhtiön kuljetusmodulin perään, kirjekyyhkyn räpistellessä hänen päänsä päällä, ja onnistui saamaan tukevan otteen roikkuvasta kaapelista. Se purki tyytyväisenä häneen 300.000 voltin differentiaalivirran, joka sai hänen kaukaisen sukulaisensa, Khan Tsingisin, kääntymään haudassaan ja raapimaan kylkeään. Huohottaen alaston Mr Williams kapusi modulin kyytiin. Hän tervehti muutamaa kirjanpito-osaston noodia ja sartoria. Ne moduloivat alakuloisesti. 

Mr Williams painoi kravattiaan, jolloin se otti yhteyden planeettaa kiertävien satelliittien järjestelmään ja tiedotti Herra 3:lle, että hän oli tulossa mitä pikimmin ja samalla etsi tietoa tästä. Mr Williams sai tietää paljonko Herra 3 painoi, mitä hän oli syönyt ja mikä oli hänen lempikidutusmuotonsa ( %62,8 kdf, Girdelin, ruoskinta kolmella kalalla), mutta ei mitään, joka auttaisi häntä tietämään mitä salaperäinen Herra 3 hänestä haluaisi. Hän kohautti olkapäitään ja viskasi kravattinsa ilmaan, josta yhtiön ilmatorjuntalaserit ampuivat sen alas. Niiden latautuessa hän loikkasi alas ja lähestyi Herra 3:n sihteeriä. Sihteeri oli epäilemättä ollut paikalla kun uhkeita muotoja jaettiin. Eli joka toinen viikko yhtiön materiaalitilausosaston arpajaisissa. 

- Mentaperoksidi! Olen Mr Williams, käsittääkseni Herra 3 haluaisi sekvessoida fyysisen kondolaattini kanssa? 
- Ahh, te olette? Sihteeri replikoi ja räpytteli huikaisevan sinisiä näköelimiään. 
- Mr Williams! 
- Terveydeksenne! 
- Ei kun se on nimeni, Mr Williams! Mr Williams puuskahti ja vaihtoi jalkaa. 

Hän ei pitänyt uuden jalan violetista sävystä ja vaihtoi sen takaisin. Jonkinlaisen aika- ja ontologisen vääristymän takia sanottaisiin myöhemmin, että jalka vaihtoi Mr Williamsia. 

- Krm Zill Aems? Sihteeri yritti ja näytti huolestuneelta. Hänen uhkeat muotonsa näyttivät myös huolestuneilta, tosin yksi niistä näytti Mr Willliamsille pitkää nenää. 
- Mr tulee etunimestäni Megadereiksiribosaiinikongerolaattikultsipuppeli ja Williamsin keksin työhönottohaastattelussa muropaketin kyljestä, Mr Williams selitti ja vilkaisi toimiston kelloa, mutta se uhkasi häntä tirkistelysyytteellä ja kieltäytyi paljastamasta itseään. 
- Ahaa, Williams, niinkuin Williams muropaketin kyljessä. Ja Mr niinkuin Megadereiksiribosaiinikongerolaattikultsipuppeli! 

Sihteeri riemuitsi ja räpytteli huikaisevan sinisiä näköelimiään. Sitten se madalsi ääntään, mutta huomasi, ettei Homo Sapiens Urbanus kyennyt kuulemaan alle 20 Hertsin taajuuksia ja korotti ääntään. 

- Mutta Herra 3 on kysellyt teidän peräänne koko aamupäivän! Täällä kulkee huhuja, että se liittyy jotenkin Alfa Betelgeusen sopimukseen ja että pikkujoulut olisivat alkamassa 50 minuutin kuluessa… 

Mr Williams vahvisti huhun pikkujouluista ja kiirehti Herra 3:n ovelle. Se kohosi valtavana jonnekin korkeuksiin ja heijasti syvän mustalla pinnalla vain syvääkin tummempaa pimeyttä ja pahuutta. Sen pimeys ja mustuus oli jotain mustaakin mustempaa. Se oli kuin… musta levynkansi. Mr Williams nielaisi hermostuneena ja aikoi kohentaa vaatteitaan, mutta huomasi olevansa alasti. Ainakaan ei tarvinnut välittää rypyistä. 

Hän kurkotti kättään ja aikoi iskeä rystysensä oven mustaan pintaan, kun siinä samassa lattia katosi hänen jalkojensa alta. Mr Williams räpytteli hetken aikaa ilmassa kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti, mutta joutui antamaan periksi painovoimalle ja putoamaan alaspäin. 

Pudottuaan lain salliman enimmäisajan Mr Williams muisti olevansa kaukaisten kissapetojen sukua ja kiepsahti ilmassa jaloilleen. Juuri laskeutuessaan hän muistikin olevansa sukua apinoille ja teki kolmen pisteen hätälaskun polvilleen, jotka antoivat hänelle kirjallisen varoituksen työsopimuksen rikkomisesta ja uhkasivat mennä lakkoon vastalauseena työehtojen rikkomiselle. 

Mr Williams nosti katseensa ja tarkasteli edessään huojuvia olentoja. Ensin hän tajusi, että niitä oli monta. Seuraavaksi hänen näkökeskuksensa ilmoitti hänelle niiden olevan vihreitä. Muutamien muiden yhtä vähän kiinnostavien vaiheiden jälkeen hänen aivonsa ilmoittivat ylpeänä hänen Egolleen, että hänen edessään seisoi puoli tusinaa turbokilpikonnaa… Ennen kuin hän pyysi tarkastamaan tuloksen, niistä vihrein puhui. 

- Tämä oli meidän viimeinen keinomme, oi suuri men-sahib! Me Alfa Betelgeuzelaiset rukoilemme, että lopettaisitte kammottavan orjakauppanne ja antaisitte meidän elää rauhassa!! 

Samalla se hieroi anteeksipyytävästi kilpeään ja tarjosi hänelle uhriruokaa. Ruoka tutisi houkuttelevasti. 

- Anteeksi, mitä se puhe men-sahibista oli? Ja se orjakauppahommeli jäi myös hieman epäselväksi? Mr Williams tiedusteli hieman kummeksuvaan sävyyn. Suurin ja vihrein turbokilpikonna huokaisi ja viittasi muut istumaan. 
- Me tulevaisuudesta - Sinä nykyisyydestä. Nykyisyys meidän menneisyys. Sinä meidän jumala, koska lopettaa orjakauppa, jonka sinä ei-tämä nykyisyys aloittaa… Sine ymmertee? 

Mr Williamsin primaaliset kuulosolut reagoivat äkillisellä innolla tunnistaessaan jotain tuttua ja lisäsivät kapasiteettia siinä määrin, että Mr Williams sai välähdyksenomaisesti kuvan asiasta. 

- Ahh, integroitu distantiaalikvadranttinen delaatioteknojargonvälitteinen hommeli! Haluatte siis että minusta tulee jumalanne, jos lopetutan turbokilpikonnien, jotka ovat teidän lapsianne, tuonnin teidän ajastanne tähän aikaan ihmisten leikkikaluksi. Mutta mutta mutta, samalla kuitenkin joudun sanomaan pomolleni Herra 3:lle, että minulla ei ole kauppasopimusta teidän kanssanne, Mr Williams totesi ja mutristi kulmiaan, siihen liittykin pieni girdelinmentävä aukko? 
- Sitä paitsi alan epäillä, että tämä kyseinen probleemi liittyy suuresti näennäisen juonen kohokohdan saamiseksi, sekä irrelevantin tempulaarisen konglovertin mukaansaattamiseksi, jotta hämääntyisin, Mr Williams heitti ilmaan arvauksen, sekoitettuna, muttei ravistettuna. Hän oli hiukkasen ylpeä taidostaan, jonka oli saanut elinsiirtopaketista. 
- Arghhh, sine pageninen koiran kateenkorva. Senkin lateraalinen musculus sixpack! 

Joukon laidalla levitoiva kilpikonna vuodatti ilmaan, mutta tajusi sitten myöntäneensä syyllisyytensä. Se punastui vienon vaaleanpunaiseksi ja vilkutti etuvalojaan anteeksipyytävästi. 

- No, olen heitellyt keikkaa käsikirjoittajalle jo pari vuotta, se myönteli nolona, hommahan on surkea, mutta pitäähän sitä jollain elää. Vanha kivikuori kuluttaa niin paljon… Muut turbokonnat myöntelivät kuorossa, mutta tajusivat sitten, että heidän joukossaan oli pertturi ja sabotööri, joka oli yrittänyt saada heidän jumalansa hengiltä ja että juonen kohokohta oli jo käsillä. Pikaisen telepatiatuokion jälkeen konnat kävivät salamana toimeen. Mr Williams katseli kiinnostuneena, kun ruuvimeisselit hyrisivät ja spontaanikonverttorit moduloivat aliavaruuslähettimien frekvenssiä uuteen uskoon. Petturikonna muuttui kovaa vauhtia kohti alkeellista trilobiittiä. Se pyöritti kuortaan hämmentyneenä, kun se kovan pamahduksen ja rikinhajun saattamana ampautui kohden kaukaista menneisyyttä, jossa se kuolisi sukupuuttoon ja koristelisi kalkkikivikallioita vielä miljoonien vuosien kuluttua. Mr Williams iski käsikirjoittajalle silmää ja laittoi menemään laskun moraaliopetuksesta. 

- Kuis tsubaa? Pannaanko pakettiin vai sakkaatteko täällä, hän heitti voltin ja manasi kauppahenkiä avukseen. Oli hyvä olla jumala. Joka tapauksessa hän onnistuisi, koska kilpikonnat olivat tulleet, sillä jos hän olisi epäonnistunut, ei tieto olisi kulkenut, ja ketään ei olisi koskaan tullut tulevaisuudesta, korkeintaan vaan tappamaan hänet, kuten hänen aamunsa olikin jo alkanut.. Tässä vaiheessa Mr Williamsin aivojen kierrosluku kasvoi kohti ääretöntä tangentiaalisen komponentin lähetessä kovaa vauhtia kohden piin kolmikantaista logia suhteessa kidekenttä-silpoutumaan. Aivot katsoivat parhaaksi alkaa lähettää väliaika-ohjelmaa, eli loputonta silmukkaa vähän verhotuista Homo Sapiens Urbanus- naaraista, jotka suorittivat monimutkaisia huoltotoimenpiteitä 578AMI- sarjan Hallille. 

- Mmm, kuis tsubaa…? Mr Williams repetoi edellisen monologialukkeensa. Turbokilpikonnien jo kirkastuneet ilmeet synkkenivät hetkeksi, ja ne painoivat päänsä yhteen ja vaihtoivat informaatiota moduloimalla ilmaaaltoja. 
- Me tarjoamme sinulle sarjaa korkealaatuisia geometrisessä sarjassa lisääntyviä Von Neumannin koneita, jotka tuottavat jotain hyödyllistä, kuten vaikka Elviksen rintanappeja… 
- Jaa, en oikein tiedä… Mr Williams alkoi palailla todellisuuteen, ei tosin omaansa. 
- Entäpä kokonainen pesue mustia aukkoja? Mustempia saa etsiä. Ja lisäksi ne maistuvat hyviltä kastikkeen kanssa… 
- Ehkä jotain konkreettisempaa… 
- Sekvenssoreita? Aikadilaattoreita? Materialisaattoreita? Delicatessen in stainless steel? Se on kuulemma suosittu tässä ajassa… 

Mr Williamsin kuormitetut aivot huojuivat hetken koko maailmaa hyödyttävän keksinnön ja lahjan partaalla. Jos paikalla olisi ollut Ylimmäinen käsikirjoittaja, Primus Textus, olisi hän luonnehtinut tilannetta miljoonan krediitin paikaksi, mutta se olisikin ollut turhaa brassailua. Homo Sapiens Urbanuksen aivot välittivät loistavan idean näköhermostoon, joka oikosulki hänen näkönsä ja sai puhekeskuksen muodostamaan ensimmäisiä tavuja. Mr Williamsin aivot kävivät ylikierroksilla ja ohut savu nousi hänen korvistaan. Savu tosin johtui vain siitä, että hänen päänsä alivuokralainen, nanomodulaarinen flaviiniribonyyli, oli polttanut pullat kiinni pannuun. Se manaili huonoa ilmanvaihtoa ja laittoi musiikkia soimaan. 

Turbokilpikonnat odottivat jännittyneinä. Maailman tulevaisuus roikkui ilmasta, mutta sai sitten kiinni liaanista. 

- Haluan ikuisen el..el..maailm…rauh…rakkaut…arrggh, Elviksen rintanappikoneet!! Mr Williams sai ulos suustaan ja tuupertui lattialle moisen tehtävän uuvuttamana. Ensimmäiset säkeet Heartbreak Hotellista kaikuivat hänen korvissaan… 

Muutaman kymmenen kuukauden kuluttua, kun nimi Mr Williams ei ollut enää tappolistojen kärjessä, painoi Megadereiksiribosaiinikongerolaattikultsipuppeli ovikelloaan. Se särähti tutun oloisesti ja hänen ihana vaimonsa tuli avaamaan, yllään lain vaatimat 645 Elvis-rintamerkkiä. Huojahtaen hieman niiden painon alla hän tunnisti miehensä ja hymyili onnellisena. 
- Hei kulta, millainen työvuosi sinulla oli? 
- No, saatoin ihmiskunnan väistämättömän tuhon partaalle, mutta muuten ihan kiva. Onko ruoka valmista? 
- Voi rakkaani, tottahan toki! Meillä on keitettyä Elvista, moduloitua Elvista ja vain sinua varten termokvadrantuttua Elvista, hänen vaimonsa sekvenssoi ja painoi pusun miehensä poskelle. Kaikki oli taas hyvin, tosin seuraavana aamuna maailmankaikkeus tuhoutuisi maksamattomien vetylaskujen takia, mutta se olisi tarina aivan erikseen. 
 

   
* * *
Mikäs se siinä nököttää?
No palautelaatikkohan se!
Ajatteleppas, eikö olisikin aika helppoa
lähettää tuon kautta palautetta Janille...
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava