edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Space Cowboy

Harri Karttunen


    

Parhaat päivänsä nähnyt Sputnik 2500 kiitää kaukaisessa avaruudessa, joka oli välttynyt ihmisrodun suurilta ristiretkiltä aina näihin päiviin saakka. Pitkä taival halki mittaamattoman avaruuden meteori- ja pölypilvineen ja hohtavine tähtineen sai kapteeni Miragen suun kuivamaan. Nyt olisi paikallaan lasi olutta. Kylmää olutta, eikä mitään korviketta. Siitä tuumasta kapteeni Mirage suuntasi kovia kokeneen sukkulansa kulun kohti planeettaa, jonka mainosvalot kutsuivat houkuttelevasti kaukaisuudessa.

Tottuneesti hän ohjasti Sputnik 2500 sukkulansa planeetan ummehtuneeseen ilmatilaan ja laskeutui nuhruisen kylän tuntumassa olevan tavernan pysäköintialueelle toisten ilmakelkkojen vierelle.

Kapteeni Mirage pyyhki avaruuden tomuja harteiltaan seisahtuen tavernan ovelle. Kirkkaasta päivänvalosta astuessaan tavernan hämärään silmien kesti hetken aikaa tottua utuiseen valoon. Kapteeni Mirage asteli baaritiskille ottaen oman jakkaransa hallitusti. Paikalliset lasinkallistelijat katsoivat tulijaa pitkään alta silmäkulmien.

"Mikäs paikka tämä tämmöinen on missä ei raikaa rock'n' roll?" tiedusteli Mirage tutkaillen tavernaa nurkasta nurkkaan.

"Lienettekö edes mokomasta kuulleet?" hän jatkoi. "Jopas olen Perä-Hikiälle joutunut, lieneekö edes tähtikartalla koko kirottu kolkka! Minä olen muuten kapteeni Mirage, Maasta. Olettekos te pojat koskaan saaneet iloa kulkea niillä laulumailla? Jo on ihme, jos ette edes ole tuosta kuulleetkaan! Maahan on oikea tähtein napa, siellä sitä synnytään rock'n'rollista ja karistellaan tähtipölyt harteilta jaivaten, juu…Voi pojat, jos tietäisitte!"

"Vaan eipä taida tässä läävässä edes ohraista saada, jolla janoaan karkoittaisi," saneli kapteeni Mirage kääntyen tavernanpitäjän puoleen kehnohkon vastaanoton jälkeen muiden asiakkaiden keskuudessa.

Mies tiskin takana nostaa kuivattuja chilipaprikoita pöydälle tyrkäten kupposta lähemmäs muukalaista. Virnuilevat naamat hörppäävät laseistaan huurteista silmät kiiluen. Ilmeenkään värähtämättä kapteeni Mirage kietaisee kulhollisen kuivuudesta ahavoituneeseen kitaansa ja rouskuttaa chilit napaansa.

"Ja sitten meillä juodaan olut," korotti kapteeni Mirage ääntään.

Oluttuoppi ilmestyy kapteenin eteen, huurteinen isotuoppi. Kapteeni pyöräyttää tuopinkahvan oikealle kädelleen hitaasti kuin nautiskellen ja nostaa tuopin huulilleen. Tavernan katseet oli kohdistettu seuraamaan seremoniaa. Kulaukset valuivat hitaasti kapteenin kurkkuun.

"Aaaah…" kapteeni Mirage huokaa nautinnollisesti tyhjennettyään tuopposen kurkkuunsa. Hän laskee tuopin tiskille vakain ottein ja pyyhkäisee vaahdot viiksiltään oikeaan hihaansa. Katseet olivat yhä kuin lukittuna vierailijaan. Kapteeni Mirage kääntyy tiskillä istuvien asiakkaiden puoleen.

"Sanoinkos minä teille pojat, että minä tulen Maasta? Siellä sitä vasta on kievarit, voi veljet! Ei siellä ole tämmöistä persreikää ikänänsä nähty! Siellä on jukeboxit ja flipperit kuulkaas surkeimmassakin rotanloukussa, mutta sellaisestahan te ette onnettomat tiedä mitään…"

Ja sitten ystäväämme vietiin, niskaperseotteella ulos ovista ja turpa edellä suinpäin katulammikoon.

 

"Riivatun yksisoluiset, ei hiventäkään tapoja," manasi kapteeni Mirage nousten savivellin seasta jaloilleen. " Ei pojat, näin ei kohdella kunnon asiakasta, eikä varsinkaan maanasukkia, kuulköökaas, rihmajalkaiset kivienallaeläjät," ja jatkoi "tehdäämpä tilit selväksi, retaleet."

Kapteeni Mirage asteli takaisin tavernaan, jossa kilisteltiin laseja. Saluunan ovet lensivät selälleen ja kirkas päivänvalo sokaisi sisälläolijat. Valon hohteen saatteelemana astui kapteenin tumma hahmo ovelle.

"Tietäkää!" huusi kapteeni Mirage kovaan ääneen "Nimeni on kapteeni Mirage ja minä olen Maasta, universuumin navasta, ja minulle te olette nenänöyhtää! Ja tätä on Rock'n'Roll!"

Kapteeni Mirage veti lanteiltaan kyynärän mittaisen sädeaseensa ja haihdutti koko huoneen nanoavaruuteen. Hän kääntyi pois jättäen taakseen höyryävän tavernanrippeet, jonka loisteputkimainosvalo vilkkui hiipuen romahtaneen oviaukon yllä.

 

Sputnik 2500:n nostomoottorit järisyttävät tannerta kapteeni Miragen nostaessa kiihdyttimet huipputehoille. Yhtenä lieskana alus karauttaa yli kaupungin kohti avaruuksia jättäen kapisen planeetan, jolla ei liene ollut edes nimeä, avaruuspölyn utuun.

"Ja pah, te tulette vielä tietämään mitä on maanpojat poikiaan, ja annappas ajan kulua, valovuoden mennä, toisen tulla, vielä se rokkaa tämäkin tanner kuningas Elviksen tahtiin. Vielä täällä kaivataan uuden laulun luikauttajaa, rokin renkutusta, uuden aikakauden päästäjäksi kun ei kuuta, aurinkoa, eikä muuta ilmaista iloa…" runoili kapteeni Mirage riimitellen, tietäen, ettei yksikään avaruuden ulottuvuus tulisi säästymään Maan riemukulkueelta, joka vääjäämättömästi etenee halki loppumattomain avaruuksien tuoden niiden onnettomille eläjille suolaa ja pippuria, rock'n'rollin ilosanomaa!

Sinne, kapteeni Mirage, laskea karautti kuparisella sukkulallaan, yläihisin ilmoihin, taivaiden kotiin. Jätti avaruuden radioaalloille vain soitot soreat, lupaukset ilon ikuisen, laulut suuret perätähtein onnettomille asujille.

   
* * *
Jos herrasväelle sopisi antaan palautetta,
niin tätä tietä voisi käydä...
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava