edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Julmuuksia ja teurastusta
Osa 2

Heikki Kauma


    

Fandomir nappasi Smogulin puukottamalta vartijalta sapelin aseekseen. Karu soturi punnitsi asetta kädessään ja huokaisi: "Kumpa minulla olisi oma miekkani…" Hänen päätään särki edelleen julmetusti Thargin antaman tällin jäljiltä, mutta se ei häntä estäisi kostamasta näille pedoille. Miehen harmaat silmät leimusivat raivosta hänen muistellessaan kuinka örkit olivat hyökänneet yöllä uudisasukkaiden leiriin. Hirviöt olivat teurastaneet kaikki, jotka eivät olleet ennättäneet paeta hevosilla. Uudisraivaajien joukko ei ollut varautunut moiseen yllättävään hyökkäykseen. Perheiden turvana oli ollut vain kaksi soturia Fandomirin lisäksi. Isät ja aviomiehet olivat auttaneet urheasti taistelussa hirviöitä vastaan, mutta heidän kätensä olivat tottuneempia pitelemään kuokkaa kuin miekkaa.

"Kuinka me toimimme?", mies kysyi vapauttajaltaan. Hän ei luottanut vihernahkaan pisarankaan vertaa, mutta hänen sanansa sitoi häntä. Vaikka lupaus oli annettu kunniattomalle saastalle, se oli silti lupaus. Eikä Rosdamin suvun vesa ikinä rikkonut lupauksiaan. Kunnia oli kaikki mitä hänellä oli. Smoguli raapi kaljua päätään miettien. "Kai meidän kannattaa yrittää yllättää klaanini soturit näiden nukkuessa." Ihminen ei pitänyt ajatuksesta, mutta reilussa taistelussa hän ei voisi millään surmata kaikkia. Eivätkä örkitkään olleet antaneet viattomille lapsille ja naisille armoa.

Viha leimusi ja leiskui niin ihmisen kuin örkinkin silmissä näiden hiipiessä kuorsaavien hiisien kansoittamaan majaan. Maja oli törkyinen ja kuvottavasti lemuava, kuten asukkaansakin. Ääneti kaksi kostajaa siirtyivät nukkujien luokse. Sapeli ja tikari leikkasivat nopeasti ja tappavasti kaulavaltimoita. Kun Smoguli ja Fandomir hiipivät ulos majasta, he jättivät taakseen neljä kuollutta.

Seuraavaksi kaksikko saapui suuren teltan luokse, joka oli noin parinkymmenen metrin päässä edellisestä majasta. Losrandirien nahasta tehty teltta sisälsi äänistä päätellen ainakin viisi örkkiä, jotka olivat hereillä. Teltasta kuului korttipelin aiheuttamaa meteliä. Fandomir viittoi Smogulille, että tämä kiertäisi teltan toiselle puolelle. Paljasjalkainen pikkuörkki hiipi ihmisen viittoilun mukaan teltan vastakkaiselle päädylle ja jäi vaanimaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tummakulmainen taistelija syöksyi sisään telttaan. Hänen vahvojen käsivarsiensa heilauttamana sapeli oli pureutunut jo yhteen kortinpelaajaan tappavasti, ennen kuin örkit havahtuivat vaaraan. Kauimpana ihmisestä istunut tummanharmaa hiisi kiljaisi kauhusta ja ampaisi karkuun. Muut teltassa olevat örkit tavoittelivat aseitaan ja horjuivat pystyyn. Hutera pelipöytä rysähti kumoon lennättäen kortteja ja kolikoita pitkin poikin telttaa. Veri suihkusi, luut rusahtelivat ja metalli kalahteli. Pian teltassa ainoana elävänä olentona oli Fandomir ja epämääräinen määrä syöpäläisiä ym. pikkuotuksia. Teltasta karkuun kiitänyt harmaanahka oli kohdannut yllättyneenä loppunsa Smogulin tikarista.

Teltassa käyty pikainen taistelu oli saanut aikaan runsaasti ääntä; örkit eivät olleet suostuneet kuolemaan äänettömästi. Örkkien leirissä oli jo putsatun teltan ja majan lisäksi vielä neljä telttaa ja kaksi majaa. Yksi suuri harmaa teltta oli poikasten ja naaraiden asuntona, yksi maja oli ruokavarasto, mutta muissa asui aikuisia urosörkkejä, elikkä sotureita. Kukaan tämän klaanin örkki ei olisi voinut kuvitellakaan olevansa mitään muuta kuin taistelija. Teltat ja majat alkoivat sylkemään sisuksistaan vihaisia hiisiä. Suurin osa oli ollut nukkumassa humalaansa pois, mutta heränneet meteliin. "Takaisin luolaan!", Fandomir huudahti pienelle vapauttajalleen ja lähti itse juoksemaan kohti vankilaluolaa. Smoguli vilkaisi kellertävät silmät suurina teltoista ja majasta kömpiviä lajitovereitaan. Hänellä ei ollut mitään epäselvyyksiä siitä, että jos hän jäisi isompiensa kynsiin tällä kertaa, he eivät tyytyisi vain naulaamaan häntä korvista kiinni. Pieni örkki ampaisi ihmisen perään niin lujaa, kuin vain pienillä väärillä kintuillaan pääsi. Luolaan ei ollut pitkä matka ja takaa-ajajat olivat hiukan ulalla, joten Fandomir ja Smoguli pääsivät molemmat sisään ennen kuin lähin iso hiisi oli lähelläkään.

Luolan suuaukko oli niin kapea, että vierekkäin seistessään Smoguli ja Fandomir tukkivat sen. "Jäämme tähän puolustautumaan. Heitä ei mahdu kuin korkeintaan kaksi kerrallaan meidän kimppuumme. Valmiina?", mies kysyi vierellään läähättävältä örkiltä. Smoguli nyökkäsi ja yritti valmistautua taisteluun. Pieni rääpäle ei ollut ikinä koko 17 vuoden mittaisen elämänsä aikana voittanut rehellistä tappelua. Hän oli kyllä hyvin tottunut saamaan turpiinsa. Lihaksikas ja itsevarmanoloinen ihminen antoi kummasti lohtua Smogulille. Fandomir puristi veristä sapelia miekanheiluttamiseen karaistuneessa kädessään ja tuijotti heitä kohti ryntääviä hirviöitä. Hänen sinertävän harmaissa silmissään ei näkynyt merkkiäkään pelosta, vain kylmä raivo hehkui niistä. Jos hän kuolisi tänään, niin hän veisi mukanaan monta vihollista.

Ensimmäinen verenhimoisesti karjuva apinamainen hyökkääjä syöksyi kohti sapelia ja tikaria. Hän oli muutaman metrin muita örkkejä edellä, eikä aikonut odotella. Aseenaan tällä rumalla otuksella oli suuri kirves, mutta hän ei ennättänyt edes kunnolla heilauttamaan sitä, kun Fandomir oli jo syössyt sapelinsa hyökkääjän vatsaan. Kirveen valahtaessa rumiluksen käsistä ja tämän lyyhistyessä maahan, muut hyökkääjät pysähtyivät hetkeksi. Örkkejä oli yhteensä 11 luolan edessä. Heistä muutama oli lievästi haavoittunut viimeyön taistelussa.

Silmät kiiluen ja torahampaitaan väläytellen hiidet tuijottivat luolan suulla odottavaa kaksikkoa. Hirviöt keräsivät rohkeutta ja raivoa hyökkäykseen heiluttelemalla aseitaan ja karjumalla solvauksia. Hetken raivottuaan kaksi leveäharteista ja arpien peittämää örkkiä syöksyi Fandomirin ja Smogulin kimppuun. Kuola lensi hyökkääjien suusta ja auringonvalo välkkyi heidän miekkojensa ahnailla terillä. Smoguli vinkaisi kauhusta ja perääntyi kauemmas luolan perälle, mutta Fandomir seisoi peräänantamattomasti lähellä luolansuuta. Luolansuu oli niin kapea, että kahdella kookkaalla hiidellä oli vaikeuksia huitoa miekoillaan tehokkaasti. Verenhimoiset pedot tönivät ja tuuppivat toisiaan ja joutuivat varomaan, etteivät viiltäneet toisiaan viuhuvilla miekoillaan. Ihminen torjui sapelillaan örkkien voimakkaat, mutta vähemmän taidokkaat iskut. Fandomir odotti aukkoa hyökkääjien puolustuksessa tyytyen vain torjumaan. Pian toinen örkki nostikin säilänsä liian korkealle kerätäkseen vauhtia hurjaan sivallukseen. Vikkelästi kuin loikkaava pantteri Fandomir sivalsi hiiden vatsan auki. Kuumat sisälmykset valahtivat maahan. Tästä rohkaistuneena Smoguli uskaltautui takaisin ihmisen vierelle. Lyhyt örkki tökki kookkaamman hiiden jalkoja tikarillaan, samalla kun ihminen hakkasi hiittä sapelillaan. Örkin veri suihkusi Smogulin ja Fandomirin päälle, kun sapeli viilsi kookkaan pedon kaulan auki. Hikinen ja verinen mies ennätti vaihtaa sapelinsa kuolleen örkin miekkaan, ennen kuin seuraava aalto vihollisia hyökkäsi.

Taistelu oli kiivasta ja brutaalia. Örkit kamppailivat lajilleen tyypillisellä raivolla välittämättä liikoja itsensä suojelemisesta. Teräs kalahteli terästä vasten, hiki ja veri virtasivat ja raivon huudot säestivät julmaa taistelua. Tummatukkainen soturi käytteli miekkaa tappavalla taidolla, jossa näkyi vuosien koulutuksen ja kokemuksen jälki. Fandomir oli opiskellut sodankäyntiä seitsemänvuotiaasta lähtien ja hänen leimuava vihansa örkkejä kohtaan valoi häneen voimaa. Smogulin vähäisellä avustuksella luolan suulle kaatui ruumis toisensa perään. Eräältä kuolleelta klaanitoveriltaan pieni örkki oli napannut lyhyen miekan. Tikarinsa näppärä otus oli viskannut yhden hyökkääjän hartiaan.

Kun örkkejä oli elossa vähemmän kuin silvottuna luolan suulla, elossa olijat alkoivat epäröimään. Hiidet pysyttelivät muutaman metrin päässä kuolemanportiksi muodostuneesta vankilan sisäänkäynnistä. Örkkien ja oman verensä tuhrima mies haukkoi henkeä, mutta ei hetkeksikään laskenut katsettaan hiisistä. Hänen vierellään Smoguli puristi irvistellen reidessään olevaa viiltoa. Sekä heiveröinen örkki että lihaksikas ihminen olivat molemmat saaneet vammoja taistelussa. Fandomirin käsivarressa oli pitkä, mutta ei kovin syvä viilto ja hänen jalkaansa oli yksi nyt jo kuollut kiilusilmä humauttanut nuijalla. Lisäksi hänen koko kehoaan koristivat pienet ruhjeet ja haavat. Kauan kamppaillut mies oli sitkeä ja tottunut kestämään kolhuja. Hän taistelisi niin kauan kuin pysyisi pystyssä.

Örkkiklaanin nuori johtaja, Tharg, yritti rohkaista jäljellä olevia sotureitaan ihmisen ja petturin kimppuun. "Ihmisliha on väsynyt ja haavoittunut. Hän jaksaa juuri ja juuri seistä. Kyllä te hänet taltutatte. Surkeat raukat! Eikö teillä ole sisua pelokkaan jänöjussinkaan vertaa?" Thargin sanat eivät kuitenkaan saaneet haavoittuneita ja kuolemanpelkoisia hiisiä käymään taisteluun. Päinvastoin, he mulkoilivat vihaisesti johtajaansa, joka ei ollut itse yrittänyt surmata yliluonnollisen nopeaa ja vahvaa ihmistä. Tharg oli vain odottanut taka-alalla ja huudellut kannustuksia ja ohjeita. Nyt nämä neljä hiittä vaativat Thargin surmaavan entisen vankinsa. Suunnilleen Fandomirin pituinen ja rotevampikin harmaanahkainen hiisi mulkaisi vihaisesti niskuroivia alaisiaan. "Selvä! Minä voitan hänet taas, jotta te pelkurit ja vellipöksyt näette kuinka keltanaamoja kaadetaan."

Mahtipontisesti massiivista rintakehäänsä pullistaen Tharg lähti astelemaan kohti luolansuuta. Hänen pitkien käsivarsiensa lihakset pullistelivat hänen puristaessaan tapparaansa kaksinkäsin. Örkin mustat huulet vetäytyivät taakse paljastaen kellertävät torahampaat irvokkaaseen irvistykseen. Thargilla oli suojanaan ketjupaita, joka oli ulkonäöstään päätellen kokenut kovia. Smoguli urahti hiljaa. Urahdukseen sisältyi koko hänen lyhyen elämänsä kokemuksien tuoma viha ja pelko Thargia kohtaan. Fandomir odotti vaiti verinen miekka valmiina. Tharg pysähtyi parin askeleen päähän verisestä kaksikosta. Hänen punahehkuiset silmänsä tuijottivat murhaavasti vuorotellen ihmistä ja örkkiä. Fandomir vastasi vakaasti katseeseen. Smogulin lyhytmiekkaa puristava käsi tärisi raivosta ja pelosta.

Verenhimoisesti karjaisten Tharg hyökkäsi. Hän heilutti tapparaansa kohtuullisella taidolla ja valtaisalla voimalla. Nopea ihminen ennätti kuitenkin väistymään iskujen edestä. Raskastekoisen örkin puolustus aukeni hetkeksi, mutta Fandomirin miekka kilpistyi hiiden rengaspaitaan. Smoguli yritti päästä iskemään vihamiestään, mutta Fandomir liikkui liian vikkelästi, jotta pieni örkki olisi päässyt lyömään varomatta osuvansa ihmiseen. Tapparan terä leikkasi viuhuen ilmaa tavoitellen ihmisen lihaa. Fandomirin miekka pysäytti raskaan aseen matkan kovan kalahduksen saattelemana. Iskun voima tuntui sekä Thargin että ihmisen käsivarsissa. Valtavan voimakas hirviö piti ihmisen puolustuskannalla brutaaleilla iskuillaan.

Iskuja oli vaihdeltu kiivaasti ihmisen ja örkkien johtajan välillä, kun kohtalo jakoi Fandomirille huonon käden. Väsynyt ja haavoittunut mies astui kiivaasti taaksepäin väistääkseen Thargin tapparan tappavaa terää. Hänen nuijan iskusta kipeytynyt jalkansa osui maassa retkottavaan ruumiiseen. Miehen tasapaino petti ja hän horjahti selälleen hiiden raadon päälle. Tharg irvisti voitonriemuisesti ja syöksähti tappara korkealle kohotettuna murskaamaan kaatuneen vastustajansa. Juuri ennen kuin järkälemäinen örkki ennätti heilauttaa aseensa alas, Smoguli iski Thargia takaapäin. Lyhytmiekka pisti syvälle örkin takapuoleen. Tharg karjaisi tuskasta ja kääntyi kohtaamaan häntä pistäneen rääpäleen. Tällöin maahan kaatunut Fandomir kohottautui ja sivalsi miekallaan. Veri purskahti miekan leikatessa lihaa ja jänteitä Thargin polvitaipeesta. Vielä kaatuessaankin hiisi yritti huitaista Smogulin pään irti, mutta tapparan terä leikkasi vain pienen örkin korvan irti. Fandomir ja Smoguli kävivät molemmat kaatuneen ja haavoittuneen Thargin kimppuun. Smoguli hakkasi Thargin ruhoa vielä kauan tämän kuoleman jälkeen.

Johtajansa teurastuksen katsominen oli viimeinen pisara jäljellä oleville hiisisotureille. Kuin yhtenä örkkinä he kääntyivät ja ampaisivat pakoon. Pian koko leiri oli tyhjä Smogulia ja Fandomiria lukuunottamatta. Naaraat olivat paenneet jo hyvissä ajoin ja heidän peräänsä olivat pennut pinkaisseet. Verinen ja korvapuoli Smoguli ontui kohti Thargin majaa. "Kosto…miten suloiselta se maistuukaan." Silmät ahneudesta ja voitonriemusta leiskuen pieni örkki nilkutti sisään kuolleen kiusaajansa majaan. Nyt kaikki Thargin rikkaudet ja aarteet olisivat hänen. Irtileikatun korvan ja viilletyn jalan aiheuttama kipu tuntui pieneltä verrattuna voiton ja koston mukanaan tuomaan iloon.

Fandomir katseli vapauttajansa katoamista johtajaörkin majaan. Hän voisi helposti surmata tuon pienen otuksen ja ryöstää örkkien vuosien varrella keräämät ryöstösaaliit. Majoista ja teltoista löytyvät aarteet hän voisi antaa köyhille ja tarvitseville. Mutta lupaus oli lupaus, vaikkakin kunniattomalle selkäänpuukottajalle annettu. Jos hän pettäisi valansa, hän ei olisi näitä örkkejä parempi.

Heikki Kauma 8.7.1999

   
(<- Osa 1)
* * *
Palaute kuuluu sitten seuraavaan tekstilaatikkoon.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava