etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Legioona

Matti Rajahuhta


    
Vuonna 1831 Ranskan kuningas Ludvig Filip perusti legioonan. Sen ensisijainen tehtävä oli valloittaa uusia siirtomaita Afrikasta. Se koostui lähinnä yhteiskunnan pohjasakasta seikkailijoista ja muista hämärämiehistä, mutta kaikki halukkaat värvättiin. Vuonna 1998 legioonaan kuului 8500 ammattisotilasta noin 120:stä maasta joiden tehtävänä oli rauhanturvaaminen. Vuosituhat ja vuosisadat vaihtuivat legioona säilyi.

Tehtävä 1 : Tunnistamaton alus

Vuosi on 2265 ja olen juuri saanut alkukoulutukseni loppuun. Alkukoulutus oli kova ja se kesti neljä kuukautta. Se tulee kestämään vielä viiden tehtävän ajan ja loppuu vasta jos selviän siitä hengissä...

Kuka tahansa voi hakeutua hallituksen luomaan koulutukseen ja edetä sitä kautta tehtäviin mistä itse pitää eniten. Minä hakeuduin legioonaan ja olen nyt matkalla ensimmäiseen tehtävääni muiden kaltaisteni kanssa.

Tällä hetkellä olemme tasolla yksi emmekä saa käyttää edes omia nimiämme. Jos selviämme "tulikokeesta" joka sisältää viisi erilaista tehtävää niin nousemme tasolle kaksi. Tällöin vasta saamme käyttää omia nimiämme uniformujemme rinnoissa ja palkkauksemme aloitetaan. Siihen asti emme ole mitään muuta kuin tyhjää, täysin turhia sekä pelkkää tykin ruokaa. Tällä hetkellä meillä ei ole edes tunnistusketjuja, jos selviämme niin saamme ne. Ohjeisiimme kuuluu myös se, että emme saa udella toistemme nimiä tai taustoja. Kun pääsemme tasolle kaksi niin vasta sitten saamme esittäytyä toisillemme ja kaikki tämä vain sen takia jottemme kiintyisi toisiimme liian nopeasti. Epävirallinen legioonan motto kuuluu "taistelutantereella on aina kaksi varmaa tosiasiaa kuolema ja legioona". Virallinen kuuluu taas "Legio patria nostra (Legioona on isänmaamme)".

Kummaa kuinka monenlaiset ihmiset hakeutuvat tänne. Meitä on niin hammaslääkäreitä, viljelijöitä, atk guruja jopa yksi entinen nunna on mukanamme.

Nyt ilmoitetaan, että kohteeseen saapumiseen on aikaa 15 minuuttia. Emmekä tiedä siitä muuta kuin sen mitä on kerrottu :

Kohde:

- Kohde on alus joka on leijunut lähelle kuun siirtokuntaa - Aluksessa ei ole mitään ulkoisia merkkejä josta se voitaisiin tunnistaa - Alus on oletettavasti vanha rahtilaiva - Luultavasti muukalaisten tekemä - Aluksen pituus on noin 300 metriä

Tehtävä :

- Tutkia alus huolellisesti ja pitää se ehjänä asiantuntioita varten

Miehistön varustus :

- Taisteluvyö ( TST ) varusteineen - Suojakypärä ( SH 1 ) - Maastopuku - Maihinnousukengät

Aseistus:

- AK 2250

Huomautus :

- Kohdatessa aseellista vastarintaa saa miehistö vastata tuleen

H-hetki

Kuuluu hankaavaa ääntä kun kaksi metallia törmäävät toisiinsa. Hetken päästä automaattiset anturit alkavat ulvomaan korkeaa ääntä. Läpikulku tunneli kiinnittyy vieraan aluksen kylkeen ja suhiseva matala ääni yltyy kovaksi kun tyhjiö imeytyy pois tavallisen hapen tieltä. Vielä pieni hetki ja oma ovemme avautuu.

Tunnustelijaksi valittu nuori kaveri kävelee hermostuneesti vieraan laivan ovelle ja tutkii sen vieressä olevia kytkimiä hetken ajan ja painaa yhtä kytkintä jolloin ovi avautuu. Hän viittoilee meille muille jotta saapuisimme hänen luoksensa.

Edessä on käytävä joka haarautuu vasempaan ja toinen oikeaan. Minä menen ryhmään joka lähtee oikealle. Vasta nyt avaamme radio yhteyden jota toimittaa vanhan malliset kuulokkeet joista haarautuu yksi johto suun eteen jonka päässä on mikrofoni. Vasemman silmän päälle tulee pieni nestekidenäyttö josta näkyy kaikkien ryhmän jäsenten olinpaikat sekä etäisyydet.

Äkkiä korvaani kantautuu määrätietoinen ääni "H1. Kaikuluotaimen mukaan kohta tämä käytyvä haarautuu taas, joten ota J1 mukaasi ja tutki paikka".

"Selvä A1", vastaan nopeasti.

Koska emme saa käyttää vielä omia nimiämme on jokaisella annettu oma "tunnus". Ne menevät aakkosten mukaan ja luku ilmaisee arvomme tai arvottomuutemme.
Kun käytävä haarautuu niin minä ja toinen määrätty lähdemme tutkimaan vasempaan käytävään. Kuljemme hiljaisella vauhdilla kumpikin omalla puolella käytävää aseet koko ajan käyttövalmiina suoraan eteenpäin osoittaen. Saavumme viimein paikkaan jossa käytävä laajentuu isommaksi halliksi. Se näytää jonkinlaiselta varastolta, mutta on kumminkin jostain syystä melko puhdas. Kävelemme yhden metallisin kuljetuskontin luokse ja avaamme sen. Laatikko on täynnä tavaroitu jotka ovat kääritty tiukasti kestävän näköiseen kankaaseen. J1 ottaa yhden esineen ja avaa sen varovasti.

"Tämähän on käsiase, mutta lipas puuttuu. Miten tämä on mahdollista?" hän kysyy minulta ihmetellen.

Käsiase näyttää korkealaatuiselta, mutta on selvästi muukalaisten teknologiaa. Pudistan vain päätäni hieman sillä en tiedä asiasta yhtään mitään. Otan radiolinjan käyttööni ja kutsun A1 :tä .

"Kuuleeko A1...Täällä H1. Teimme juuri mielenkiintoisen löydön varastosta ". "Mitä löysitte?", vastaa varma ääni. "Ainakin yhden kuljetuskontin käsiaseita. Mitä nyt tehdään?", kysyn hermostuneesti. "Jääkää sinne. Olen aivan lähellä joten olen siellä hetken päästä. Tutkikaa muita laatikoita sillä aikaa", kuuluu vastaus. "Selvä A1. Alamme tutkimaan", vastaan.

Joten alamme tutkimaan kuljetuskontteja. Toisen laatikon metallinen kansi tippuu maahan ja saa aikaan hirveän melun. Kontin sisällä on jälleen hyvin pakattuja esineitä, ne ovat isoja ainakin noin vähän yli metrin pituisia ja kohtuullisen painavia paketteja. Laitan yhden paketin maahan ja avaan sen varovasti. Paketista paljastuu kivääri.

"Toihan on tarkkuuskivääri. Nimi oli muistaakseni Black Hawk 22 tai jotain sellaista. Ase ampuu ohuita energia säteitä. Ase vanheni noin kymmenen vuotta sitten kun uusi malli tuli, mutta uudet ovat vain paranneltuja versioita tosta. Ammattilaiset käyttävät vieläkin noita hivenen paranneltuina", sopertaa parini kiihtyneellä äänen sävyllä.

Ennen kuin kerkeän vastata mitää niin takaatani kuuluu ääni "oikeassa olet junnu". A1 on saapunut paikalle oman puoliryhmänsä kanssa.

"Mitä tiedät aseista?" kysyn hiljaisella äänellä. "Kun sota oli vielä käynnissä Jupiterin läheisillä planeetoilla niin kaiken maailman asekauppiaat ja hämärämiehet yrittivät käyttää sitä hyväkseen. Yrittäjiä oli jokaisesta tuntemastamme muukalais roduista paria lukuunottamatta. Sanotaan, että sota venyi niinkin pitkään koska aseita oli niin paljon tarjolla. Kun paikat tajuttiin eristää kunnolla niin sota loppui lyhyeen...mutta kuolleita kerkesi tulla paljon...liian paljon". "Mistä sä ton kaiken tiedät?" kysyy J1. "Helposti ja takuuvarmasti junnu. Olin mukana juhlissa", kuuluu varma ja kylmä vastaus. "A1 tulisitko käymään täällä?" kysyy G1 eli entinen atk nero. "Mikä on vialla?" kysyy A1. "Nähtävästi ennen lähtöä joku viritti jonkinlaisen turva hälytyksen tänne. Kartalla olevat punaiset viivat ovat luultavasti hälyttimien sijainnit. Yksi hälytytin oli lähellä sitä paikkaa minne toinen joukkio lähti. Oikeastaan se oli seuraavan käytävän suulla ja nyt se on käynnistynyt..." "Mitä sitten?" kysyy A1. "Nähtävästi kaikki tämän aluksen turvatoimet ovat nytten päällä" vastaa G1 rauhallisesti. "Mitä turvatoimet oikein tekevät?" kysyy A1.

Hetken aikaa G1 opettelee oudon päätteen käyttöä ja sitten näytöllö tulostuu outoja kuvia.

"Jeesus Kristus. Luultavasti kaikki aluksen turvatoimet ovat nyt käynistyneet. Jos ne toimivat samalla periaatteella kun meidän...niin kusessa ollaan...ja pahasti", vastaa G1. "Mitä oikein tarkotat?" kysyn G1:ltä. "Yleensä turvatoimiin kuuluu automaattiset asejärjestelmät. Rikkaimmissa paikoissa jopa turvarobotit...kunhan ei vaan kamikazerobotteja". "Siis mitä?" kysyn hitaasti G1:ltä "Ne on frisbeen kokoisia ja näköisiä robotteja jotka pystyvät lentämään nopeasti ja niiden ainoa tehtävä on koskettaa kohdetta. Niiden reunoissa on erikoismetallista valmistettuja teräviä neuloja joilla ne yrittävät osua kohteeseen. Neulat ovat niin teräviä, että ne pystyvät läpäisemään paksummankin vaatekerran. Neulojen kärjet voidaan käsitellä joko tainnuttavilla tai tappavilla aineilla. Tietysti niiden lastiksi voidaan laittaa myös pienimäärä räjähteitä, jolloin kohde tuhoutuu varmemmin. Helppoa, siistiä eikä suojeltava ympäristö pahemmin kärsi".

A1 ottaa pari askelta taaksepäin ja aloittaa puhumisen mikrofoniinsa "B1 pidä varasi, joku hemmetin turvatoimi on käynnistynyt. Kaikki turvatoimet ovat päällä kuten myös mahdolliset turvarobotit . Liiku varovasti äläkä ota mitään riskejä. Me tullaan sinne heti kun keritään". Vähän aikaa linja rätisee mutta pian B1:n ääni kuuluu "liian myöhästä. Täällä on jo sota pystyssä. Ainakin kuusi meidän sotilasta on jo kuollut, mutta ainakin saman verran on noita kusipäitä on kuollut. En saa niistä tarkkaa kuvaa... hei nyt näen jotain. Mitä hemmettiä ne näyttävät ihmisiltä. Robotteja tai jotain joten ne voivat olla ovelia...älä aliarvioi niitä...."

Äkkiä linja katkeaa ja samalla myös nestekidenäytöt pimenevät. Nopeasti hiljaisuus valtaa meidät ja kaikki ovat aivan hiljaa.

"Hyvä on. Jos ne haluavat tapella niin tapellaan sitten ja kunnolla. Tutkikaa loput kontit ja ottakaa kaikki kunnon tykit esille ja laittakaa ne kuntoon. Kohta niitä aletaan tarviimaan", huutaa A1 .

Nopeasti noin 8 isoa metallista konttia on tutkittu ja niissä olevia aseita aletaan ottamaan esille.

"Kaikki tänne nyt ja äkkiä" huutaa A1. " Nähtävästi meillä on nyt sitten käsiaseita jotka eivät toimi, tarkkuuskivääreitä sekä meille jokaiselle suojapanssari. Laittakaa panssarit päälle, niille tulee vielä käyttöä", komentaa A1.

Vaikka alkukoulutuksemme oli kova niin olemme silti vielä uusia tälläisissä tilanteissa. Vaikka panssarit näyttävät olevan muukalaisten teknologiaa niin opimme käyttämään niitä riittävän hyvin alle viidessä minuutissa. Jokainen saa sen päälleen kohtuullisen hyvin. Mitään muuta sen toiminnasta emme sitten ymmärrä. Panssari on jotain outoa kevyttä seosta, mutta se tuntuu tarpeeksi kovalta suojatakseen kevyiltä käsiaseilta. Panssari muistuttaa luotiliivejä ja suojaa hyvin rintaa sekä selkää. Liivien ympäri kulkee myös jotain outoja pullistumia joiden sisällä on jotakin.

"Joku on tulossa suoraan tänne. Yksittäinen kohde, mutta se tulee vauhdilla. Hetkinen nyt näkyy muutakin. Kohdetta seuraa ainakin kuusi muuta hitaasti, mutta varmasti. Eka kohde on kohta täällä", kiljuu sotilas jolla ainoa nykyaikainen laitteemme eli liiketunnistin jolla huomaa lämpöjäljet.

A1:n merkistä kaikki suojautuvat hyvin laatikoiden taakse kuten oli opetettu. Kaikkien aseet suuntautuivat ahtaaseen oveen. Itse otin tarkkuuskiväärin laatikosta ja nousin yhden kontti pinon päälle. Sieltä oli suora linja ovelle, mutta olen sen verran ylhäällä joten olen kohtuullisen vaikea maali.

"Ensimmäinen kohde on kohta täällä. 10 sekuntia kosketukseen", huutaa yksi sotilas ääni väristen pelosta.

Kuuluu melkein yhtäaikainen naksahtava ääni kun kymmenen varmistinta otetaan pois päältä.

"Älkää ampuko! Se on joku meikäläinen", huutaa A1 yllättäen. "Minä täällä B1 . Älkää ampuko ! Ne tulee aivan perässä...valmistautukaa...tähdätkää kunnolla kun ne tulee ja ampukaa yhtä aikaa ja toivokaa parasta", kuuluu B1:n huuto.

Hirveällä vauhdilla B1 juoksee vasemmalle sivustalle laatikon taakse. Ovesta on matkaa ensimmäisille laatikoille noin 10 - 15 metriä. Laatikot ovat koottu neljään riviin niin, että ne ovat poikittais suunnassa oveen. Vaikka itse olen yhden laatikko pinon päällä jossa on kolme vanhaa laatikkoa ja olen noin neljän metrin korkeudessa ja paikkani on mitä oivallisin tarkkuuskiväärille niin käteni alkavat hikoilemaan ja pahasti. Pulssini nousee nopeasti ja tunnen nyt myös jokaisen sydämenlyöntini.

"15 sekuntia kosketukseen", kuuluu huuto.

Nyt laitan kiväärin päällä olevan tähäimen päälle. Ruutu värjäytyy kokonaan punaiseksi ja ruutuun ilmautuu välkyviä outoja kirjaimia. Keskelle piirtyy pieni kokonaan keltainen ympyrä. Nyt tulikasteen ensimmäinen osa voi alkaa...

Lähestyvien askelten ääni kantautuu tänne koko ajan selvemmin. Pian oven suuaukolle ilmestyy ensimmäinen kohteemme. Se näyttää ihmiseltä erehdyttävästi valkoisine pitkine takkeineen jotka tuovat mieleeni tarinat elävistäkuolleista jotka vaeltavat ja saalistavat yössä. Se näyttää kuitenkin ihmiseltä hiuksineen ja vaatteineen, mutta sen silmissä palaa pelottava tummansininen valo kuin suoraan merestä kilometrien syvyydestä. Sen ihokin on aivan identtisen näköinen ihmisen ihoon verrattuna. Se liikkuu erittäin luonnollisesti, mutta jotenkin hivenen hitaasti kuten zombiet vanhoissa elokuvissa.

"Se on androidi. Tulta !" kuuluu A1:n luja huuto ja sitä säestävät monien aseiden ampumis äänet.

Kymmenen asetta alkavat tulittamaan kohdetta. Ensin siltä tippuu oikeakäsi jossa se pitää asetta. Käden tippuessa lattialle sen katkenneesta kohdasta tippuu jotain vihreää nestettä. Seuraavassa hetkessä se saa monta osumaa keskelle rintaa ja tuupertuu maahan. Hetkellisen voitonriemun huumassa huomaan ovesta tulevan toisen androidin tähtään sitä päähän ja painan liipasinta.Ohut energia säde lentää suoraan huoneen poikki kohteeseen ja sen takaraivo repeytyy kokonaan irti ja seinälle jää outu punaisen ja vihreän seoksen sotku ,toinenkin kohde on nyt maassa. Yhteensä neljä muuta kohdetta yrittävät murtaa linjamme yhtä aikaisella hyökkäksellä. Ne eivät näytä välittävän osumista joita saavat koko ajan.Niiden raajat hajoavat pikkuhiljaa kovassa keskitetyssä tulessa, mutta ne vain jatkavat eteenpäin tulemista ja vastaavat tuleen. Yhdeltä hajoaa keskiruumis kokonaan ja se jatkaa etenemistään ryömimällä meitä kohti pelkkien käsiensä varassa hiljaa, mutta päättäväisesti. Yksi laukaus ja sen pää hajoaa kuin ylikypsä vesimelooni lekan alla. Kolmen muun kunto huononee nopeasti ja niiden askeleet hidastuvat koko ajan. Androidit jatkavat hidasta kävelyään meitä kohti vaikka ovat vasta juuri ja juuri päässeet noin puoleenväliin asti eikä niillä ole mitään suojaa. Ne yrittävät vastata tuleen niin hyvin kuin pystyvät, mutta ovat jo tuomittuja.Laukausten vaihto jatkuu vielä hetken ja se loppuu vasta kun loput kolme kohdetta kaatuu maahan eivätkä nouse enää uudelleen. Aluksi kohteilla oli yllätys puolellaan nyt sitä ei enää ole. Se loppuu kuten oli alkanutkin...nopesti ja hiljaisuus laskeutuu jälleen.

A1 menee tutkimaan varovasti kohteiden jäänteitä. Nopeasti ja varmasti hän tutkii jokaisen niistä.

"Onko niitä vielä tulossa ?" hän huutaa lujalla äänellä. "Ei ainakaan nyt", kuluu vastaus.

Pikkuhiljaa kaikki kerääntyvät tuhoutuneiden kohteiden luokse todistamaan ensimmäistä voittoamme.

"Mitä helvettiä! Nämä eivät ole pelkkiä androideja vaan ihmisiä joihin on lisätty helvetillinen määrä elektroniikka. Katsokaa nyt jokainen vaikka tämän yhden levinnyttä rintaa. Tuolla pitäisi olla metalliseoksesta tehdyt kylkiluut, nämä ovat luuta. Mitä helvettiä tämä tarkoittaa. Onko jollain ideoita?" kysyy A1.

"Pieni arvaus voisi olla, mutta se on aika kaukaa haettu", vastaa G1. "Anna tulla guru " sanoo A1 päätänsä ravistellen. "Vuosia sitten huhuttiin niin yksityisten tahojen kuin myös itse hallituksenkin kokeista yhdistää ihmiseen mekaanisia osia. Ei mitä tahansa tukiraajoja vaan uusinta elektroniikkaa. Niiden avulla ihmisten suorituksien pitäisi parantua jokaisella osa-alueella. Näkökyky pitäisi parantua melkein 90 prosentilla sekä pimeässä näkeminen pitäisi olla aivan arkipäivää. Ainoa este oli raha. Kokeet olivat parhaimmillaankin epävarmoja eikä lopputuloksia kukaan voinut arvata. Kuten varmaan arvaattekin niin kokeet maksoivat maltaita ja ne laitettiin pussiin vähäksi aikaa", selostaa G1 hiljaiselle porukalle. Itse olen aivan ihmeissäni ja kysyn "mitä noi täällä sitten tekee jos hommat on lopetettu jo ajat sitten?" G1 katsoo lattialla makaavaa raatoa ja vastaa "hyvä kysymys. Jupiterin rajasodista on jo liikaa aikaa. Ehkä ne on menossa jonnekin uudelle rintamalle tai ehkä ne on vielä kokeilu asteella. Jollain on kumminkin rahaa millä mällätä ja se on varma".

Hetken ajan jokainen meistä on hiljaa ja pohtivat asioita. Mihin me olemme nyt sotkeutuneet? Kenen vastuulla nämä kokeet ovat? Olemmeko täällä sattumalta?

"Okei ihmiset. Nyt on mietitty tarpeeksi ja nyt voidaan jatkaa tehtävää. Ei auta kuin lähteä tutkimaan muita paikkoja", puhuu A1 lujalla ja varmalla äänellä.

Kaikki muut nyökkäilevät hyväksymisen merkiksi. Jokainen ottaa konteista lisäaseita. Minä otan kiväärin mukaani ja siihen lisää energia lippaita. En ampunut montaa kertaa äskeisessä tulitaistelussa, mutta jokainen laukaus osui kohteeseen tehden tuhoa. Huomasin taistelussa miksi ammattilaiset pitävät tästä kivääristä. Se on kevyt ja toimintavarma sekä kestää hyvin kolhuja. Tähtäin on varmasti jotakin muukalaisten teknologiaa, mutta se hoiti asiansa mallikkaasti. Itse aseen energiasäde oli erittäin ohut, mutta yllättävän tehokas ja teki paljon tuhoa. Jos sädettä saisi vieläkin tehokkaammaksi niin aseesta tulisi varmasti todellinen legenda. Mitä eroa on ampua konetuliaseella sata laukausta tai kiväärillä yksi tarkka laukaus jos ne tekevät yhtä paljon vahinkoa? Meitä on elossa 11 sotilasta eli melkein puolet ovat kuolleet. Nyt päätämme toimia jonkin aikaa yhdessä. Varaston takana on isohissi joka on tarkoitettu suurien tavaroiden kuljettamiseen. A1 viittoilee minua, G1:tä, ja kolmea muuta mukaansa hissiin. Hississä palaa vain yksi valo ja se on nuoli alaspäin joten reitti mihin menemme on selvä. A1 painaa nuolta ja hissi aloittaa hitaan laskeutumisen alaspäin vain parin lampun näyttäessä valoa. Vihdoin metallinen lattia tärähtää vaimeasti joten nyt olemme perillä. Matka kesti jotakuinkin minuutin, mutta se tuntui ikuisuudelta. Edessämmä on pieni käytävä ja sen perllä iso raskaalta näyttävä ovi. Viisi meistä menee polvilleen ampuma asentoon oven viereen ja yksi painaa sen vieressä olevaa kytkintä ja ovi avautuu hitaasti rämisten. Ovi avautuu keskeltä kumpaankin suuntaan kohtuullisen nopeasti. Kun se on kokonaan auki niin ryhmä siirtyy eteenpäin varovasti varautuen uuteen hyökkäykseen. Huone vaikuttaa isolta, mutta valoa siellä ei pahemmin näy lukuunottamatta outuja loisteita jotka vilkkuvat oudon surinan tahdittamana kuin jossain hullussa näytöksessä. Valot syttyvät ja valaisevat koko hallin kirkkaasti. Huoneen yhdessä reunassa on hirveä määrä päätteitä, mutta keskellä salia on jokin outo kapistus joka hohtaa valkoista kylmää valoa ympäriinsä.

Kaikki kävelevät tämän oudon koneen ympärille ja G1 pyyhkii likaa pois yhdestä lasikuvusta. Pienen hetken hän katsoo kuvun sisään ihmetellen ja avaa sitten suunsa "hyvä luoja tämä kone on syväjäädytin ja kone on täynnä ihmisiä". Kaikki katsovat vuoroin konetta vuoroin toisiaan ja hiljaisuus laskeutuu jälleen.

Syväjäädytys oli jo satoja vuosia sitten tiedemiesten haaste ja unelma. Sen piti mahdollistaa pitkät avaruuslennot, mutta siitä tuli tarpeeton aikana jolloin teknologia kehittyi valtavin askelin. Kohdattuaan monia rotuja ihminen sai uutta teknologiaa jolla aluksista kehittyi monta kertaa nopeampi kuin koskaan ennen. Sata vuotta sitten ihminen sai riittävästi tietoa niin sanotusta "portti" teknologiasta. Siinä alus ajetaan "porttiin", missä sen vauhti kasvaa melkein kymmenkertaiseksi. Periaatteessa kyse on nykyaikaisesta kivilingosta jolla alus singotaan kauaksi. Myös tämä teknologia on kehittynyt paljon, mutta periaate on vieläkin sama kuten 100 vuotta sitten.

"Hei G1! Mitä koneita nää on ?" kuuluu J1 :n huuto toiselta puolelta hallia. G1 juoksee paikalle ja tutkii päätteitä hetken. "Nähtävästi nämä päätteet hoitavat syväjäädytyksessä olevien ihmisten elintoimintoja. A1...kokeilenko tutkia näitä laitteita?" kysyy G1:n selvästi innostuneesti. "Senkun" kuluu A1:n vastaus.

A1 on kutsunut loppuosan paikalle joten kaikki ovat taas hyvin koossa... paitsi G1 ja J1 jotka tutkivat innostuneesti uutta löytöään.

"No niin. Annetaan noiden kahden leikkiä koneensa kanssa, mutta me muut tutkitaan tämä kerros kunnolla. Mitään ei saa jäädä tutkimatta, mutta olkaa varovaisia joku voi olla täällä vieläkin. Toimikaa!" kuuluu A1:n komennus.

Eikä aikaakaan kun yhdeksän sotilasta aloittaa kerroksen tutkimisen. Ensiksi tutkitaan tämä isoin huone jossa nyt olemme. Kaikki pengotaan tarkkaan, mutta varovaisesti. Huonneessa on kaksi ovea sen yhden hissin lisäksi josta me tulimme tänne. Joukkue jakaantuu kahteen ryhmään ja jatkaa tutkimista. Minä ja kolme muuta jatkamme ovelle joka löytyy huoneen läntisestä laidasta. Jälleen kaikki varautuvat oven avaukseen odottaen mahdollista vihollista jota ei tällä kertaa tule. Edessä on käytävä joka kääntyy oikealle noin viiden metrin matkan jälkeen. Aivan uuden käytävän perällä näyttää olevan joku ovi, joten lähdemme kävelemään sinne päin.Valot katossa vilkkuvat ärsyttävästi epämääräisessä tahdissa, ehkä jossain on joku pieni sähkövika. Kun saavumme ovelle niin kaikki kohottavat jälleen aseet valmiiksi. Ovi avautuu hitaasti ja sen takaa paljastuu pieni hissi. Menen hissiin sisälle ja katson nappuloita, tällä hissillä pääsee kolmeen eri kerrokseen. Katson muita hetken ja yritän avata radiolinjan, mutta linja särisee vain kimeästi.

"Mennään takaisin ja kerrotaan A1:lle tästä hissistä. Eiköhän meidän homma ole tällä selvä ", sanon muille. He nyökkäävät takaisin. Joten lähdemme kävelemään takaisin päin pikku hiljaa, mutta kun käytävä kääntyy vasemmalle niin kuulemme ammuntaa.

"Joku on pulassa, vauhtia nyt!", sanon muille jonka jälkeen alamme juoksemaan niin lujaa kuin pystymme. Päästyämme takaisin isoon saliin ammunta tuntuu kuuluvan sieltä minne muut lähtivät. G1 ja J1 viittoilevet meille oven luona jonne juoksemme saman tien.

"Mitä nyt?" kysyn J1:ltä. "En tiedä sen enempää kun sinäkään H1. Äsken oli aivan hiljaista, mutta sitten alkoi kuulumaan ammuntaa. Mennäänkö me tonne?" kysyy J1.

Nyökkään J1:lle ja kaikki valmistautuvat rynnäkköön. Kun ovi avutuu niin tulitus kuuluu niin vasemmalta kuin oikealtakin.

"J1 ja G1 seuratkaa minua. Te kolme menette oikealle", käsken vaistomaisesti.

Tämä huone jossa nyt olemme vaikuttaa vapaa-aika huoneelta. Täällä on niin biljardipöytä sekä erittäin iso valkokangas. Onko työntekijöillä oma elokuvasalikin? Täällä on paljon muutakin, mutta huoneessa ei näy ketään muuta ihmistä.

Ryntään vasemmalla olevalle ovelle ja vilkaisen taakseni ja huomaan, että J1 ja G1 seurasivat minua kuten pitikin. He katsovat minua odottaen seuraavaa liikettäni joten avaan oven. Heti oven avattuani huomaan tulleeni aluksen ruokalaan ainakin sen tyylistä päätellen. Houneessa on meneillään täysi kaaos ja pöytiä on kaadettu lattialle. Huoneen keskellä pari sotilasta on joutunut lähitaisteluun vihollisen kanssa. Huoneessa on nopeasti laskien ainakin neljä vihollista, mutta heillä on aseinaan vain noin metrin pituisia metalliputkia. En ajattele sen kummempia vaan ryntään lähinnä olevan vihollisen kimppuun kivääri ylhäällä ja lyön sitä kiväärin perällä suoraan oikeaan poskipäähän. Se lentää parin metrin päähän lattialle, mutta se nousee ylös vaikka sen leuka on mennyt sijoiltaan. Otan kiväärin kunnolla käteeni ja ammun sillä kolme laukausta suoraan keskelle sitä rintaa. Sen rinnasta pursuaa jotain vihreätä, mutta hetken se kävelee minua kohden kaatuen kumminkin lattialle. Käännyn ja huomaan yhden yrittävän tulla suoraan minua kohti joten laukaisen taas aseen. Pieni hetki ja sekin kaatuu laittialle. Taistelun äänet laantuvat huoneessa ja kaikki viholliset vaikuttavat olevan poissa pelistä. Minun lisäkseni J1, G1 ja yksi muu sotilas ovat pystyssä vielä. Ovi avautuu yllättäen takanamme ja kaikki valmistautuvat pahimpaan, mutta ovesta saapuukin A1 tuttuun tapaansa hivenen hymyillen.

"Ai teillä oli oikein omatkin juhlat. Niin oli meilläkin", sanoo A1 hymyillen. Hänen takanaan on B1 joka kysyy "tuliko menetyksiä?" "Kaksi nähtävästi. Entäs teillä?", kuuluu J1:n synkkävastaus. "Yksi" vastaa B1 nopeasti. "No niin herrat. Näyttää siltä, että me kahdeksan ollaan viimeiset hengissä olevat" kuuluu A1:n tokaisu.

Kun tehtävä alkoi meitä oli 20 ja nyt kahdeksan eli meistä oli 60 prosenttia kuollut. Näinkö nykymaailmassa haaskataan elämiä? Vai onko tämä "tulikokeen" tarkoitus eli vain vahvimmat ja ovelimmat jäävät henkiin.

"Näyttää siltä, että vihollinen oli se sama vanha tuttu. Eli näitä kyborgeja", kuuluu G1 : n ääni. "Kun te tutkitte sitä konetta J1:n kanssa niin mitä sieltä löyty?" kysyy A1. "Ei mitään ainakaan selkokielellä. Kaikki tiedostot oli koodattu eikä koodiavainta löytynyt mistään vaikka kuinka etittiin . No ainakin me saatiin tiedostoista varmuuskopiot näille muutamalle cd:lle." kuuluu G1:n vastaus. "Cd on ikivanha homma. Mahtuiko kaikki tiedot siihen varmasti", kysyy A1 ihmetellen. "Idea on vanha, mutta tekniikka on uusinta uutta. Eiköhän kaikki mahtunut parille levylly", vastaa G1 ensimmäistä kertaa hivenen hymyillen. "Ai niin jos jotakin sattuu kiinnostamaan niin sen toisen oven takaa löytyi hissi jolla pääsee kolmeen kerrokseen" sanon hiljaisella äänellä. A1 katsoo vähän aikaa minuun ja jatkaa puhuhettaan varmalla äänellä"selvä homma. Kaikki lähtevät mukaan sillä meillä alkaa soltut loppumaan pikkuhiljaa. Käydään vain katsomassa mitä kerroksista löytyy ja suunnitellaan sitten mitä tehdään".

Kaikki katsovat pienen hetken ruokasalin lattialla makaavia kuolleita ja alkavat kävelemään yksi toisensa jälkeen takaisin laboratorion suuntaan. Laboratoriossa katsomme syväjäädytyssäiliöitä ohittaessamme ne. Pian olemme sen oven takana josta pääsee hissille.Matka kestää vain tovin ja sitten olemme hissin sisällä. A1 painaa ensin numeroa kaksi jolloin hissin meluisa ääni kertoo hitaan nousemisen ylempään kerrokseen alkaneen.

"Kun hissi pysähtyy niin olkaa varuillanne. Tämä tehtävä ei ole vielä ohi", tokaisee A1 muille sotilaille.

Hissin pysähdyttyä kaikki menevät hissin ympärille odottaen ihan mitä tahansa vihollista. Lattialla lojuu lähemmäs kymmenen sotilaan ruumiit. Joiltakin puuttu käsi toisilta taas jalka, mutta joidenkin revenneistä rinnoista ovat tummanpunaiset sisäelimet tippuneet lattialle. Lattia on tummanpunaisten sisäelinten, vihreän nesteen, revenneiden jänteiden sekä tallaantuneiden aivonpalasten vallassa.

"Täällä he hyökkäsivät kimppuumme yllättäen meidät täydellisesti. Ne pirut oli koloissaan ja lahtasivat meidät kun olimme keskellä huonetta. Yritimme tehdä vastarintaa, mutta se oli liian toiveikasta onnistuakseen, eikä meillä ollut aikaa tehdä sitä kunnolla. Se teurastus ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta ei nekään ilmatteeksi päässeet", puhuu B1 hiljaisella äänellä ja potkaisee lujalla voimalla yhtä kyborgin raatoa päähän niin lujaa, että se meinaa lähteä irti. "No...eikai täällä mitään uutta ole joten kaikki takaisin hissiin", sanoo A1 äänellä joka vaikuttaa hieman väsyneeltä.

Kun kaikki ovat hississä niin A1 painaa numeroa kolme ja matka jatkuu ylöspäin. Hissi pitää tasaista vaimeaa ääntä kun se nousee ylöspäin ja hetken päästä olemme seuraavassa kerroksessa valmiina taistelemaan. Tuskin olemme päässeet ulos hissistä kun edessäni oleva sotilas saa kyborgilta iskun suoraan rintaan josta kuuluu rusahtava ääni kun rintaluut murtuvat. Seuraavaksi se kävelee suoraan minua kohti, mutta minulla on kiväärini valmiina ja ammun sitä suoraan keskelle rintaan. Otus lentää taaksepäin parin metrin matkan ja kaatuu selälleen maahan. Kun pääseen pari askelta eteenpäin niin kyborgi nousee ylös ja jatkaa laahustamistaan suoraan minua kohti. Tällä kertaa A1 ja B1 kiilaavat eteeni ja antavat puheenvuoron kahdelle AK 2050 konekiväärille. Konekiväärit pitävät nakuttavaa ääntä ja suoltavat energia ammuksia suoraan kyborgin päälle. Hetken kyborgi näyttää kestävän tulituksen, mutta pian sen rinta repeytyy riekaleiksi. Heti sen perään tuttu vihreän ja punaisen nesteen seos ruiskuaa sen rinnasta ja tulituksen jatkuessa se hajoaa täydellisesti. Kun sen rinta on repeytynyt ja toinen käsi katkennut se kaatuu maahan ja on aivan hiljaa.

"Se taisi olla sen loppu joten tutkitaan nyt huone tarkkaan", kuuluu A1:n käsky.

Huone tutkitaan nopesti tarkkaan ja todetaan komentohuoneeksi. Täältä ohjataan aluksen liikkeitä ja suurta osaa sen muusta toiminnasta. Keulassa ovat ohjaus tietokoneet kuten myös molemmilla seinillä. Niiden lisäksi seiniltä löytyy pienistä kaapeista myös erinlaisia sammutus ja muihin pelastustehtäviin tarkoitettuja välineitä.

"Selvä homma. Nyt lähetetään laajakaistainen viesti jotta meidät osataan noukkia pois täältä. Joten G1 tule tänne ja hoida homma", kuuluu A1:en ääni.
Pienen hetken G1 laittaa selässään olevaa vanhaa lähetintä kuntoon ja yhdistää sen lopuksi aluksen tietokoneiseen. Hetkessä oikeat säädöt on saatu kuntoon ja G1 aloittaa kutsumisen.Itse kävelen takaisin hissin suuntaa mennäkseni katsomaan sotilasta joka sai kyborgin nyrkistä.

"Miten menee?" kysyn sotilaalta. Hetken ajan hän pitää kättään rinnallaan ja sopertaa tuskaisella äänellä "sattuu niin hemmetisti joku luu rinnan tienoilla on varmaan katkennut, mutta ei tässä mitään suurta hätää ole. En minä täältä minnekkään lähde" "Nyt sain yhteyden omiin solttuihin. Ne lupas tulla hakemaan meidät tunnin sisällä", kuuluu G1:n iloinen ääni.

G1 ja H1 lähtevät takaisin alakertaan tutkimaan mahdollisia tietoja tästä aluksesta ,sen tehtävästä ja kyborgeista laboratorion tietokoneille .

Tunti kuluu hiljalleen, mutta vihdoin legioonan merkein varustettu vanha kuljetusalus saapuu. B1 ottaa kaksi sotilasta mukaansa ja lähtee saattamaan tulevaa joukkoa. Noin vartin päästä he ilmestyvät komentohuoneeseen kärjessä uuteen panssariin pukeutuva parrakasmies jonka panssarissa on luku viisi. Mies kävelee suoraa A1 :n luokse ja puhuu tuttavallisella äänellä "Onneksi olkoon A. B1 kertoi jo kaiken tarpeellisen kuten sen, että 60 % joukkueesta kuoli. Täytyy muistaa kuitenkin, että kyseessä oli morttien eka tehtävä joten sitä osasi odottaakin. Kuitenkin aluksesta löytyi paljon mielenkiintoista joten menetykset olivat täysin hyväksyttäviä. Teidän tehtävä on nyt loppu joten kerää joukkue ja menkää alukseen. Tästä eteenpäin hommaa hoitaa muut miehet".

A1 ottaa yhteyden loppuun joukkueeseen ja kertoo käskyn. Sen jälkeen lähdemme patikoimaan kohti saapunutta alusta. On se outoa kun 12 sotilasta kuolee niin se ohitetaan olankohahduksella, mutta tuleeko meistä samanlaisia sitten joskus? Matka kestää oman aikansa ja kun olemme päässeet alukseen niin meidät ohjataan "hyttiin" jossa ei ole muuta kuin seinät ja lattia. Nytkin tulee hivenen ahdasta, mutta mitä olisi tapahtunut jos kaikki olisivat selvinneet??? Olen jo liian väsynyt ajattelemaan mitään joten otan TST vyön pois päältäni ja asetun pitkäkseni yhteen nurkkaan. Suljen silmäni ja yritän nukkua. No ainakin ensimmäinen tehtävä on ohi ja olen hengissä...ainakin seuraavaan asti.
Tehtävän 1 jälkeen

Ensimmäisen tehtävän aikana meistä kuoli 60 % ja saimme peräti kaksi täydennysmiestä joten nyt meitä on kymmenen. Emme tiedä vieläkään mitä aluksessa löydetyille ihmisille tapahtui, luultavasti heidät vietiin tutkittaviksi jonnekin. Kukaan ei ole myöskään kertonut mitä aluksen tietopankeista lopulta löytyi, mutta meillä on G1:n ottama "varmuus" kopio. Nyt vain odotamme pystyykö hän purkamaan käytössä olleen salausohjelman.

A1 ja B1 ovat olleet ihmeellisen hiljaisia ensimmäisen tehtävän jälkeen. Toiko se heidän mieliinsä jotain vanhoja tuskallisia muistoja? On selvää, että he ovat olleet ennenkin mukana tälläisessä niin rauhallista ja määrätietoista oli heidän toimintansa vaikka muut olivat pelosta sekaisin.

G1 on yrittänyt avata löydettyjä tiedostoja, mutta ne ovat suojattu monella eri tavalla. Hän uskoo pystyvänsä siihen, mutta tarvitsee kuulemma "vähän" lisää aikaa. Aikaa on jo kulunut kaksi päivää.

H1 eli minä itse. Olen voinut pahoin tehtävän jälkeiset kaksi päivää. En ollut ampunut koskaan ennen ketään tai mitään liikkuvaa kohti ennen tehtävää. Kai tämä sitten kuuluu osana toimenkuvaan.

J1 on ollut teillä tietämättömillä kokopäivän. Toivottavasti hän ei ole joutunut pulaan entisen ammattinsa takia.

Meidät kuljetettiin heti tehtävän jälkeen vanhalla rahtialuksella jonnekin pieneen siirtokuntaan. Emme tiedä vieläkään missä olemme, mutta saamme levätä kuitenkin kohtuullisissa olosuhteissa ennen seuraavaa tehtävää. Saimme pitää aluksesta löytämämme aseet ja panssarit. Jos huhut pitävät paikkansa saamme jonkunlaisen oman aluksen viidennen tehtävän jälkeen...jos elämme niin pitkään...ehkä meidät sitten taas lasketaan ihmisiksi.

Viikon lomamme loppui kuin leikattuna kun paikalle saapui viidessä kymmenissä oleva parrakasmies. Hänen rinnanpieluksissaan olevista merkeistä ymmärsin hänen olevan upseeri ja hänen arvonumeronsa oli seitsemän. Siirryimme hitaasti väliaikaiseen käskynjakohuoneeseen jonka virkaa toimitti vanha maanalainen varasto. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle astui parrakas mies eteemme ja käynnisti mukanaan tuoman pienen koneen joka loi hologrammi kuvan jostakin planeetasta.

"Hyvää päivää alokkaat. Tämä edessänne oleva planeetta on Zark. Kuten huomaatte sen ympärillä pyörii kolme pienempää planeettaa joista jokainen vastaa kooltaan meidän kuutamme. Kohteenne on itse planeetan koillis-osassa olevassa vuoristossa. Viiko sitten omat aluksemme skannasivat koko vuoriston ja sieltä löytyi pienehkö labyrintti. Teidän tehtävänne on tutkia tuo sokkela kokonaan, mutta muistakaa siellä havaittiin myös olevan elonmerkkejä luultavasti salakuljettajia. Joten olkaa varovaisia. Saatte apua paikalliselta väestöltä. Tietomme heistä ovat erittäin puutteelliset, mutta tiedämme, että he kommunikoivat käsillään viittoilleen. Tehtävän jälkeen te päivitätte tiedostomme. Toimikaa!"

Tuosta puheesta on kulunut aikaa jo kolme päivää ja nyt yritämme tappaa aikaa tässä vanhentuneessa rahtialuksessa. Tiedämme kaikki, että kohta on taas toiminnan aika. Meidät tiputetaan parin kilometrin päähän kylästä joka on ensimmäinen kohteemme. Toivottavasti saamme sieltä tietoja tulevista vihollisistamme. En odota kuitenkaan liikoja, mutta sen jälkeen olemme taas omillamme ja kohtaamme vihollisemme yksin...

Zark

Vanhan rahtialuksen jarru raketit nostattavat sietämättömän metelin, kun ne alkavat lakaisemaan kivikkoista maastoa. Kivikkoinen maa pölyää sakeasti, mutta alus onnistuu lopulta laskeutumaan turvallisesti. Ikääntynyt lastausluukku avautuu äänekkäästi naristen hitaasti ja kerran se pysähtyy hetkeksi jatkaen jälleen avautumistaan. Lastausluukun osuessa maahan aluksesta jalkautuu 10 sotilasta aluksen eteen puoliympyrän muotoon.

"Nestekidenäytöt näyttävät toimivan hyvin tälläisessä tasaisessa maastossa joten ottakaa ne käyttöön. Kylän pitäisi olla noin kahden kilometrin päästä täältä, joten lähdemme kävelemään sinne päin. Kuljemme jonossa pitäen viiden metrin välit seuraavaan. Pitäkää aseet valmiina ja olkaa valmiita kaikkeen. Emme tiedä mikä meitä odottaa", kuuluu A1:n komennot.

Kaikki laittavat vasemman silmän päälle tulevan pienen näytön jossa meitä kuvataan pienillä kolmioilla. Tämä on ajat sitten vanhentunutta tekniikkaa joten se annettiin meille. Lähdemme seuraamaan joukon ensimmäisenä kävelevää A1:tä jonossa säilyttäen määrätty matka edelliseen. Itse olen jonon puoli välissä G1 :n ja J1:n välissä.

Maisema on erittäin kivikkoinen ja tuo mieleeni autiomaan joka koostuu pelkästä kivestä. Ilma tuntuu kumminkin oudon kostealta vaikka taivaalla ei ole yhtään pilveä, erittäin outoa. Vaikka maasto onkin erittäin tasainen ja jatkuu silmän kantamattomiin ei täällä näytä olevan mitään muuta elämää kuin me. Maassa ei näytä kasvavan mitään, ei edes pieniä kaktuksia tai mitään sen kaltaista. Minkälainen elämä pystyy sopeutumaan näin outoon ilma alaan jossa maa näyttää olevan kuiva, mutta ilma on kostea???
Käveltyämme noin puoli tuntia saavumme suuren kallion juurelle jossa on ohut halkeama. Halkeamassa pystyy kävelemään vain yksi ihminen kerrallaan mikä luo siitä mahdollisen riskitekijän. A1 viittaa käsillään menevänsä yksin tunnustelemaan kärkeen ja käskee muita odottamaan ulkopuolella. Hiljaa mutta varmoin ottein hän menee halkeamaan ja katoaa sitten näkyvistämme.

"Eikös sen kylän pitänyt olla jossain täällä?", kysyy J1. "Nää vanhentuneet sensorit ei anna mitään tuloksia. Näyttävät vain muiden sijainnin eikä sitten mitään muuta" kuuluu G1:n vastaus.

Aika kuluu hitaasti mutta noin 15 minuutin kulutta 1 saapuu takaisin "kaikki mukaan". Yksitoisensa jälkeen menemme halkeamaan se on ahdas ja ajoittin joku meistä jää kiinni. Matka ei ole kuin noin 60 metriä pitkä mutta ahtauden takia joudumme kulkemaan hitaasti. Viiden minuutin kuluttua pääsemme pois halkeamasta joka avartuu kahden vuorenseinän väliin. Vuorien välillä näyttää olevan 100 metriä matkaa ehkä enemmänkin. Kun katson ylemmäksi huomaan, että kummallekkin seinämälle on louhittu luolien suita kymmenittäin. Näiden välissä kulkee ihmeellinen mutta taidokkaasti rakennettu riippusiltojen verkosto joka tuo mieleeni hämähäkin verkon. Jatkamme matkaa hitaasti ihmetellen tätä rakennelmaa. Kallioihin on myöskin louhittu rappusia. Mitään ääniä ei kuulu ympäriltämme, ainoa ääni jonka kuulemme on omien askeleidemme ääni.

"Jos tämä on kylä niin missä kaikki ovat?" kuuluu kysymys takaatamme. "En tiedä. Ei täältä ketään löytynyt äskenkään mutta ollaan varovaisia kumminkin", kuuluu A1:n vastaus.

Kävelemme eteenpäin ja saavumme kylän keskustaan joka on ympyrän muotoinen ja jossa kasvaa puita. Pieni puro halkoo maisemaa kuten se on tehnyt jo vuosia. Alamme tutkimaan aluetta pienissä ryhmissä ja toivomme löytävämme jotain tietoja kylän asukkaista. Tutkin J1:n kanssa tulosuunnassamme olevaa vuoren seinää johon on louhittu rappuset. Kumma kyllä vaikka askelmat ovatkin hakattu kallioon näyttävät ne silti puhtailta sillä niissä ei ole suuremmin muuta kuin hienoa hiekkapölyä.

"Kaikki tänne!" kuuluu B1:n käsky radion kautta. Nestekidenäyttö kertoo B1:n olevan meistä katsoen suoraan pohjoisessa noin 200 metrin päässä. Juoksemme niin nopeasti kuin vain on mahdollista ja ohitamme keskustan jonka jälkeen saavumme pienempään ympyrään. Kun saavumme paikalle J1:n kanssa näemme merkillisen näyn. Kylän asukkaat makaavat maassa päästämättä yhtään ääntä.

"Mitä...?" kysyn B1:ltä. "Kuolleita, kaikki ovat kuolleita. Nähtävästi ovat olleet täällä jo pidemmän aikaan sillä heidän lihansa on mädännyt hyvän aikaa" kuuluu B1:n kolkko vastaus. "Syy ?" kysyn hiljaisella äänellä. "En tiedä. Ruumiit ovat mädäntyneet jo sen verran, että mitään tarkka käsitystä on vaikea saada. Asukkaat näyttävät olleen jonkinlaisia liskoja ja muistuttavat ruumiinrakenteeltaan meitä. Yritin tutkia ruumiita mutta mitään silmiin pistävää en löytänyt. Ei yhtään selvää tapausta", vastaa B1.

Kaikki ovat kerääntyneet ruumiiden luokse ja katsovat niitä ihmetellen.Voivatko kokonaisen kylän kaikki asukkaat olla tässä ???

A1 astuu muiden eteen ja puhuu kuuluvalla ja selvällä äänellä "nähtävästi tämän piti olla se kylä josta meidän piti saada jotakin tietoja. Nyt niitä ei saada joten alamme tutkimaan kylää ja ruumiita tarkemmin. Kello on nyt 13:36 joten tutkimme kylää koko tämän päivän ja etsimme kaikenlaisia tietoja jotka voivat auttaa meitä ratkaisemaan tämän ruman jutun. Leiriydymme keskustan lähelle olevaan isoon luolaan. Toimikaa!"

Tehtävät jaetaan nopeasti ja kaikki alkavat tekemään omia tehtäviään. Minä sain tehtäväkseni tutkia itäpuolella olevia luolia. Luolia on monia joten aloitan niiden tutkimisen heti ja rupean nousemaan ensimmäisiä kallioon hakattuja portaita pitkin joiden jälkeen on yksi luola. Luola on selvästi louhittu joskus aikoinaan ja se näyttää jonkun asumukselta. Luolassa ei ole pöytää mutta keskellä huonetta on kivillä ympyröity pieni alue. Luultavasti se on paikka nuotiolle joko pitää luolan lämpimänä. Seuraavat viisi luolaa osoittautuvat myöskin asumuksiksi eikä niistä löydy mitään oleellista. Tikkaat vievät minut seuraavalle tasolle ja tutkimus jatkuu edelleen, joista ei löydy mitään oleellista. Päästyäni seuraavalle tasolle kuulokkeeni piippaa merkiksi siitä, että joku kutsuu minua.

"H1...oletko hengissä vielä?" kuuluu ääni jonka tunnistan G1:ksi. "Kyllä ... hengissä ollaan eikä mitään löydy", vastaan . "Älä huoli ,täältä löytyi pieni pussillinen jotakin vaaleanpunaisia kiviä. Rubiineja tai jotakin sellaisia en tiedä varmasti mutta mitään muuta täältä ei ole löytynyt. Tämä paikka on kuollut asukkaidensa mukana", vastaa G1. "Jatketaan etsintää vielä jonkun aikaan ja palataan sitten muiden luokse. Missä olet?" kysyn hermostuneesti. "Olen juuri nyt tutkimassa länsi puolen kallioita mutta nähdään myöhemmin", vastaa G1. "Selvä. Nähdään", vastaan.

Yhteys katkeaa ja jatkan tutkimuksiani. Ei mitään uutta viimeisen tunnin aikana ja alan pikku hiljaa uskomaan sitä G1:n väitettä, että koko paikka on kuollut. Neljäs tasanne näyttää olevan viimeinen täällä ja siinäkin on vain yksi luola. Kävelen luolan sisään kyllästyneenä turhaan tutkimiseen jota vahvistaa ensisilmäykseni luolan sisällä. Ei mitään uutta tai vähäänkään kiinnostavaa vain ennenkin näkemiäni saviastioita... Oikealla puolella on ohutpeite nukkumista varten ja sitä vastapääten on vanhalta näyttävä kotelo. Menen kotelon luokse ja alan tutkimaan sitä ja huomaan ajan kuluttaneen sitä melkoiseti. Kotelo on pölyinen ja sen koristeista ei voi saada enää mitään tietoa. Laitan käteni tupelle ja alan nostamaan sitä hitaasti pelätessäni hajoittavan kotelon sisällön. Ihmetykseni on suuri kun löydän kotelon sisältä miekanterän joka yhtyy saumattomasti tuppeen. Terä loistaa luolankin vähäisessäkin valossa. Miekan terällä on pituutta vähän yli metrin eikä aika näytä pystyneen siihen kuten sen koteloon. Miekka on teroitettu kummaltakin puolelta huolellisesti ja siihen on kaiverrettu outo symboli jota en ymmärrä. Miekka tuo mieleeni vanhat samuraiden käyttämät miekat erona on vain sen kummankin puolinen terävyys. Miekan tupen päässä on oudosti loistava vihreä kivi jota en tunnista. Laitan miekan varovasti takaisin tuppeen ja mietin mitä muut sanovat tästä?

Kun saavun sovitulle kokoontumispaikalle huomaan, että toiset ovat sytyttäneet nuotion luolansuulle puhuen ja väitellen päivän tapahtumista. Kukaan ei kiinnitä sen tarkempaa huomiota saapumiseeni vaan jatkavat puheitansa tauotta. Menen sisälle luolaan joka on valittu yöpymispaikaksemme. Sen on isompi kuin ulkoapäin voisi arvioida ja aivan perällä hohtaa himmeä vihreä loiste. Menen mielenkiinnostani tutkimaan loisteen lähdettä ja huomaan sen syntyvän kalliosta olevat aineesta. Luultavasti se on fosforia tai jotakin muuta vastaavaa ainetta. Riisun taisteluvyöni ja aseeni suoraan loisteen alle mutta miekan otan mukaani kiinnittäen sen tupessa olevilla hihnoilla niin, että miekka jää selkäpuolelle. Suuntaan askeleeni suoraan luolan suulle olevalle nuotiolle jossa puheet jatkuvat. Jokaisella näyttää olevan oma käsityksensä kylän tapahtumille. Toiset epäilevät kyseessä olevan jokin outo kulkutauti, toiset taas epäilevät luonnon mullistuksia ja joku väläyttää myöskin idean muukalaisten jumalten vihasta. Väittely jatkuu tuntikausia ja päivä muuttuu illaksi ja lopulta ilta yöksi.

"Uskomatonta" kuuluu ääni läheltä jota säestää päättäväiset askeleet. "Kuka on voinut tehdä tämän kokonaiselle kylälle?", kuuluu ääni jonka tunnistan nyt A1:den ääneksi.

Kaikki nuotiolla olevat hiljenevät hetkessä ja jokainen tuijottaa ihmetellen suuntaan josta äänet kuuluvat ja pian tutut henkilöt ovat luonamme. A1 ja B1 istuutuvat nuotion luokse epäuskoiset ilmeet kasvoillaan. Minuuttien ajan he tuijottavat suoraan nuotiossa loimuaviin liekkeihin kunnes äkkiä A1 aloittaa kertomisen löydöistään "näyttää siltä, että koko kylän väestö on ollut kuolleena jo viikkokausia ehkä enemmän. Löysimme B1:en kanssa yhteensä 68:san muukalaisen ruumiit joiden joukossa olivat myös naiset ja lapset. Pintapuolinen tarkistelu ei tuonut mitään ihmeellistä esille joten jouduimme tekemään ruumiinavaukset yli kymmenelle. Ei ollut mitään yhteistä tekijää kunnes hyvällä onnella löysimme yhden uhrin vasemman käden ranteesta pienen mustan paiseen. Ensiksi luulimme sitä yksittäiseksi paiseeksi kunnes huomasimme, että muillakin oli samanlaisia paiseita mutta ne sijaitsivat eri ruumiin kohdissa. Joillakin se oli kaulassa toisilla taas selässä. Teimme pienen kokeen ja leikkasimme yhden uhrin paiseen pois varovasti jonka alta paljastui kiiltävä metallinen nuoli. Se toi mieleeni samanlaiset nuolet joita maassakin käytettiin puhallusputkissa. Nuoli oli niin pieni, että ilman jättämäänsä paisetta sitä olisi ollut mahdoton löytää. Tutkimme nuolenkärjen mukanamme olevalla yleismyrkyntunnistemella jonka asteikko ei riittänyt alkuunkaan. Mitä myrkky sitten onkaan se tappaa hetkessä ja aivan varmasti. Nähtävästi tämä kylä on ollut väärässä paikassa ja joutunut jostain kummasta syystä kohteeksi. Tai sitten myrkkyä on kokeiltu tähän kylään ".

"Mitä myrkkyä se on?",kysyy G1 vaivalloisesti. "Myrkky on täysi mysteeri. Se on osaksi peräisin luonnosta ja osaksi se on synteettinen. Tälläistä tavaraa ei ole valmiina missään" vastaa A1. "Mitä teemme ruumis kasalle?", kysyy J1. Hetken ajan A1 on hiljaa kuten miettiäkseen vastausta lopulta hän vastaa"tavallisesti tuhoaisimme ruumiit polttamalla mutta nyt meillä ei ole aikaa eikä tarvikkeita siihen. Voi olla ,että joku haluaa tutkia ne tarkemminkin joten jätämme ne paikoilleen".

Kaikki nyökkäilevät hyväksynnän merkiksi hitaasti toinen toisensa jälkeen ja sanaton sopimus on valmis.

"Kello on jo 23:35 joten nyt kaikki lepäämään. Me pidämme vahtia B1:n kanssa"kuuluu A1 viimeinen käsky tältä päivältä jota kaikki tottelevat mieluusti raskaan päivään jälkeen.

Seuraava aamu

"Patterissa herätys!", on ensimmänen ääni jonka kuulen aamulla. "Mitä te kullanmurut oikein odotatte ?Aamiaista vuoteesen vai ?Nyt syömään jotain ja sen jälkeen kamat kassiin, jotta päästään poiskin täältä.Vauhtia !Lähtöön aikaa puolituntia. Toimikaa !" sanat tuntuvat tulevan B1:den suusta vankalla kokemuksella. Niin luja ja varmaotteinen hänen äänensä on.
Kaikki muut ovat näitä kahta ikiliikkujaa lukuunottamatta ovat vieläkin aivan unessa, mutta yrittävät silti laittaa tavaroitaan valmiiksi matkaa varten. Alan etsimään jotain syötävää ja löydän valmiiksi pakatusta selkärepustani vesitiiviiltä näyttävän alumiinisen paketin. Olen lentää selälleni avattuani paketin ja huomattuani kaiken ruokani olevan ruokatiivisteitä ilmatiiveissä pusseissa. Ainoa kiinteä ruoka näyttää olevan pussillinen näkkileipää! Tälläkö meidän pitäisiä selviytyä viikon verran ankarissa olosuhteissa kuten säännöissä luki?Alan tutkimaan pusseja lähemmin: erinlaisia tiiviste keittoja, tiivistettyä jotakin lihaa, aitoja papuja, suklaata ja kaiken huipuksi purkillinen nötköttiä... Kuka sadisti on kehittänyt tämän kaiken? Useimmassa tiivistepussissa lukee valmistuspäivämääränä 27.7.2255. Toisin sanoen pussien sisällöllä on jo kunnioitettava 10 vuoden ikä. No ainakin meille väitettiin kiven kovaa alussa, että sisältö pysyy syömä kelpoisena helposti 20 - 30 vuotta. Ainoastaan nötkötti purkki on uutta tavaraa...peräti tältä vuodelta !

Laukkuni pohjimmaiseksi on lastattu alumiininen vihreä viiden litran kanisteri jossa on arvatenkin vettä. Sen vieressä on pienempi säilytyspakkaus jonka sisältä löytyy pari outoa eriväristä putkiloa joiden sisällä on kymmenkunta tablettia kummassakin. Pohjalta löytyy paperin palanen jossa lukee himmeästi "Punainen putki sisältää vedenpuhdistus tabletteja joilla voidaan varmistaa veden puhtaus. Tabletti sisältää aineosia jotka tuhoavat erinlaiset bakteerit ja puhdistavat sen juoma kelpoiseksi. Annostus: yksi tabletti riittää puhdistamaan viisi litraa vettä. Sininen putki sisältää tabletteja jotka auttavat hetkellisesti nestevajauteen. Tabletit ovat tarkotettuja äärinmäiseen hätätilanteeseen. Tabletissa olevavat aineet korvaavat veden puutteen. Annostus: yksi tabletti riittää päiväksi. HUOM! Liiallinen käyttö saattaa aiheuttaa vakavaa vahinkoa elimistölle".

Somaa... Kaiken huipuksi paketista löytyy vielä teepusseja ja kahvia. Ei muuta kuin juhlat pystyyn ja aletaan ryyppäämään teetä ja kahvia. Se piru joka nämä on kehittänyt ei ole tainnut koskaa näitä itse käyttää... Ei kai puskajusseista olla koskaan välitetty? Pikku hiljaa alan kävelemään kohti nuotiota jossa vanhat konkarimme keittävät vettä.

"Huomenta H1. Näytät niin pirteältä, että saat tästä kupillisen kahvia",tämän sanottua B1 tunkee käteeni metallisen kupin joka sisältää kahvia. En ajattele sen kummempia vaan juon puolet kahvista kerralla ennenkuin huomaan kahvin oudon maun ja vain vaivoin saan nieltyä tämän "kahvin". "Mitä myrkkyä tää oikein on?" kysyn B1:ltä. B1 katsoo minua hetken aikaa ja repeää sitten nauramaan "hahahaa. Et ole tainnut juoda ennen intin kahvia ja tiedoksi, että tää on jo luksus kamaa...". Katson vähän aikaa B1:tä ja sitten kuppiani ja juon loput kahvit kerralla "nyt tiedän ainakin mihin kaikki kuolevat tässä firmassa... Tähän helvetin pahan makuseen kahviin". "Älä välitä. Pussiruokia voi sentää syödä hyvällä ruokahalulla "kuittaa A1. "Laita kumminkin aamutoimiin vähän vauhtia sillä lähdön pitäisi olla kymmenen minuutin päästä",sanoo A1 ja jatkaa oman reppuansa marssikuntoon laittamista.

Kumma juttu sain syötyä määrä-ajassa mauttoman aamiaiseni ja sain oman reppuni valmiiksi. Laitan repun selkääni ensin ja sen päälle löytämäni miekan. Joten nyt tehtävämme saa jatkua minun puolestani. Luolan ulkopuolella nuotio on sammutettu ja kaikki ovat valmiina marssimaan.

A1 astuu eteemme ja puhuu varmaan tyyliinsä "kohde sijaitsee koillisessa ja matkaa sinne on noin 15 kilometriä. Laittakaa aseissanne olevat varmistimet päälle ja olkaa valppaina. Kuljemme edelleen parijonossa, mutta nyt turva etäisyys on kymmenen metriä edellä kulkevaan. Toimikaa !"

Matka kohteeseen
Lähdemme kävelemään kylän oletetun keskustan ohi ja näemme uudelleen maassa makaavat muukalaisten ruumiit. Nähtävästi vain vahvimpien kädet ovat sidottu selän taakse vahvalla köydellä. Ruumiiden ikä on arvoitus mutta niiden on täytynyt olla ulkona jo jonkin aikaa sillä ne ovat alkaneet mätänemään. Ensimmäistä kertaa tunnen kuoleman kulkevan lähelläni ja pelkääväni todella. Kuka on vastuullinen koko kylän teurastamiseen? Emme löytäneet kylästä yhtään asetta lukuunottamatta miekkaa jota kannan tällä hetkellä selässäni. Kylä joka on aseeton tuhotaan ja ammattimaiset rosvot kävelevät vapaina yleisillä kaduilla...mutta koska maailmassa olisi yhtään järkeä? Jätämme kalliot nopeasti taaksemme ja saavumme maastoon joka on kuin yhdestä suuresta kivestä valmistettu pöytä. Kaukaisuudessa hämärtää vuoristo joka on luultavasti matkamme kohde. Alan miettimään selässäni olevan miekan historiaa. Olen kuullut tarinoita suurista mestari sepistä, velhoista ja sotureista jotka saattoivat valmistaa yhtä miekkaa vuosia jopa vuosikymmeniä. Legendat kertovat, että miekan valmistaessa osa valmistajan sielusta siirtyy miekkaa ja vasta tällöin miekka olisi täysin valmis. Joten kenen soturin tai velhon sielu on löytämässäni miekassa ja katsooko se suopeasti uutta isäntäänsä? Pystyykö miekka näyttämään oman syntymänsä ja historiansa minulle vai kiroaako se minut? Enoni kertoi minulle aikoinaan, että miekan tien pitäisi olla ainoa oikea soturin tie ,mutta viisauden tulisi kumminkin ohjata miekkaa. Miekka ei toimi ellei joku ohjaa sitä.

"Miekasta tulee liian helposti vihan välikappale. Liian usein se nousee huotrastaan liian helposti ja jakaa kuolemaa ympärilleen. Joten paras miekka on se joka pysyy ikuisesti huotrassaan ",tapasi enoni sanoa.
Ensimmäisen kerran hän sanoi minulle tämän kun palasimme kolme, viisi, seitsemän juhlaseremoniasta viimeistä kertaa. Nimi kolme, viisi, seitsemän tulee seremoniasta johon lapset osallistuvat kuuluessaan johonkin näistä ikäryhmistä. Seremoniassa rukoillaan lapsille menestystä ja karkoitetaan pahat henget pois heidän elämänsä polulta. Idea on jotakuinkin sama kuin kirkkojen rippijuhlissa tai kastetilaisuudessa.

"Herätys H1! Kävelet kun joku liimahuuruja ikänsä impannut pummi. Sillä erolla, että katsot koko ajan eteesi vaikka et edes tajua sitä", kuuluu äkillinen B1:n huuto suoraan korvani vierestä. "Tä...? Joo selvä ",vastaan vaistomaisesti. "Ei millään pahalla, mutta satut olemaan meidän ainoita tarkka-ampujoitamme. Joten meillä ei ole varaa menettää sinua tai ketään muutakaan...",sanoo B1 rauhallisella äänellä.

Matka jatkuu muutamia tunteja joiden aikana pidämme muutaman lyhyen, mutta tervetulleen lepotauon. Niiden aikana emme syö kiinteääruokaa vaan juomme vettä. Kun olemme kävelleet jotakuinkin neljä tuntia saamme suoran näköyhteyden kohteeseen. Se näyttää aivan tavalliselta luolansuulta kuten siinä kylässä josta juuri olemme saapuneet. Luolan suuaukolla ei näy minkäänlaista elämää. Ei ihmisiä, muukalaisia, eläimiä eikä edes kasveja vain elotonta kiveä.

"Maahan kaikki! Emme tiedä onko siellä ketään kotono joten nyt alamme liikkumaan erittäinvarovasti ",kuuluu korvakuulokkeestani voimakkaalla äänenpainolla.

Minuutit kuluvat hiljalleen, mutta kukaan meistä ei uskalla liikkua. Hyvä, että muistamme edes hengittää vaikkakin sekin tapahtuu erittäin hitaaseen tahtiin. Minuutit jatkavat kulumistaan erittäin hitaasti ja lopulta uskaltaudun katsomaan perintö rannekelloani. Jos muistan tuloaikamme oikein olemme nyt maanneet tässä paikassa 27 minuuttia. Emmekä ole kuulleet vielä muuta ääntä kuin vaimean tuulenkohinan.

"Nyt näyttä hyvältä! Ladatkaa aseenne ja poistakaa varmistimet lähdemme nyt luolansuulle. Levittäytykää avoriviin, kymmenen metrin turvavälit ja tarkka-ampujat laidoille. Toimikaa!" kuuluu A1:n komento kuulokkeestani.

Nopeasti käsky on pantu täytäntöön ja avorivimme lähestyy hiljaisella kävely vauhdilla kohti luolansuuta. Mitä lähemmäksi pääsemme kohdetta sitä hitaammaksi vauhtimme laskee koko ajan. Yritän käyttää kiikaritähtäintäni apunani ja pidän sormeni koko ajan liipasimella. Tähtäin ei pysty löytämään ketään tai mitään luolan suulta. Äkkiä koko avorivimme on luolansuun ympärillä.

"Nyt entistä varovaisemmin...", sanoo A1 melkein kuiskaamalla.

A1 läthtee itse tunnustelemaan luolaan ja häviää hetkeksi luolan pimeyteen. Pian kuuluu lyhyt ja voimakas vihellys ja tiedämme kaiken olevan kunnossa ainakin toistaiseksi. Lähdemme kävelemään syvemmälle luolaan joka muuttuu koko ajan pimeämmäksi joten joudumme ottammaan kertakäyttö soihdut esille. Soihdut ovat kooltaan vain noin 15 senttimetriä, mutta niiden tulisi pystyä antamaan meille riittavästi valoa ainakin 25:ksi minuutiksi. Poistan soihdun päältä vesitiiviin muovin ja repäisen toisessa päässä olevaa narua lujasti joka irtoaa ja soihtu syttyy rätisten palamaan. Useat soihdut syttyvät samaan aikaan ja punainen valo loistaa heijastuen luolien epätasaisilta kivireunoilta. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen olemme paikassa joka haarautuu kolmeen osaan. Yksi vie vasempaan toinen oikeaan ja kolmas jatkaa suoraan eteenpäin.

"Nyt hajaannutaan. Te kaksi uutta kaveria menette vasempaan tunneliin. B1, J1 ja G1 te menette oikealle johtavaan tunneliin. Minä ja H1 jatketaan suoraa eteenpäin. Te loput kolme pysytte tässä ja varmistatte meidän kaikkien selustan",puhuu A1 antaen meille tehtävät.

Pian tämän jälkeen kaikki alkavat toteuttamaan heille annettuja tehtäviään. Joten minä jatkan matkaani A1:den kanssa suoraan eteenpäin. Tunneli on erittäin suora ja sen seinissä näkyy louhinnasta jääneitä jäkiä vaikkakin vanhoja. Lyhyen kävelymatkan jälkeen saavumme umpikujaan joka ei näytä johtavan yhtään minnekkään.

"Piru vie...umpikuja. No täytyy tarkistaa silti",puhisee A1.

Hetken ajan A1 tutkii kalliota tarkkaavaisesti koputellen sitä aseensa perälle.

"Nyt löyty! Tämä on vain pelkkää naamiointia. Hyvää sellaista, mutta ei tarpeeksi",sanoo A1 katsoen minua silmät kiiluen kuin kissalla.

Samassa kuuluu vaimea räjähdys joka tuntuu tulevan jostain kaukaa. Räjähdyksen takia kallio vapisee pienen hetken ja lakkaa sitten. Hetken katsomme toisiamme hämmentyneinä A1:n kanssa jonka jälkeen alamme juoksemaan vauhdilla takaisin tuloreittiämme pitkin.

"Mitä hemmettiä siellä nyt oikein tapahtui?" kysyn A1:ltä juostessamme. "Luultavasti joku joka on lähtenyt täältä on laittanut tänne pienen jäähyväislahjan", vastaa A1.

Jatkamme juoksua kunnes pääsemme takaisin kohtaan jossa tiet haarautuvat. Kaikki muut näyttävät olevan paikalla paitsi ne kaksi uutta sotilasta jotka kääntyivät vasemmalle. Hetken hiljaisuuden rikkoo B1 joka saapuu J1:n kanssa tuosta kyseisestä tunnelista.

"Ei voi mitään. Pojat laukasivat varmaan jonkun ansan ja koko luolan katto tuli niskaan... Luultavasti se oli laser ohjattu putkimiina tai erittäin herkkä maamiina. Tehty varmaankin suoraan kuin koulutuskirjasta.Ei mitään mahdollisuuksia pelastaua", puhuu B1 hiljaisella äänellä.

Hetken ajan A1 katsoo meitä jokaista ja jatkaa sitten taas puhettaan "eli meitä on enää hengissä kahdeksan. Eli Minä ite B1, G1, H1, J1, L1, M1 ja N1. Koskakohan me saadaan loputkin tapatettua ". Hetken ajan kaikki ovat hiljaa kunnes J1 kysyy" et kai sä yritää tapattaa meitä kaikkia isomman palkkion toivossa". " Kuka teistä onnettomista mitään maksaisi " kysyy A1. "Kela ja sossu varmaankin. Saisit pari turhaa tapausta pois kortistosta", vastaa J1. "Hyvä idea. Pitää laittaa mieleen kun rahat seuraavan kerran loppuu", sanoo A1. "Löydettiin H1:n kanssa yksi valeseinä joten kaikki mukaan ja aletaan hipsimään sinnepäin" sanoo A1 kovalla äänellä.

Lopulta kaikkien ilmeet vakavoituvat yksi toisensa jälkeen ja alamme kävelemään kohti löytämäämme valeseinää. Päästyämme perille A1 ja B1 alkavat tutkimaan seinää tarkasti ja löytävät lopulta mahdollisen ovenavaus mekanismin erään kiven takaata. A1 painaa nappia ja seinä avautuu hitaasti. Seinän takaata paljastuu soihtujen valossa kimaltelevat uudelta metallilta näyttävät tikkaat. A1 katsoo hetken alas johtavia tikkaita ja näyttää kädellään viittoillen B1:lle menevänsä alas. A1:n aloittaessa laskeutumisen alas siirtyy B1 tikkaiden yläpäähän suojaamaan A1:tä. Hetken päästä A1 on alhaalla jonka lyhyen vihellyksen jälkeen B1 tiputtaa kädessään olevan soihdun. Soihtu tippuu aivan A1:n jalkojen viereen. Nostettuann soihdun hän tutkii varovaisesti ympäristöään. Edessä on pieni ohut käytävä joka kääntyy nopeasti ja jyrkästi vasempaan. Heti kulman takaa löytyy uudesta panssarilasista tehty ovi jonka vieressä on pieni ohjauspaneeli. Hetken A1 tutkii paneelia ja painaa muutamaa nappia tietyssä järjestyksessä. Tämän seurauksena jostain läheltä kuuluu tasainen ääni merkkinä siitä, että generaattori on käynnistynyt. Katossa olevat loisteputket syttyvät hitaaseen tahtiin ja ovi avautuu hänen edessään. Kirkas valo paljastaa luolan rakenteen joka tuntaa olevan käsin kaivettu joskus kauan sitten. A1 jatkaa hidasta matkaansa eteenpäin. Luola jatkuu eteenpäin ja kaartuu oikealle. Päästyään nurkkaukseen A1 tuntee äkkiä viiltävän tuskan tunteen oikeassa kädessään vaistomaisesti hän katsoo suuntaan jonne tunneli johtaa ja näkee kiinteän automaattisentykkitornin tähtäävän suoraan itseään. Hetkeäkään miettimättä A1 hyppää nopeasti takaisin nurkantaakse suojaan. Hetken hän hengittää raskaasti puuskuttaen kuin hukkuva, mutta katsoo lopulta oikeaakättään. Se on repeytynyt kyynerpään alapuolelta kokonaan irti ja jäljet viittaavat raskaaseen lasersäteeseen.

"Helvetin kusipää! Muista aina edetä varoen.", puhisee A1 itselleen. "B! Tänne ja äkkiä! Ota lääkelaukku mukaan ja juokse tänne", huutaa A1 lujaa.

Melkein heti kuin vastaukseksi kuuluu juoksevien askelten ääni. Hetkeä myöhemmin B1 on saapunut A1:n luokse.

"Mitä hel...?"kysyy B1 ihmetellen. "Automaattinen laservartiotorni ei muuta ja arvaa kuka voitti ensipalkinnon?" kysyy A1 nauraen kivusta huolimatta. "Eikös voittoja enää ilmotetakaan postilla kuten ennenvanhaan?" kysyy B1.

Vastausta ei kuulu joten B1 ottaa omanvyönsä pois ja laittaa sen käden katkeneen kohdan yläpuolelle ja kiristää sen niin kireälle kuin vain on mahdollista. Tämän jälkeen hän ottaa pienestä lääkelaukusta vahvaa kipulääkettä sisältävän kertakäyttöisen ruiskeen ja antaa sen vasempaan käteen noin viisi senttiä olkapään alapuolelle.

Annettuaan ruiskeen B1 katsoo A1:tä "sano kun aine alkaa tehoamaan kunnolla. Voi olla ,että seuraava vaihe sattuu muuteen aika hemmetisti. Joten ota nyt rennosti äläkä liiku ja anna aineen tehota".

Puoliminuuttia myöhemmin A1 katsoo B1:tä ja nyökkää varmantuntuisesti asettaen oikeankätensä itsestään poispäin katsoen itse toiseen suuntaan. B1 ottaa asekotelostaan plasmapistoolin ja laittaa sen alimmalle teholle. Tämän jälkeen hän polvistuu katkenneen käden lähelle ja suuntaa aseensa siten, että säde osuu juuri ja juuri suorassalinjassa katkenneeseen raajaan. B1 vetää terävästi happea keuhkoihinsa ja painaa liipasinta. Samassa aseesta syöksyvä plasmasäde hipoo katkennutta rajaa ja polttaa suonet umpeen sekunnissa. A1:n pää nytkähtää rajusti ylös ja hetken hän näyttää huutavan tuskansa ulos, mutta malttaa mielensä viimehetkellä.

"Ei mikään taidokas juttu, mutta etpähän vuoda kuiviin ainakaan vielä", lausuu B1 rikkoen hiljaisuuden. "En kai, mutta toinen käsi puuttuu kumminkin", vastaa A1. "Älä nyt jos me saadaan käden toinen puoli jotenkin mukaan niin ehkä saat sen takaisin. Muuten joudut tyytymään siirrännäiseen", sanoo B1 hymyillen hiukan. "Ota tää ja nakkaa se sille tornille", sanoo A1 ojentaessaan tennispallon kokoisen laitteen B1:lle. Hetken ajan B1 tutkii laitetta "napalmkrannaatti somaa. Näitä ei olekkaan näkynyt sitten Jupiterin rajasotien. Eikös nämä kielletty vuosikymmeniä sitten?". Hetken ajan A1 katsoo takaisin ja vastaa "saman ne meinaa tehdä noille torneillekkin joten ei mitään hätää".

B1 menee hitaasti kulmanreunalle, poistaa kranaatin varmistusrenkaan ja heittää sen nurkan taakse voimalla. Pari sekuntia myöhemmin kuuluu vaimea räjähdys jota seuraa elektronin piipitys ja palaneen haju. Varovasti B1 katsoo nurkan taakse ja huomaa käytävän lattian olevan osittain palavan napalmin peitossa. Torni on kaatunut maahan poikittain ja se palaa napalmista muodostuneessa lammessa. Napalm hohtaa kuumuuttaan palaessaan punertavalla liekillä laavan tavoin. Kummatkin seinämät ja katto ovat saaneet myöskin osansa kranaatista.

Hitaasti B1 vetää päänsä takaisin nurkan taakse ja katsoo A1:tä sanoen hieman hymyillen "kivoja aineita". "Niin on, jos niitä osaa käyttää oikein. No hae toiset tänne ennenkuin ne kuolee uteliaisuudesta ", vastaa A1.

B1 nousee ylös hitaasti ja kävelee laahustaen takaisinpäin. Päästessään takaisin tikkaiden luokse B1 huomaa osan miehistöstä laskeutuneen alas.

"Mitä siellä oikein tapahtu ja mikä se ääni oli ?" kysyy J1 suu ammollaan. "Ei mitään ihmeellistä tuhottiin vain yksi tykkitorni",vastaa B1 rauhallisesti.

B1 viittoilee muita laskeutumaan ja hetken päästä olemme B1:tä lukuunottamatta alhaalla.

B1 kävelee suoraan minun luokseni "H1 ota ryhmä mukaasi ja kulje tämän käytävän päähän ja käänny oikealle. Löydät sieltä tuhoutuneen tykkitornin jatka matkaasi eteenpäin ja katso mihin asti käytävä johtaa. Ai niin se paikka josta löydät tykkitornin on saanut vähän napalmia joten ole varovainen. Jos sitä osuu vähänkin takille niin poista takki heti ja jos sitä tulee paljaalle iholle niin ota veitsi ja poista uloin ihokerros. Kysyttävää ?" "Ei kai...", vastaan vaistomaisesti.

Otan ryhmän komentooni ja siirryn jonon päähän ja aloitamme kävelyn suoraan kohti kuvattua paikkaa. Outoa sillä luulin, että napalm-aseet kiellettin jo aikoja sitten kuten miinatkin. Ne saivat huonon maineen jo 1900-luvun lopulla, mutta ne kiellettiin lopullisesti vasta kuun sodan jälkeen vuonna 2136.
Pienen kävelymatkan jälkeen löydämme A1:n nojaamassa oikeaan seinustaan . Hän huomaa meidän saapuvan ja on kuin vartiopaikalla ase kädessään. Käännymme oikealla ja löydämme palavat napalmi lammikot. Suurta varovaisuutta noudattaen pystymme kiertämään lammikot ja saavumme paikkaan joka kaartuu jälleen oikealle. Kulman takaata paljastuu erikoisteräksestä valmistettu turvaovi ja sen vierellä kulkukortin tunnistava syöttölaite.

"G... Ohita syöttölaite."

Muiden antaessa tilaa siirtyy G1 syöttölaitteen lähelle ja ottaa taskustaan tupakkarasian kokoisen laitteen. Toisesta taskustaan hän ottaa turvakortin näköisen kortin ja liittää sen ensimmäiseen laitteeseen ohuella kaapelilla. Varovaisesti hän laittaa kortin syöttölaitteeseen ja painaa rasiasta yhtä nappia jolloin sen kyljessä olevat punaiset ledit alkavat vilkkumaan tahdissa. Ledien tahti tuntuu kiihtyvän pikkuhiljaa tasaisella vauhdilla.

"Mitä me nyt tehdään?" kysyn hämmästellen. "Odotellaan ja ihmetellän. Toi laite sisältää monta uutta mallia olevaa prosessoria. Laitteen voi laittaa etsimään viimeisimpiä tunnuksia tai useampia jos haluaa. Tällä hetkellä se etsii viimeistä käytettyä tunnusta ja kun se löytää sen niin me käytetään sitä samaa. Yksinkertaista vai mitä?". Katson vähän aikaa laitetta ja sitten G1:tä "Joo...".

Minuutin verran laite vilkuttaa ledejään tahdissa ja lopulta turvaovi aukeaa äänettömästi.

"Selvä homma! Nyt mennään sisälle ja ollaan valmiita koko ajan mihin tahansa...Ja yrittäkää saada valot palamaan niin pian kuin voitte", sanon kovalla äänellä.

Vain pari minuutti ja valot syttyvät palamaan kirkkaasti. Huone johon olemme saapuneet hohtaa valkoisine kaakeleineen valon osuessa niihin. Huone tuo mieleeni sairaalan leikkaushuoneen, mutta sille ominainen haju puuttu sillä ilma tuntuu olevan ummehtunutta. Keskellä huonetta on leikkauspöytä joskaan se ei tunnu olevan ihmisille tehty. Leikkauspöytää ympäröi muovinen seinä joka heiluu hieman ovesta tulevan ilmavirran takia. Mitä täällä on tehtykin se on haluttu tehdä puhtaissa olosuhteissa. Hueneessa on kaksi muutakin turvaovea.

"Tutkikaa koko paikka kunnolla ja olkaa varovaisia", sanon niin lujaa, että kaikki varmasti kuulevat sen.

Tutkiminen aloitetaan ja kaikki liikkuvat varoen ihmettelemättä sen enempää. Olemme jo saaneet oppia, että alueet pitää tarkistaa ensin kunolla ennen kuin niitä voidaan tutkia syvällisemmin. Viiden minuutin kuluttua kaikki palaavat leikkaussaliin yksitellen ja muodostamme ympyrän.

J1 aloittaa puheet varmalla äänellä "toisen oven takaa löytyi kylmiö jonka säiliöissä on säilytetty jotain. Nyt ne ovat kumminkin tyhjät yhtä pientä säiliötä lukuunottamatta. Kaikissa säiliöissä on tunnus jossa lukee Freewind. Tietääkö kukaan mitään siitä?" Hetken ajan M1 katsoo J1:tä" Freewind on lääkkeitä kehittävä keskikokoinen yritys. Se etsii ja tutkii mahdollisesti tulevia lääkkeitä ja lopulta rahastaa niillä. Sen perusti joskus aikoinaan ihmiset jotka lähtivät eri hyväntekeväisyys firmoista".

"No toi ei ainakaan valaise yhtään sitä asiaa mitä toisen oven takaa löyty. Siellä on jonkinlainen varasto jossa oli kymmeniä panssarilasista valmistettuja akvaarioita ja niiden sisällä on jättimäisiä hämähäkkejä. Ne on kooltaan tavallisen koiran kokoisia ja jotkut vielä isompia. Onneksi ne näyttävät kaikki olevan kuolleita sillä mikään niistä ei reagoinut kun koputtelimme akvaarioiden reunoja", kuuluu ääni jostain kauempaa.

"Nyt alue tutkitaan paljon tarkempaa ja kaikki mahdolliset paikat tutkitaan kunnolla läpi. Niin tietokoneet kuin muutkin. Toimikaa!" kuuluu A1:n ääni ovelta josta tulimme.

Kaikki paikat tutkitaan varovasti, mutta tehokkaasti. Tietokannat tutkitaan yksitellen ja raportteja luetaan. Lopulta varastohuoneen perältä löytyy salaovi ja sen takaata huone jossa on laite joka estää skannauksen niin läheltä vuoria kuin avaruudesta käsin. Laite "verhoaa" paikan ja tutkalla näkyy ainoastaan pelkkää vuoristoa. Nähtävästi vika sähkögeneraattorissa poisti lopulta "verhon". Reilun viiden tunnin jälkeen teemme tilanne katsauksen leikkaussalissa.

B1 astuu tällä kertaa ymprän keskelle ja aloittaa puhumisen "suurin osa tiedoista on tuhottu eikä täällä ole turvakameroita joten tässä tulee kaikki löytämämme tiedot. Seuraavat tiedot löytyivät kokonaisuudessaan valeseinän takaata olleelta tietokoneelta. Tämä tutkimuskeskus kuuluu yhtiölle nimeltä Freewind. Se aloitti hämähäkkien tutkimisen löytääkseen niistä jotain hyödyllistä. He saivat selville, että niiden myrkyistä pystytään jalostamaan ainetta joka voi auttaa erinlaisten huumeiden uhreja. Toinen tärkeä löytö oli se, että niiden kutoma verkko pystyy säilyttämään melkein mitä tahansa elävää kudosta tai vastaavaa pitkiäkin aikoja hyvässä kunnossa. Siis kaksi todellista rahasampoa joiden menestys olisi olla taattu. Nähtävästi joku kiinnostui myrkystä riittävästi, tuli tänne ja puhdisti paikan kunnolla. Ruumiita ei löytynyt mistään. Voi olla, että myrkkyä kokeiltiin ensi kerran vähän paranneltuna versiona siinä kylässä missä oltiin. Jos aine joutuu mustaanpörssiin niin odotettavissa tulee olemaan vaikeuksia ja paljon. Onko jollain lisättävää ?"

Kaikki ovat aivan hiljaa tuijottaen epäluuloisina toisiaan ja lattiaa.

"G1! Ota kaikista tietokannoista varmuuskopiot ja vasta sen jälkeen ota yhteys siihen hemmetin alukseen joka meidät tänne toikin", lisää A1.

Vasta seuraavana aamuna G1 ottaa yhteyden alukseen joka noutaa meidät täältä ja kuljettaa seuraavaan lepopaikkaamme missä se sitten ikinä onkin. Nyt kumminkin tehtävä kaksi on virallisesti loppu ja olen elossa kuten seitsemän muutakin.

   
* * *
Mitenkäs se palautteen laita olisi?
   

etusivu  novellit  KK-files  seuraava