edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Kirje

Iiris Tanke


    
Kiväärin piippu tuntuu pottavana niskassani ja mietin kuinka se on mahdollista. Olen aina luullut, että metalli tuntuu kylmältä ihoa vasten. Ympärillä leijuva löyhkä on kuvottava. Verta, ulosteita, pelkoa, hikeä ja hiiltyneitä ruumiita. Maistan raudan maun suussani. Minun on täytynyt purra raivosta kieleni verille asti. Mitä minä täällä teen? Näky ympärilläni menee ali ihmisyyden. Kaksi lasta makaa vasemmalla puolellani jalkojeni juuressa. Heidät ammuttiin hetki sitten. Tyttö ja poika, molemmat alle kouluiän. Heitä ennen on teurastettu muut perheeseen kuuluvat ja ennen heitä loput kahdenkymmenenviiden siviilin ryhmästä lukuun ottamatta kahta. Jäljellä ovat surmattujen lasten isä, jota komppaniani kaksi sotilasta pitelevät aloillaan hakaten ja aseella uhaten. Seuraava tehtäväni makaa edessäni pyytäen hiljaisella äänellä, että tappaisin hänet. Tapettujen lasten äiti, nainen, joka on määrätty minulle raiskattavaksi. Naisen vaatteet lojuvat riekaleina hänen ympärillään routaisessa maassa, kenkiä hänellä ei ole lainkaan. Hänen jalkansa ovat osin veristä massaa ja tummuneet paleltumista. Kämmenestä on jäljellä vain puolet, luodin revittyä sen. Hän yritti suojella tytärtään viimeiseen asti. 21.4.2020 on kymmenes päiväni helvetissä, päivä jolloin kuolen. Tovereideni huutamat pilkkasanat minulle ja heidän hillitön naurunsa kuuluvat enää kaukaisena hälinänä korvissani. Tunnen vain itseni ja sen että seison.

- Ham, pysyttele elossa!

Tunnen kuinka sydämeni pysähtyy hetkeksi rinnassani ja kuulen vereni kohinan. Ahdistun muistaessani kirjeen jonka luin eilen, Iiriksen kirje...

      Ham,                             10.4.2020

      Tänään oli äidinkielen tentti, etkä Sinä ollut mukana. Toivon todella, että jäit pois siksi, että olet väsynyt, inhoat näkemistäni, olosi on vaivautunut tai että syy on jokin sinulle mukava asia. Jos syynä on sittenkin se, mitä vaistoni on minulle ilmiottanut, toivon, että luet tätä siellä jossain. Minä niin toivon, ettei minun tarvitse postittaa tätä rintamalle.

      Kielioppikoe oli suhteellisen helppo, mutta aineistoaineen kanssa meni pitempään. Aiheet olivat yllättävän vaikeita, vaikkakin mielenkiintoisia. Päädyin lopulta puolalaisen satiirikon, Stanislaw Lecin valikoituihin aforismeihin. Lec eli toisen maailmansodan aikoihin, liittyi vastarintaliikkeeseen, joutui keskitysleiriin ja onnistui selviämään sieltä elossa. Lec käytti mietelauseissa paljon vertauksia raamattuun. "Ainoa voimassa oleva vanhanajan valuutta on - kolmekymmentä hopearahaa." Tai sarkasmia ": "Jotkut tavoittelevat tähtiä voidakseen ommella ne kaulukseensa." Tai ironiaa: "Rakastakaa vihamiehiänne, ehkä siten vahingoitatte heidän mainettaan. Otsikoin aineeni omalla aforismilla, samaan myös lopetin aineen. Kauneimpaan sanaan mahtuu koko elämä: rakastakaa. Tuntuu pahalta ajatella, että niin herkkä nuori mies kuin Sinä, on sotatantereella. Toivon, että olen väärässä ajatellessani, että tämä uskonsodaksi nimetty maailmansota on epärehellinen. Toivon, että saisit taistella sen asian puolesta, jonka koet tärkeäksi. Pelkään, että joudut tekemään asioita, jotka koet kunniattomiksi, tai että kuolet kieltäytyessäsi tekemästä niitä. Ham Urban, pysyttele elossa! Maailmassa on tilaa ja tarvetta vielä yhdelle satiirikolle!

      Minä olen ikääntynyt paljon, mutta elänyt vain vähän.

      Tunsin olevani niin paljon elossa, kun juttelin kanssasi. Tuntui kuin kaikki pahuus, likaisuus ja turmeltuneisuus olisi hetken ollut poissa. Olisin suonut noiden hetkien jatkuvan vielä vähän aikaa. Niiden takia olisin epäröimättä luopunut vaikka kymmenestä vuodesta, jotka minulla ehkä vielä ovat edessä. Muistatko, Maailma mielen mukaan? En haluaisi lopettaa tätä kirjettä, mutta en tiedä miten jatkaakaan. Tiedä, etten toivo Sinulle mitään pahaa, eikä tarkoituksenani ole ollut millään tavalla loukata Sinua etsiessäsi läheisyyttäsi. Voi hyvin pikkuinen ja pidä huolta itsestäsi.

      Terveisin, Iiris

Hitaasti aloin tiedostaa nykyhetken ja tapahtumat iskeytyivät tajuntaani niskassani vihlovan kivun myötä. Iiris, kävi tässä niin tai näin, niin tai näin…

   
* * *
Ja palautteen voit jättää saman tien
tämän laatikon kautta.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava