edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Roman Times 1

M. M. Aaret


    
"Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä" kuuluu vanha sanonta, mikä onkin aivan totta, mutta tietääkö kukaan, mitä todella tapahtui? Tarinahan alkaa siitä, kun veljekset Romulus ja Remus päättivät rakentaa kaupungin vierekkäisille kukkuloille. Nämä veljekset olivat vanhan valheellisen tarinan mukaan suden kasvattamia, mikä on vain puolitotuus.

Todellisuudessa he olivat ihmissusia ja kaupungista piti alunperin tulla ihmissusiyhdyskunnan pääkaupunki. Jumala kuitenkin oli maailmalle armollinen ja sai aikaan riidan näiden kahden arkkitehdin välille, mikä puolestaan johti siihen, että osapuolet repivät toistensa kurkun auki. Näin kaupunki jäi autioksi, sillä ihmissudet olivat (ja ovat yhä edelleenkin) hyvin taikauskoista kansaa. Mutta kuika ollakaan, sattuipas paikalle tepastelemaan Cro-Magnon-ihminen suuren ryhmysauvansa kanssa ja hänen tyhmiin aivoihinsa muodostui ajatus: "Kato nyt perkele, siinähän on valmis autio kaupunki!" (Tosin he eivät tienneet huutomerkin käytöstä mitään.)

Cro hölkkäsi kotikyläänsä, kertoi iloiset uutiset muillekin ja niin koko joukko lähti yhdessä muuttamaan majaansa Rooman kaupunkiin. Miehillä oli kapsäkit selässä, ja naiset matkasivat mukavasti maata pitkin miesten vetäessä heitä hiuksista.

Siitä alkoi Rooman sivilisaatio, joka tuhoutui yhtä tyhmällä tavalla kuin oli alkanutkin. Profeetat näkivät tuomiopäivän ensimmäiset merkit toukokuun 24. pnä klo 11.30, juuri ennen lounasaikaa. Taivaalla lensi nimittäin kauko-ohjattava matto. Se laskeutui erään tavernan etupihalle ja imaisi tavernan sisältä päälleen luuttubändin, joka tunnettiin nimellä Jousipyssyt ja Daaliat..

Matto nousi taas ilmaan ja kaikeksi onnettomuudekseen yksi soittajista nousi seisomaan ja tipahti kyydistä. Matto kaarsi ylös suoraan Ihmenelosilta karanneeseen aikadodekaedriin ja humpsahti ulos yli kaksituhatta vuotta myöhemmin. Tuo yhtye tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Guns´n´Roses.

Samaan aikaan taivaalla näkyi jotain muutakin, mikä ei ollut yhtään hauskaa. Nimittäin pieniä vihreitä miehiä, joilla oli päässään antennit, oli tulossa Rigel Reguluksen tähtisumusta Rigelian planeetalta. He ajoivat takaa Tappajasaniaisia, jotka taas ajoivat takaa vihamiehiään eli Murhaajayuccia ja nämä molemmat erittäin vaaralliset lajit olivat päässeet karkuun näiltä pieniltä vihreiltä miehiltä, joilla oli päässään antennit ja jotka ajoivat takaa...no.

Noilla tappajakasveilla oli mukanaan erittäin vaaralliset kanankakkapistoolit ja muutamia merileväkranaatteja. Mutta nuokin aseet olivat tarpeeksi rappeutuvalle Rooman kaupungille. Kohta karmaisevat räjähdykset repivät Rooman vanhoja katuja ja lahonneita rakennuksia... Rooma oli kohdannut väliaikaisen loppunsa.

Uudemman Rooman aika

Kun kaupunki oli saatu rakennetuksi uudelleen, valtasi roomalaiset uusi villitys, nimittäin kalastusharrastus. Eikä ihan mikä tahansa kalastusharrastus vaan pilkkishimo. Kesällä tehtiin retkiä Etelänavalle ja kairan keksijä rikastui mielettömästi uudella patentillaan.

Samaan aikaan Roomassa näki päivänvalon uusi käsityöläisryhmä, nimittäin Kipsivalostentekijät, joita on erheellisesti aina luultu Savenvalajiksi. Ammattiryhmä sai alkunsa, kun ylimykset halusivat ikuistaa pyydystämänsä kalat mahdollisimman elävästi ja komeasti. Tätä tilaisuutta käytti hyväkseen muuan babylonialainen Reija, joka otti ja teki ensimmäisen kipsivaloksen erään tyrannimaisen bordellinpitäjän mahtavasta miekkavalaasta. Mutta juttu päättyi onnettomasti, sillä valas olikin huonolla tuulella ja nielaisi Reijan yhtenä suurena (Reija painoi 115 kg) suupalana. Kyseisestä ikävästä tapahtumasta on myöhemmin muodostunut legenda "Reija valaan vatsassa". Tämä tarina on ilmestynyt bestsellerissä nimeltä Raamattu, mutta juttu ei ole säästynyt muokkailulta, sillä kyseisessä kirjassa miehen nimeksi on muutettu Joona.

Kun pilkkimishimo oli ohi, alettiin kaloja käyttää muihin tarkoituksiin. Koko kalastusporukka hyppäsi laivaan ja lähti metsästämään delfiinejä. Kun niitä oli saatu tarpeeksi, ne kiikutettiin Roomaan ja suoraan isoihin altaisiin, joita Rooma oli pullollaan. Sitten kansa sai tulla katselemaan ja ihastelemaan, kun delfiinit vetivät vanhalla rutiinilla shown. Näitä laitoksia kutsuttiin delfinaarioiksi. Myös erään uskonlahkon vainotut edustajat tuotiin paikalle delfiinien pompoteltaviksi, mutta delfiinit tykästyivät näihin urheisiin miehiin ja naisiin ja alkoivat suojella heitä. Myöhemmin uskonlahkosta tulikin sitten Rooman valtionuskonto. Nuo delfiinien auttamat uskovaiset maksoivat velkansa delfiineille laskemalla ne vapaiksi... muutamaksi vuosisadaksi. Altaat tyhjennettiin ja niillä alettiin ajaa kilpaa.

Delfinaarioiden kulta-ajalla roomalaisten suosituimmaksi sanonnaksi muodostui lausahdus: "Mennäänkö delfinaarioon ja syödäänkö sitten vasta?" Vasta tarkoitti eräiden rooman virkamiesten apulaisten mukanaan kantama risukimppu, jota ei todella syöty koskaan. Tästä kaikesta muodostunee selvä käsitys siitä, että Rooman toinen tuho oli käsillä.

Rooman toinen tuho oli aivan puhtaasti esimerkki luontoäidin sairaasta huumorintajusta. Melkeinpä oikeastaan silkka vahinko, sillä loppujen lopuksi suuresti mainostetulla Rooman raadollisuudella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä sen kanssa.

Oli kaunis syyskuinen ilta ja Rooman väki oli enimmäkseen ulkona, teatterissa, delfinaariossa tai ravintoloiden terasseilla, kun SE alkoi. Ensin kuului vain kaukainen jyske ja tumpse, ja ihmiset luulivat että oli tulossa ukonilma, mutta se olikin jotain aivan muuta.

Atlas ei voinut oikein hyvin eikä hänellä kieltämättä mennytkään sen paremmin. Hänen vaimonsa oli lähtenyt lätkimään, koska Atlas ei kuulemma koskaan ollut kotona, ja tuo hemmetin taivaskin oli alkanut painaa niin pirun paljon.. Hän aikoi tehdä sen, mistä oli kauan haaveillut, kunhan aurinko vain ensin laskeutuisi.

Oli jo aivan pimeää, kun Atlas lopulta toikkaroi kohti Roomaa ympäripäissään tallaten kaiken, mikä tuli vastaan tai paremminkin jäi alle. Hän oli tyhjentänyt kaikkien matkan varrella olleiden kaupunkien ja kylien viinivarastot ja lisäksi ryöstänyt muutaman munkkiluostarin munkkiliköörikellarit. Juotavaa oli ollut paljon...

Matkakin oli ollut pitkä, sillä Atlas oli tehnyt reissua maapallon ympäri. Tullessaan Rooman kohdalle häntä rupesi suoraan sanoen oksettamaan, kuten arvata saattaa. Atlas siis otti ja puklautti koko vatsansa sisällön rappeutumassa olevan Rooman päälle. Osa aineistosta roiskahti myös Pompeijin päälle ja sitä on jälkikäteen luultu erheellisesti Vesuviuksen purkaukseksi. Vesuviushan purkautui paljon aikaisemmin.

Rooman toinen tuho oli siis loppujen lopuksi hyvin ikävä sattuma, josta voisimme syyttää Atlaksen vaimoa, jos jostakin hänet löytäisimme.

   
* * *
Ja palaute seuraavaan laatikkoon, kiitos.
   

edellinen etusivu  novellit  KK-files  seuraava