edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Panamax - tie uuteen elämään

Panu Ojala


    
-Ottakaahan nyt lääkkeenne...
-Minä en tahdo! Ette voi pakottaa minua! Missä minun asianajajani on?!

Kaksi tukevaa sairaala-apulaista ilmestyi huoneeseen.

-Olkaa nyt kiltti Mr. Biggs, olettehan te syöneet lääkkeenne jo kymmenen vuotta, mikä tässä yhdessä pillerissä voisi niin pahaa olla?
-Siinä on ...panamaxia. Biggs lausui lääkkeen nimen samallatapaa kuin keskiajalla eläneet lausuivat pirun nimen, täynnä sekaista pelkoa ja vihaa. Vähällä oli ettei hän tehnyt ristinmerkkiä. Lääkäri huokaisi mielessään.

-Tottakai siinä on Panamaxia. Ettehän te voisi elää ilman sitä. Ja ajatelkaa nyt asian valoisaa puolta: Näinä kymmenenä vuotena jotka olette Panamaxia syönyt, teillä ei koskaan ole ollut mitään sairautta, ei kuumetta, ei flunssaa, ei yksinkertaisesti mitään. Ja koko loppuelämänne aikana teille ei tule mitään sairautta... niin kauan kun syötte Panamaxia.

-Koko loppuelämäni... Biggsin ääni oli täynnä katkeruutta
-Mitä minun loppuelämäni muka on? Istua täällä laitoksessa vahdittavana, tarkkailtavana, napsimassa pillereitä kuuden tunnin välein? Onko se teistä elämää? Mieluummin minä olisin vaikka koko elämäni kuolemansairas, mutta vapaa. Mutta sehän ei oikein taida onnistua...

Lääkäri tiesi miehen kohta ottavan pillerin. Sairaala-apulaiset seisoivat oven molemmin puolin, kaiken varalta. Ei Biggs mitään hullua tekisi, mutta varmuus on paras. Hän ojensi pilleriä nyyhkyttämään ruvenneelle miehelle.

-Koko minun loppuelämäni... jos vain olisin tiennyt... mutta eihän minulle mitään kerrottu...
-Ottakaahan nyt tämä. Ei maailma niin paha paikka ole, lääkäri maanitteli. Samalla hän kiitti 'sitä jotain tuolla ylempänä' siitä, ettei hän ollut Biggsin tilassa.

Biggs oli ollut yksi viimeisiä, jotka olivat osallistuneet uuden Panamax -nimisen lääkkeen kokeiluun. Panamaxin piti olla lääketieteen uusin ja lopullisin saavutus, lääke joka tehosi lähes kaikkiin sairauksiin. Mutta se oli kai ollut liian tehokas...

Jokainen kokeilija, joka lääkkeen käytön oli lopettanut, oli viimeistään kahdeksan tuntia viimeisen pillerin oton jälkeen kuollut mitä omituisimpiin sairauksiin. Yhden pää oli pullistunut kuin jättiläismäinen ilmapallo, erään toisen kokeilun lopettaneen luut olivat surkastuneet, ja jonkin ajan päästä katkenneet... Kammottavia yksityiskohtia oli ruumiinavausraportissa ollut riittämiin.

Lääketehdas, joka Panamaxin oli kehittänyt, oli ollut kauhuissaan. Sen johtohenkilöt olivat päättäneet, että kaikille vielä elossa oleville kokeilijoille jatkettaisiin lääkkeen syöttämistä "epämääräisen ajan", niin kauas kunnes syy salaperäisiin kuolemantapauksiin oltaisiin saatu selville. Ja se oli pistänyt parhaat tutkijansa selvittämään kuolemia. Tutkijat olivatkin lopulta ilmoittaneet, että ilmeisestikin Panamax korvaa ihmisen oman puolustusmekanismin lähes täydellisesti. Ja lääketehtaalle ilmoitettiin, että se joutuisi syöttämään Panamaxia jokaiselle vielä elossa olevalle kokeilijalle näiden elämän loppuun saakka, ellei se sitten halunnut vastuuseen yhdeksän vielä elossa olevan kokeilijan kuolemasta.

Kuluneina kymmenenä vuotena neljä kokeilijoista oli tehnyt itsemurhan. He eivät olleet kestäneet ainaista laitoksessa asumista, koekaniinina oloa, pillereiden säännöllistä ottamista. Ja lääkäri oli varma ettei hän itsekään olisi jaksanut. Hän suorastaan ihmetteli miten Biggs oli jaksanut näinkin kauan. Mutta miehen murtumispiste oli lähellä, siitä hän oli varma.

Biggs otti lopulta, lääkärin sitä pitkään ojennettua, pillerin, otti pöydällä olevasta lasista kulauksen vettä ja nielaisi pillerin. Lääkäri ja sairaala-apulaiset poistuivat huoneesta jättäen miehen istumaan yksin puhtaan valkoiseen sairaalahuoneeseen.

Kunnes taas kuuden tunnin päästä...

   
* * *
Palautteen antamiseen tarinasta ei tarvita lääkärin lähetettä.
Helpoiten se suruu seuraavan tekstilaatikon kautta.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava