edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Julmuuksia ja teurastusta
Osa 1

Heikki Kauma


    

"Sattuu! Sattuu! Lopeta. Armoa Tharg! Armoa…", pieni örkki vikisi surkealla äänellä häntä kiduttavalle kookkaalle hiidelle. "Turpa kiinni, senkin rääpäle!", heiveröistä örkkiä otteessaan pitelevä tiuskaisi. Paikalla oli yhteensä viisi örkkiä. Tharg, kookas ja hyvin vahva soturi, asetti ruosteisen naulan heikomman lajitoverinsa korvaa vasten. Kolme muuta painoivat Smogulia puunrunkoa vasten, jotta Tharg pääsisi vasaroimaan. Muita paljon pienempi Smoguli uikutti hiljaisella äänellä armoa, vaikka tiesi sen turhaksi. Hän ei tahtonut suututtaa isompia enää tämän enempää, joten hän oli mahdollisimman hiljaa. "Liikkumatta, surkimus!", Tharg tiuskaisi komentamaan tottuneella äänellä ja Smoguli totteli. Isommat örkit hihittelivät sadistisen mielihyvän vallassa, kun Tharg ryhtyi naulaamaan Smogulia korvista kiinni puunrunkoon. Pikkuörkki teki parhaansa ollakseen kiljumatta, mutta kovin hyvin se ei häneltä onnistunut. Hiidet perääntyivät tyytyväisinä katselemaan aikaansaannostaan. Korvistaan kiinninaulattu pikkuörkki oli heistä kerrassaan hulvattoman hupaisa näky. Hetken hekoteltuaan Tharg tokaisi: "Muistakin laittaa sapuska valmiiksi siihen mennessä kun tulemme sotimasta." Kivusta sekopäinen naulakorva mutisi kuuliaisuuttaan ja tottelevaisuuttaan. Soturit lähtivät majoihinsa valmistautumaan ihmisten teurastukseen. Smoguli jäi yksin voivottelemaan veren valuessa korvistaan. Loivien kukkuloiden yllä kaarteleva lintu ihmetteli allaan uikuttavaa vihernahkaa.

Tuskallisen hitaasti naulat irtosivat puusta ja korvista. Smoguli puri hammasta ja yritti olla kiljumatta. Lopulta hän sai pitkät ja ruosteiset naulat revittyä irti. Raivoissaan hän paiskasi veriset naulat menemään. Voi miten hän vihasikaan klaaniaan. Aina häntä kiusattiin ja kidutettiin. Isommat pitivät häntä orjanaan ja naaraatkin halveksivat häntä. Enää hän ei nielisi tätä kurjuutta. Kosto tulisi vielä olemaan hänen; Tharg ja muut joutuisivat vielä kärsimään. Kostonhimoisia aatteita rumassa päässään hautoen Smoguli lähti löntystelemään kohti majoja. Veri tippui örkin suurista suipoista korvista. Laskevalle auringolle pikkuörkki vannoi hiljaisella äänellä kostavansa kiduttajilleen.

Örkkiklaanin sotureiden, eli lähes kaikkien, ollessa sotimassa Smoguli valmisteli ruokaa ja teki kaikenlaisia inhottavia pikkuaskareita. Naaraat komentelivat häntä, eikä nuori örkki uskaltanut olla tottelematta edes heitä. Samalla hän kuitenkin vakuutteli koko ajan itselleen, että hänen aikansa koittaisi vielä. Vajaat puolitoista metriä pitkä, heiveröinen ja haiseva otus oli vakuutellut samoin itselleen jo vuosien ajan. Pentuna hän oli luvannut itselleen kostavansa kunhan vain kasvaisi isoksi. Mutta eihän hänestä ikinä isoa tullut.

Aamuyöllä klaanin soturit palasivat voitokkaina sotaretkeltään. Matkaan oli lähtenyt reilut parikymmentä soturia ja takaisin jäi palaamatta vain kolme. Huutaen ja ilakoiden he saapuivat. Monilla oli surmattujen vihollisten päitä, korvia ja neniä voitonmerkkeinä. Ryöstösaalistakin oli saatu. Enimmäkseen ruokaa, mutta myös arvoesineitä ja aseita. Kaikkein upein ja mahtavin tuliainen oli kuitenkin Thargilla, klaanin johtajalla ja vahvimmalla jäsenellä. Naaraat ja pennut tulivat ihastelemaan hänen saalistaan. Lähes parimetrinen Tharg oli saanut elävänä ihmisen kiinni. Mies kannettiin tajuttomana örkkien leiriin ja sijoitettiin vankilana toimivaan luolaan. Elävä saalis oli kaikkein parasta, koska sitä voitiin kiduttaa ja örkit rakastivat kiduttamista. Mikään ei vetänyt sille vertoja, paitsi ehkä tappaminen, syöminen ja parittelu. Mutta kiduttamisen arvoa nosti se, että ihmisiä pääsi kiduttamaan niin harvoin. Juuri kukaan ei ollut niin hullu, että olisi antautunut örkeille.

Ennen auringon nousua alkoivat riehakkaat syömingit ja juomingit. Pentuja, naaraita ja Smogulia ei laskettu mukaan voitonjuhlaan paitsi palvelijoina. Soturit kerskuivat kuinka he olivat hyökänneet uudisasukaskaravaanin kimppuun. Örkit kertoivat liioitellun tarkasti kaikista julmuuksista, joita olivat tehneet. Kaatuneita tovereita ei kukaan jaksanut surra. Tuoppi olutta toisessa kourassaan ja lihanpalanen toisessa Tharg kertoi kuinka oli napannut vankinsa elävänä. Ihminen oli tapellut hurjasti ja hänen miekkaansa olivat saaneet maistaa Ulig ja Gorha, kaksi matkalle jääneistä örkeistä. Tharg oli ovelasti hyökännyt miehen kimppuun takaapäin ja iskenyt tätä tapparansa lappeella päähän. Seuraavana yönä päätettiin aloittaa vangin kiduttaminen. Äänekkäästi hörötellen örkit keksivät mielikuvitusrikkaita tuskan tuottamiskeinoja. Ruokaa ja juomaa tarjoilevat naaraat ja pennut kuuntelivat ihastuneina sotureiden juttuja. Oluttuoppeja täyttävä Smoguli höristi reikäisiä korviaan. Taivaanrannan vaaletessa uhkaavasti uuden aamun merkiksi örkit vetäytyivät kukkuloilla oleviin majoihinsa ja telttoihinsa. Karskeimmat soturit saivat naaraita seurakseen. Smoguli, joukko pentuja ja pari epäsuosittua naarasta jäivät siivoamaan juhlan jälkiä.

Auringon ollessa jo korkealla ja lähes kaikkien örkkien nukkuessa Smoguli valvoi. Pieni örkki puntaroi asioita mielessään. Hänen keltaiset silmänsä pälyilivät kohti vankilaluolaa, johon ihminen oli raahattu. Smogulin naulanreikien koristamat korvat olivat kuunnelleet tarkasti Thargin juttuja ihmisen taistelutaidoista. Rohkeutensa vähäiset varat keräten vihernahka teki päätöksensä. Hän sipsutteli omalle pikkuruiselle pesäkololleen, joka oli kaivettu kukkulan rinteeseen kauas muiden örkkien majoituksista. Likaisten rääsyjen allaolevasta piilosta hän penkoi tikarin. Huonokuntoinen tikari oli ainoa ase, joka hänellä oli.

Smoguli kurkisti sisälle vankilana toimivaan luolaan. Luola ei ollut järin suuri. Lähellä sen suuta, mutta kuitenkin suojassa ikävän auringon säteiltä, nuokkui penkin päällä vartija. Muutaman metrin päässä vartijasta luolan perällä makasi vanki sidottuna. Seinään nojaava ja juuri ja juuri hereillä oleva vartija ei kiinnittänyt mitään huomiota luolan suulle. Läski örkki katseli runsaasta oluesta raukeana vankiaan. Smoguli keräsi rohkeutta itselleen vihasta muistelemalla kuinka tuo samainen läskimaha oli huvitellut potkimalla häntä. Pieni örkki hiipi paljain jaloin kohti lihavaa örkkiä. Vasta kun Smoguli oli päässyt vartijan viereen tämä huomasi jotain. Läski ei ennättänyt edes kääntyä katsomaan väijyjäänsä, kun tikari jo upposi hänen lihaansa. Yhä uudelleen ja uudelleen verinen terä syöksyi sisään lihavan örkin ruhoon. Smoguli purki vuosien saatossa patoutunutta raivoa, ja se tuntui ihanalta. Leveästi virnistellen pieni örkki katseli kättensä työtä: maassa lojuvaa veristä klaanitoveria.

Vartijan puukottamisessa syntyneet äänet olivat havahduttaneet ihmisvangin. Hämärästä luolan perältä hän kääntyi katsomaan mitä tapahtui. Paljon normaalia örkkiä lyhyempi vihernahka tuijotti häntä. Ihmismies oli pitkä ja lihaksikkaan näköinen. Hän oli varsin nuori, mutta arpien ja taistelunjälkien peittämä. Miehen paksu, musta tukka oli verestä tahmea ja sekaisin. Hänen kasvojaan peitti muutaman päivän sänki. Soturin jäätävän harmaat silmät katsoivat inhoten Smogulia.

Ihminen ja örkki mulkoilivat tovin toisiaan vaitonaisina. "Minulla on ehdotus sinulle, ihminen.", Smoguli sanoi hiljaisella äänellä. Örkki puhui oudosti korostaen, mutta kyllä siitä selvän sai. Mies ei hetkeen sanonut mitään. Tuijotti vain edessään seisovaa pientä hirviötä. "Puhu." Smoguli selitti ihmiselle vapauttavansa tämän, jos tämä auttaisi häntä surmaamaan klaanin soturit ja varastamaan Thargin aarteen. Örkki kertoi värikkäästi erilaisista kidutustavoista, joihin ihminen joutuisi jos tämä ei auttaisi Smogulia. "No ihminen, vannotko kunniasi, jumaliesi ja perheesi ym. kautta, että jos vapautan sinut noista köysistä, annat minulle kostoni etkä vahingoita minua millään tavalla?", örkki oli kuullut usein juttuja ihmisten hölmöstä kunniasta. Hän toivoi kovasti, että tarinat eivät olisi olleet liioiteltuja. Ihminen nimittäin näytti enemmän kuin kyvykkäältä surmaamaan pienen örkin vaikka paljain käsin. "Minä, Fandomir Rosdamin sukua, vannon auttavani sinua, jos vapautat minut. Enkä vahingoita sinua.", mies sanoi hiljaa. Örkki nyökkäsi ja sylkäisi maahan sopimuksen sitomisen merkiksi. Pienen epäröinnin jälkeen hän kävi tikarinsa kanssa köysiin käsiksi.

   
(osa 2 ->)
* * *

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava