Olin asettanut pöydälle kannettavan, Nettipuhelimena toimivan päätteni, joka oli suojattu seitsemän serverin kautta. Sen ylläpito vei yli viisisataa krediittiä kuukaudessa, mutta sitä kautta tulivat kaikki työtarjoukseni. Sängyn päälle ajelehti mitäänsanomattoman näköisiä metallin ja muovin osia. Olisin pystynyt kokoamaan niistä alle minuutissa erittäin käyttökelpoisen vuoden -98 mallisen tarkkuuskiväärin. Sellaisia aseita ei enää valmistettu nykyisin, se oli vanhalta kunnon ajalta ennen Romahdusta. Minua kutsuttiin Infideliksi ja olin toiminut jo pitkään palkkasoturina.

Ilmoittautuessani freelancer-tappajien listalle vuosia sitten olin ollut nuori, kokematon romantikko, joka etsi seikkailuja. Ehkä toivoin saavani samanlaista kuolemattomuutta kuin esimerkiksi legendaarinen Katmandu-Harris. Hän oli tosin muuttunut vuosien saatossa yhä omituisemmaksi, ja saanut lopulta surmansa New Yorkissa Yhtiöpoliisien luodeista alkaessaan ammuskella ohikulkijoita. Jotkut väittivät hänen saavuttaneen täydellisen psykopatian, osan mielestä kyseessä oli salamurha. No, kuollut mikä kuollut.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana karisi naiivisuuteni. Lopulta menivät muutkin ennakkoasetelmat ja jäljelle jäi vain hengissäpysymiseen tähtäävä kyynisyys. Toimittuani yli neljä vuotta palkkasoturina ilman ainuttakaan vakavaa haavoittumista olin tienannut sievoisen summan, yli puoli miljoonaa krediittiä, ja saavuttanut jonkinlaista mainetta. Tavoitteenani oli vetäytyä eläkkeelle, kun tilini summa ylittäisi kahdeksansadan tuhannen. Hampurin Yksityispankki maksoi sievoisaa korkoa, voisin elää makeaa elämää. Olisin ollut muuten jo miljöönäri, mutta lahjoitin säännöllisesti palkkioistani vähintään 25 % hyväntekeväisyteen - naurettavaa, mutta luultavasti lahjoin vain omatuntoani. Luultavasti se onnistui, tai sitten omatuntoni oli kuollut unelmieni mukana.

Osittain eläkkeellesiirtymispäätökseeni vaikutti näkemäni palkkasoturiveteraanit. Suurin osa oli muuttunut neuroottisiksi adrenaliininarkkareiksi, joille tehtävät merkitsivät elämää. Toinen ääripää olivat täysin kyberteknologian pauloihin jääneet tyypit. Heidät oli pumpattu enemmän kuin puoleksi täyteen bioteknisesti kasvatettuja luita ja vastaavaa synteettistä paskaa. Seurauksena oli tunteiden hidas hiipuminen : tunteethan olivat peräisin eläimillisistä vaistoista ja kun liha korvattiin syntetiikalla myös tunteet korvattiin logiikalla. Ehkä muutamat heistä nauttivat siitä, minä en ollut ikinä luottanut kybertekniikkaan. Ainut myönnytykseni sille olivat neurolinkin avulla toimivat halvat näöntehostimeni.

Nämä seikat aiheuttivat sen, että todella hyviä palkkasotureita oli ehkä vain kaksi- kolmetuhatta. Kaikkein kokeneimmat olivat toki taitavia, mutta liian psykoottisia ollakseen todella hyödyllisiä. Ja kaikkein lupaavimmatkin tulokkaat olivat aina vain tulokkaita. Palkkasotureiden määrä pysyi aina suunnilleen vakiona - kun joku halusi tiputtaa napalmia lastentarhaan tai testata hermokaasua huvipuistossa, hommaan palkattiin ammattilainen. Jopa yhtiösotilailla oli jonkinlainen "moraali", mitä se sitten tarkoittikaan. Veteraani palkkasotureita kuoli samaa tahtia kuin uusia värvättiin - ja yllättävän suuri osa veteraaneista kuoli oman kätensä kautta.

Katseeni vaelteli pitkin saasteenharmaan sumun peittämää taivasta. Viheltelin jotain kauan sitten unohtunutta Lontoon taivaasta kertovaa kappaletta, kun Nettipäätteeni aloitti yhteydestä kertovan räminän. Annoin sen soida pari minuuttia, sillä olin päättänyt pitää hieman lomaa. Edellisestä keikasta oli vain pari viikkoa. Lopulta painoin päätteen aktivoivaa nappia, soittaja tuntui olevan poikkeuksellisen jääräpäinen.

Ruudulle muodostuivat kaljupäisen partasuun kasvot. Taustalla näkyi jonkinlaisen vuoriston silhuetti, joko aidon tai sitten holokuvan. Kytkin päätteeni lähettämään omaa logoani, pentagrammin sisälle sijoitettua hopeista ristiä esittävää kuvaa.

" Infidel ? Minulla, meillä, olisi sinulle tehtävä. Tehtävä josta maksetaan erittäin hyvin..."

Miehen ääni oli karhea ja huolestunut. Ilmiselvä palkollinen.

" Ettekö tiedä että olen lomalla ? Jos tarvitsette tark'ampujaa kokeilkaa Knight- Andrewsia tai Overtakeria, mutta älkää häiritkö minua. Jos ampumataidolla ei ole väliä palkatkaa Deathshot tai Katana. "

Mies rypisti aavistuksen verran kulmiaan. Oli kai odottanut salamannopeaa myöntävää vastausta...

" Olemme yrittäneet kaikkia... Knight-Andrews ja Deathshot ovat tällä hetkellä toisen työnantajan leivissä, Katana makaa haavoittuneena Madridin sairaalassa. Olemme palkanneet Overtakerin räjähdeasiantuntijaksi, mutta tarvitsemme sinut. Tunnemme maineesi hämäräampujana. "

Overtaker räjähdeasiantuntijana ? Tämähän kävi mielenkiintoiseksi.... Overtaker oli ollut yksi parhaimpia ampujia, kunnes hänen purkamansa pommi oli lauennut hänen silmilleen. Overtaker säilyi hengissä, mutta hänen vasen silmänsä täytyi korvata bioteknisella sotkulla, jonka työnantajana toiminut yhtiö maksoi. Silmä ei toiminut kunnolla ja Overtaker jäi puolitoistasilmäiseksi.

" Tiedätte kai vähittäishintani, kolmenkymmentä tuhatta etukäteen, plus taistelu- haavoittumis- ja vangitsemisbonukset... "

Partaveikko näytti helpottuneelta.

" Olemme valmistautuneet maksamaan kuusitoistatuhatta päivältä, plus tehtävän onnistumisesta annettava sadan tuhannen bonus... Siis etumaksusi lisäksi, tottakai."

Tämä alkoi vaikuttaa hienolta, itse asiassa liian hienolta....

" Olen säilynyt hengissä tarpeeksi pitkään tunnistaakseni paskamaisen tehtävän, ja olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani, joten mikä on mitalin kääntöpuoli? "

Partaveikko rypisti kulmiaan - ties monennenko kerran. Ilman tuota pakkorefleksiä miehellä olisi ollut hyvä pokerinaama. Jälleen yksi hukkaan heitetty kyky.

" Ei toki, kyseessä on vain suoraan konfliktiin perustuva tehtävä.... Voin kertoa, että edustan erästä yhtiötä, jonka kimppuun on käynyt eräs fundamentalistinen uskontokunta. En voi paljastaa yksityiskohtia ennen suostumustanne, mutta tämä ei liity mitenkään muslimeihin. "

Ja koska tällä hetkellä oli olemassa vain muutama suora kiihkouskonnollinen suuntaus, suurimpina äärimuslimit ja ääriroomalaiskatoliset, vastustajan henkilöllisyys oli vain arvailujen päässä...

" Okei, olette juuri värvänneet palkkaan verrannollisen lojaalin palkkasoturin, SIR . "

Partasuu virnisti helpottuneesti.

" Kopteri hakee sinut ja varusteesi asema kolmoselta ylihuomenna kello 7.00. Näkemisiin, Infidel. "

Irtisanoin asuntoni vuokran ja suuntasin kadulle. Olin purkanut kiväärini jälleen kerran pieniksi osiksi ja hajoittanut ne ympäri matkatavaroitani. Ainut ase, jota kannoin käyttövalmiudessa myös tehtävien ulkopuolella oli ikivanha ysimillinen pistooli. Sekin oli pelkkä statussymboli, ei puoliautomaattisesta käsituliaseesta olisi ollut mitään hyötyä raskaasti varustettuja hyökkääjiä vastaan, mutta se riitti antamaan tietyn turvallisuuden tunteen.

Kadut olivat, kuten aina, täynnä rääsyihin pukeutuneita kerjäläisiä. Matka kiertotietä asema kolmoseksi nimetylle vanhalle ratapihalle vei yli viisitoista minuuttia. Osa kujista oli melko vaarallisia, mutta jouduin ryöstöyrityksen kohteeksi vain kerran. Ammuin yhden veitsellä varustautuneen katulaisen ja loput neljä pakenivat. Odotin aseman autiolla, rappeutuneella pihalla muutaman minuutin, kun roottorien jylinä lukitsi korvani ja miltei viereeni laskeutui maastovärein kuvioitu helikopteri.

Vilkaisin kopteria vain ohimennen. Normaali monitoimimalli - merkillä ei ollut väliä, kaikki olivat kuitenkin klooneja legendaarisesta AH-72 Tigeristä. Kopteria ei ollut aseistettu tai sitten aseet oli piiloitettu pinnan alapuolelle. Sivuovi aukeni ja ulos astui liikemiesmäisesti pukeutunut mies. Hän nyökkäsi minulle ja sieppasi laukkuni vieden sen kopterin sisäpuolelle. Seurasin miestä, VR-laitteilla suoraan kopteriinsa kytketty lentäjä vilkaisi minua välinpitämättömästi. Moottorit käynnistyivät uudelleen ja leijuimme pian Lontoota peittävän savusumukerroksen yläpuolella.

Kiisimme yli kanaalin ja laskeuduimme jonnekin mantereen puolelle. Horisontin peittivät jo Nettipäättelläni näkemäni vuoret, ehkä ne olivat Alpit. Työnantajillani oli täällä varsinainen tukikohta. He olivat raivanneet laajan alueen täysin paljaaksi ja pystyttäneet sen täyteen huteran näköisiä parakkeja, sekä aaltokattoisia varastoja. Rakennuksista muodostuvan rykelmän ympärille oli lisäksi kietaistu metreittäin piikkilankaa ja siellä täällä käyskenteli hampaisiin asti aseistautuneita vartijoita. Rakennusten keskellä kohosi jykevän näköinen tutka-antenneilla ja satelliittivastaanottimilla kuormitettu bunkkeri, jonka katolla kimaltelivat kahden IT- patterin putket. Kopterimme laskeutui bunkkerin katolle ja pukumies viittoili minua poistumaan kopterista. Astuttuamme katolle kopteri nousi uudestaan ilmaan ja katosi tiheään pilviverhoon.

" Seuratkaa minua, herra Warden odottaa jo. "

Mies suuntasi varmoin askelin kohti hissin näköistä laitetta. Seurasin parin metrin päässä - vanha tottumuksen voima pisti minut kulkemaan ihmisten takana aina kuin mahdollista. Ainakaan tämä tyyppi ei ollut palkkasoturi, sillä kunnon ammattilainen olisi hermostunut takanaan kävelevästä muukalaisesta. Tai sitten tämä mies oli vielä ammattimaisempi kuin minä, ja onnistui peittämään hermostuneisuutensa..

Mies klikkasi hissin sormitunnistinta ja mutisi jotain epäselvää. Hissi alkoi liikkua huimaa vauhtia mitä ilmeisimmin alaspäin, sillä olimmehan kattotasolla. Nämä tyypit tosiaankin luottivat minuun. Mukanamme ei ollut ainoatakaan vartijaa, olisin voinut päästellä ilmat pihalle tästä luottavaisesta keikarista ilman että kukaan olisi voinut tehdä mitään. Tai sitten tämä opastajani oli tarpeeksi arvoton uhrattavaksi. Tyypillistä yhtiöpolitiikkaa testata uudet tappajat epäsuosioon joutuneella henkilökunnalla. Olihan se tietenkin aiheellista, suurin osa meistä " vanhoista " palkkasotureista muuttui, ennemmin tai myöhemmin, mielipuolisiksi psykopaateiksi.

Hissi pysähtyi ilmeisesti rakennuksen keskivaiheille. Saattajani vilautti hissin ovea vartioineelle patrullille jotain passintapaista ja jatkoi matkaa läpi kiemurtelevien käytävien. Lopulta saavuimme hämärään saliin. Sen äärimmäisessä päässä istui minuun yhteyttä ottanut partasuu, jonka saattajani esitteli herra Wardeniksi.

Warden nyökkäsi minulle ja kuivasi otsaltaan tiheänä virtana valuvaa hikeä.

" Te siis olette Infidel ? Erinoimaista, nyt tiimimme onkin täysi. Teitä varmaankin kiinnostaa tulevan tehtävänne luonne ? "

Nyökkäsin ja partasuu jatkoi miltei fanaattisella äänellä : " Hyvä, hyvä... Kuten kerroinkin, edustan erästä yhtiötä. Tämä yhtiö työskentelee eräänlaisen, hm , uudenlaisen kybernetiikan ja softwaren parissa. Ostimme tältä alueelta melko laajan tiluksen ja rakensimme tämän tukikohdan. Alkuaan tämä oli puhtaasti tieteellinen tutkimuslaitos. Hyvin vähän aseistettuja vartioita, eihän tänne ole edes tieyhteyksiä.... Mutta sitten alkoivat tämä iskut. "

Partasuu yritti pitää ilmeisesti taiteellisen paussin, tai sitten hän poti dementiaa.

" Eräs teknikoistamme vuosi - hän laverteli kaiken minkä tiesi parhaalle ystävälleen, joka sattui kuulumaan äärivihreisiin humanitaristeihin, jotka haluaisivat ihmisten hylkäävän kaiken pyörää edistyneemmän tekniikan ja palaavan täydellisesti luontoon. Nämä Ihmisyyden ja Universumin Ystäviksi itseään kutsuvat fundamentalistit rakensivat vaivihkaa ympärillemme tarkkailuasemia ja eräänä aamuna kimppuumme hyökkäsi mielipuolinen lauma kouluttamattomia ryysyläisiä. Vaikka muutama tutkijoistamme saikin surmansa, vartijamme aiheuttivat näille houkille vakavia tappioita ja he vetäytyivät kauemmaksi. Pidimme ilmiötä tilapäisenä, mutta palkkasimme silti lukuisia raskaasti varustautuneita sotilaita ja vahvistimme tutkimusaseman tälläiseksi betonihirviöksi. Ilmeisesti jokin kilpailijamme sai vihiä tapahtuneesta, sillä kun he hyökkäsivät seuraavan kerran heillä oli automaattiaseita, kybertekniikkaa ja nipuittain muoviräjähteitä. Torjuimme tämänkin hyökkäyksen ja teimme ympärillemme todelliset barrikaadit. Ja joku näistä hulluista varasti polttoaineella täytetyn kopterin ja rysäytti suoraan tukikohtamme keskelle.... "

Partasuu huokaisi ja kaivoi taskustaan valtavan sikarin.

" Kun olimme muuttaneet tutkimuskeskuksen lähinnä keskitysleiriä vastaavaksi linnoitukseksi viherpipertäjät luopuivat väkivallasta... Tämä vuotona toiminut teknikko, jota ei ollut vielä paljastettu, varasti osan suunnitelmistamme ja pakeni ystäviensä pariin... Hänen peräänsä lähtenyt partio törmäsi luotimyrskyyn. "

Partasuu odotti ilmeisesti jonkinlaista reaktiota ja kun nyökkäsin hän jatkoi jälleen.

" Olemme paikallistaneet tukikohdan, johon suunnitelmat on mitä todennäköisemmin viety. Se on vanha, joltain Romahduksen jälkeiseltä yhtiösodalta peräisin oleva bunkkeriverkosto. Siihen tarvitsemme teidän tiimiänne - aiomme pyyhkäistä tämän tukikohdan olemattomiin. Mutta ennen sitä jonkun täytyy pelastaa suunnitelmat. Niinpä teistä, palkkasotureista, koostuva ryhmä tiputetaan lähellä bunkkerin ilmanvaihtokanavaa samaan aikaan kun sotilaamme tekevät rynnäkön noin kilometrin päässä teistä. Sekasorron aikana teillä pitäisi olla suhteelliset hyvät mahdollisuudet päästä hengissä Päälaboratoriaan, jossa luopioteknikkomme työskentelee nykyisin. "

Warden viittasi saattajalleni ja tämä ohjaili minut ulos salista.

Saattajani antoi minulle palkkasotureiden parakin oveen sopivan avaimen ja neuvoi miten ja minne minun pitäisi kulkea. Nyökkäsin ja olin muutamien väärin rakennuksiin eksymisen jälkeen parakin ovella. Astuessani sisälle minua tervehti maastopukuun sonnustautunut Overtaker. Olin ollut hänen kanssaan samassa tiimissä kaksi kertaa, ja siis tottunut hänen kimaltelevaan, ylös alas muljahtelevaan tekosilmäänsä.

" Infidel, vanha roisto, arvelinkin että sinä tulisit ! Työnantajamme, se vanha riistäjä- Warden höpötti jotain sensuuntaista tässä toissapäivänä... Ehkä näemme vähitellen hieman toimintaa ! "

Virnistin hänen ikuiselle innolleen, sinä jälleen yksi joka ei koskaan aikuistu.

" Hei, Reaper, tässä on mainio tark'ampuja... Infidel. "

Minua kohti käveli luotiliiveihin ja kaikenlaisiin suojatoppauksiin pukeutunut mies. Hän virnisti minulle, ja huomasin metallisesti kimaltelevat, silmäripsittömät silmät. Selvät biotekniset siirrännäiset.

" Päivää, poju, minä olen tämän joukkueen teknikko - sekä kyberin että normaalin varustuksen saralla. Aika hyvät näöntehostimet, muuten, mutta jos haluat paremmat ystävän hintaan ota yhteyttää minuun... "

Reaper osasi ilmeisesti hommansa - olin aina luullut ettei kukaan pystynyt havaitsemaan tehostimiani.

" Ja tässä on komentajamme Black Sheep, olet ehkä kuullutkin hänestä.... "

Kukapa ei olisi ! Black Sheep oli yksi niistä kuolemattomista legendoista, jotka aiheuttivat ennenaikaisia kuolemia nuorempien kollegoiden keskuudessa - kaikki halusivat yrittää Black Sheepin kuuluisaa kranaattitemppua. Black Sheep oli ilmeisesti kyllästynyt eläkkeellä olemiseen ja palannut toimintaan. Hän oli ollut mukana bisneksessä kohta viisitoista vuotta. Black Sheep oli pukeutunut mustaan pienellä hopeisella pääkallolla koristettuun univormuun. Hän örähti jotain epäselvää ja käteltyään minut asteli hieman kauemmaksi. Hänen kasvonsa olivat kauheaa katseltavaa - B. Sn Kranaattitemppu oli kasvot täysin karrelle. Mutta sotilaana hän oli legenda, kuten kerroin jo edellä.

" Ja tuossa on lääkintämiehemme Cross. "

Punkallaan makaava lääkintämies kohottautui toisen olkapäänsä varaan ja heilautti vasenta kättään vaipuen sitten takaisin patjalle. Crosskin oli tunnettu - hän oli kuulemma velho lääkitsemisessä ja erinomainen ampuja kaikenlisäksi. Todellinen monitoiminainen.

" Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä, tiedustelijamme Shadow. "

Lyhyt, harmaisiin pukeutunut hahmo irrottautui seinustalata ilmestyen vinosti hymyillen eteeni. Shadow oli uusia, kyberteknologiaan luottavia sotureita, mutta hän oli kuulopuheiden perusteella vallan suurenmoinen taistelija.

Olin purkanut laukkuni sängylle ja vetelehdin ympäri parakkia, kuten tekivät kaikki toverinikin.

" Muuten, onko tässä paikassa ötököitä ? ", kysyin Reaperilta. Reaper virnisti väläyttäen kylmiä silmiään.

" Ehei, tai ainakaan minun parin kymppitonnin laitteeni eivät huomaa niitä... Tähän taloon ei ole kytketty minkäänlaisia salakuuntelulaitteita. "

Huojennuin hiukan.

" Onko teistä kenelläkään aavistustakaan kuka työnantajamme oikein on. Ei muuten, mutta en mielelläni työskentelisi millekään uskonnolliseen liittyville yhtiöille, se näyttää pahalta arkistoissa. "

Black Sheep vilkaisi minua pilkallisesti.

" Uraputkessa kulkijoita, vai ? Otin ennen tehtävään ryhtymistä selvää tästä herra Wardenista. Hän kuuluu Microsoft Corporationin työntekijöihin. "

Tuijotin veteraania epäuskoisesti. Microsoft Corporation, maailman johtava tietokone- ja kybertekniikkasyndikaatti.....

Romahduksena tunnettu tapahtuma alkoi vuosisadan alussa, kun yhtiöiden välinen kilpailu kiihtyi yhä kovemmaksi. Heikentyneet hallitukset keskittyivät taistelemaan uutta fundamentalismin, uusnatsismin ja terrorin aaltoa vastaan. Ja samalla yhtiäiden valta kasvoi valtaviin mittasuhteisiin. Euroopassa ja muissa maanosissa se pysyi kohtuuden rajoissa, mutta USAssa ei enää tyydytty lahjottujen kongressiedustajien välisiin sanaharkkoihin. Vuonna -19 alkoi ensimmäinen yhtiösota.

Chrysler ja Ford olivat kilpailleet jo pitkään Minnesotan autovalmistuksen monopolista. Joku Fordin johdossa hermostui ja Chryslerin paikallisessa toimistossa räjähti valtava pommi. Kuka olisi arvannut, että normaalin arkeen kuuluvasta pamahduksesta laukeaisi irralleen todellinen helvetti.... Kummatkin yhtiöt olivat ylläpitäneet, kuten ajan henkeen kuului, valtavia yksityisarmeijoita. Kun oli kulunut viikko pommi-iskusta, Fordin toimistoon hyökkäsi joukko naamioituneita terroristeja, jotka teurastivat henkilökunnan ja tuhosivat konttorin tarvikkeet ja sisustukset. Seuraavana päivänä kaduilla käytiin jo avointa laukaustenvaihtoa, jota pitkälle tehoton ja täysin korruptoitunut poliisi ei pystynyt estämään. Paikalle saapunut kansalliskaarti siirtyi Fordin puolelle lahjottujen kenraalien johtamana. Chrysler alkoi kuljettaa paikalle ulkomaalaisia palkkasotureita. Kun taistelu loppui seitsemän kuukauden kuluttua Yhdysvaltain hallitus oli kaatunut ja dollarin kurssi valui hitaasti mutta varmasti alaspäin.

Tämä sinäänsä merkityksetön kahakka oli kipinä ruutitynnyriin. Tietyt yhtiöt alkoivat niellä pienempiä. Microsoft-Nintendo söi Intelin ja Sonyn, Benetton popsi kaikki muut vaatetehtaat, jopa MGM ahmi kilpailijansa. Ja kun suuret yhtiöt olivat tuhonneet pienemmät samalla alalla toimivat syndikaatit ja korporaatiot, ne osuivat väkisin toistensa tulilinjalle. IBMn ja Microsoftin yksityisarmeijat möyhensivät Piilaaksoa, tehdasyhtiöiden sotilaat tappoivat toisiaan Detroitissa, Motorolan ja AT&T:n joukot vaihtoivat laukauksia Manhattanilla.Siinä vaiheessa kun dollari romahti jopa ruplan alapuolelle sota levisi myös Eurooppaan ja vähitellen Aasiaan ja Afrikkaan.

Kaoottinen, "kaikki kaikkia vastaan"-sota oli kestänyt kolme vuotta, ja siinä oli käytetty kaikkia koskaan keksittyjä aseita ydinkärkiä lukuunottamatta. Sota alkoi lopulta laajeta mielipuolisiin mittasuhteisiin, kun käyttöön oli otettu niin biologiset kuin kemialliset aseet. Lopulta yhtiöiden edustajat kokoontuivat puolueettomalla maaperällä, Antarktiksella, pidettävään kokoukseen. Todennäköisyyslaskelmien perusteella saatu tulos oli masentava: kaikkien yhtiöiden voitot olivat laskeneet yli kuusikymmentä prosenttia ja useiden yhtiöiden taseiden siirtyminen tappioiden puolelle näytti miltei varmalta.

Lopulta saatiin aikaan sopimus, joka lopettaisi sodankäynnin asutusalueilla. Jokainen yhtiö saisi valvontaansa yhden tai useamman suurkaupungin tai ehkä jopa valtion, jossa sen omat poliisivoimat valvoisivat järjestystä. Näillä alueilla ei hyväksyttäisi minkäänasteista sodankäyntiä, ja sopimuksen rikkojaa rangaistaisiin kauppapakotteilla. Sektoreiden ulkopuolelle jäävät alueet olisivat ei-kenenkään- maata, jossa kaikki olisi sallittua avoimet sotatoimet mukaan lukien.

Microsoft oli järjestäytynyt sotien loputtua ankaran hierarkiseksi syndikaatiksi, jonka huipulla istui Bill Gates. Yhtiön toimiin otettiin vain henkilöitä, joita oli lapsesta asti koulutettu palvomaan Gatesia Jumalasta Seuraavana ja noudattamaan tämän käskyjä ehdottomasti. Elinikäänsä keinoelimillä loputtomasti pitkittänyt Gates kuoli lopulta salamurhaajan luoteihin. Puoli vuotta kestäneen valtataistelun jälkeen yhtiön johtoon valittiin Gatesin erittäin kaukainen sukulainen Edward Gates.

" Mutta mihin hittoon Microsoft muka tarvitsee palkkasotureita? Heillähän on käytössään fanaattisia yhtiölle ja sen johdolle äärimmäisen uskollisia työntekijöitä. "

Black Sheep hymyili ilottomasti.

" Kyllähän se teknikkokin teki loikkauksen. Tai ehkä he haluavat meidät tehtävään, johon edes kukaan fanaatikko ei suostuisi.", hän sanoi.

Aamulla partasuu saapui parakkiimme muutaman vartijan seuraamana.

" Olemme päättäneet tehdä yrityksen ensi yönä. Saatte mukaanne yhden oppaan, kuulette suunnitelman myöhemmin."

Päivä kului nopeasti, jokainen tiimimme jäsen osoitti jonkin asteista hermoilua. Ehkä se johtui suunnitelmasta, joka oli pettävän yksinkertainen ; työnantajamme joukot hyökkäisivät Ihmisyyden ja Universumin Ystävien päämajaan muutama tunti ennen auringon nousua. Me odottaisimme vartin ja tunkeutuisimme vihollisen selustaan, ampuisimme itsellemme vapaan reitin ja hakisimme suunnitelmat. Lopuksi linnottautuisimme labraan ja odottaisimme työnantajamme noutotiimiä, joka auttaisi meidät ulos. Jokaiselle meistä oli annettu labraan lukittu elektroninen suunnistuslaite, joka kertoisi suorimman reitin. Oppaamme oli hiljainen, sielunsakin yhtiölleen myynyt kyborgi.

Seisoimme selvästi erottuvan, kalliorinteeseen louhitun luukun äärellä. Overtaker oli asentanut luukun reunoilla hieman cee kasia, muoviräjähde hoitaisi paikalleen pultatun esteen nopeasti ja tehokkaasti. Kaukaa pohjoisesta oli kuulunut jo muutaman minuutin ajan hajanaista ammuskelua, johon sekoittui muutamia harvoja räjähdyksiä ja automaattiaseiden rätinää.

Olin ladannut ja koonnut kiväärini, kuten kaikki muutkin olivat tehneet omille aseilleen. Taistelu pohjoisessa tuntui kiihtyvän, laukausten vaihto oli muuttunut miltei säännöliseksi ja äänien kakofoniaan oli liittynyt joukko raskaita sarjatuliaseita.

" Pojilla tuolla pohjoisessa taitaa olla hauskaa.... ", sanoi Cross. " Mutta miksiköhän he eivät tuhoa sisäänkäynnin puolustajia yhdellä ilmaiskulla ja ryntää kompleksin sisälle... "

Oppaamme, Aron McKinnon, kohotti katseensa virittämästään rynnäkkökivääristä.

" Bunkkeriverkoston sisäänkäynnin vieressä kulkee kuulemma kaasulinja. Se on betonin sisällä metrien syvyydessä maan alla, mutta tarvitaan vain yksi väärään paikkaan tähdätty raketti ja pum, koko sisäänkäynti romahtaa kasaan... Puolustajat on pakko raivata tieltä yksi kerrallaan. " Shadow vilkaisi opastamme hieman epäilevästi muttei sanonut mitään.

Black Sheep näytti ajan olevan täysi ja räjähdys pirstoi teräksisen luukun tuhansiksi sirpaleiksi. Oppaamme viittasi muille ja hypähti kuiluun, ja häntä seurasivat muut tiimin jäsenet. Minä jäin viimeiseksi Overtakerin kanssa. Overtaker vinisti viitaten kohti aukkoa. " Teidän jälkeenne.... " Virnistin takaisin ja syöksyin pimeyteen.

Liuin läpi metallista hornia, joka loiveni uhkaavasti. Tunsin hetken klaustrofobista kauhua, ehkä juuttuisin tähän pahuksen putkeen. Mutta putki loppui äkkiä ja lensin istualleni kovalle lattialle. Pyörähdin sivulle juuri oikealla hetkellä ja Overtaker mätkähti viereeni.

Seisoimme valaistussa, ahtaassa käytävässä, joka näytti kulkevan itä-länsi suunnasta. Taistelun äänet kantautuivat tännekin ja oppaamme selitti yhtiön joukkojen tunkeutuneen bunkkereihin, sillä ne olivat eristettyjä ulkoa tulevalta melulta. Black Sheep viittasi meidät järjestykseen ja johti joukkuetta läpi käytävien. Äkkiä jossain sivukäytävässä välähti suuliekki ja näin Shadowin nytkähtävän taaksepäin.

Black Sheep heittäytyi lattialle tulittaen pitkin käytävää. Refleksit ja adrealiini ottivat vallan ja huomasin heittäytyneeni lattialle samalla kun aseeni etsi itselleen maalia. Löysin yhden, varmistin tähtäyksen ja vedin liipasimesta. Kohde kiljaisi kevyesti räjähtävän luodin löytäessä paikkansa. Black Sheep pyyhkäisi yhdellä sarjalla kolme heikäläistä hengiltä ja Cross tiputti yhden.

" Warden oli väärässä ainakin yhdessä suhteessa, nämä eivät ainakaan omistaneet kybertekniikkaa... ", sanoi Shadow irrottaen luotiliiveihinsä uponneen ammuksen. " Eikä heillä ole ilmeisesti varaa sirpaleammuksiinkaan. Hyvä niin, sillä muuten olisin vainaa... "

Black Sheep vaihtoi lipasta ja vilkaisi ympärilleen. " Labraan ei ole enää kuin parin minuutin matka, hyvällä tuurilla he eivät ole saaneet hälytystä meistä, tuo kauempaa kantautuva melu peitti mitä luultavammin tämän kahakan äänet alleen. "

Labra oli lähempänä kuin olimme uskaltaneet kuvitellakaan - ja se oli myös paremmin vartioitu kuin raportit olivat osoittaneet. Kun yritimme lähestyä laboratorion ovea, sen takaa avattiin tuli ja ovi rikkoutui pirstaleiksi. Kaikki paitsi McKinnon maastoutuivat tarpeeksi nopeasti. Hän kaatui selälleen lattialle ja seuraava sarja lävisti hänen päänsä.

" Helvetti, hoitakaa joku nuo piileskelijät ! Hälytys on annettu kumminkin, voitte käyttää raskaita aseita ! "

Reaper virnisti käskyn antaneelle Black Sheepille, tempaisi repustaan alle puolitoistametrisen minisingon ja laukaisi sen kohti avointa ovea. Räjähdys lukitti korvani ja paineaalto paiskasi minut niska edellä seinään.

" HULLU !! Mistä tiedät ettet hajoittanut koko laboratoriota !!!! "

Reaper kohautti olkiaan yhä karjuvalle Overtakerille ja viskasi tyhjän putken käytävän toiseen päähän.

" Entä sitten. "

Ilmeisesti sinko ei ollut sittenkään kovin tehokas, sillä oviaukosta lensi muutama uusi luoti.

" Shadow, suojaa ! "

Black Sheep nousi pystyyn ja hyppäsi oviaukon läpi minikonepistooli säksättäen. Shadow seurasi kahdella nopealla loikalle perässä ja hänen kumpaansakin käteensä ilmestyneet Uzi mk kolmoset syöksivät tulta. Cross, minä ja Overtaker seurasimme. Laboratorion takaseinään oli ilmestynyt kuoppa, jonka lähettyville oli sinkoillut verisiä ihmisen kappaleita. Oli mahdotonta päätellä uhrien lukumäärää. Oven edustalle oli lisäksi lyyhistynyt kaksi harmaamustiin vormuihin pukeutunutta sotilasta, kummatkin luotien lävistäminä.

Labaratorio oli yhä ehjä - onneksi. Elintoimintojärjestelmät toimivat täydellisesti, samoin kuin yhä valmisteluvaiheessa olevat koekappaleet. Reaper vilkaisi labaratorion keskelle sijoitetulla leikkauspöydällä makaavaa ruumista kalveten äkkiä.

" Mutta... Tämähän näyttää olevan laitonta kybertekniikkaa ! Tämä paikka taita olla jonkinlainen zombikyborgitehdas. Mutta en ole koskaan, koskaan nähnyt näin edistynyttä bioteknologiaa. Minusta tuntuu ettei meille kerrottu kaikkea.... "

Virnistin Reaperille.

" Olet harvinaisen oikeassa... Tarvitsemmekin älykkäitä malleja... "

Käynnistin tähtäysjärjestelmäni ja siirsin sen automaattilaukaisulle. Testasin samalla reaktioajan, joka oli poikkeuksellisen hyvä, sillä ammuin viisitoista laukausta 0.19:sta sekunnissa. Nämä uudet titaniumvaippaluodit tekivät harvinaisen siistiä jälkeä, kunnia keksijöille... Skannasin heidän ruumiinsa rutiininomaisesti, enkä huomannut kuin minimaalisia elintoimintoja. Sisäinen viestijärjestelmäni oli ottanut yhteyden päätietokoneeseen.

" Infidel-3 tässä, lähettäkää noutotiimi, tehtävä suoritettu. "

Uutisia : Microsoft Corporationia vastaan Yhtiöinvälisessä Tuomioistuimessa nostettu syyte kyber- ja bioteknologian väärinkäytöstä on hylätty.Syytteen mukaan Microsoft olisi käyttänyt ns. zombiteknologiana tunnettua ehdollistamis- ja ohjelmoimistekniikkaa normaalien työrobottien sijasta eläviin kohteisiin, joista olisi monistettu useita klooneja. Kohteina väitetään olleen vakavasti haavoittuneita palkkasotilaita, jotka olisi myöhemmin muotoiltu muistuttamaan esikuvaansa. Tuomioistuin hylkäsi syytteen vainoharhaisena, normaalia kilpailuetiikkaa vastaan rikkovana mustamaalausyrityksenä, jolle ei löytynyt konkreettisia todisteita. Syytteen esittänyt luonnontuotteita markkinoiva Universumin Ystävät Inc on tuomittu viidensadantuhannen krediitin korvauksiin. Ja sitten seuraaviin aiheisiin....