|
Ilta-auringon säteet tanssivat lahden tummanpuhuvilla
aalloilla, kun poika laski valkoisen villahuovan kylmälle kalliolle.
Tyttö oli tuonut siron punotun korin mukanaan ja oli täyttänyt
sen kaikilla mahdollisilla herkuilla. Asetelleessaan huovalle korin sisältöä,
lämmin merituuli tanssitti nuoren vaaleaverikön vaaleita kiharoita.
Muutama yksinäinen lintu kaarteli taivaalla vasten punastaavaa aurinkoa
ilmoittaen olemassaolostaan satunnaisilla rääkäisyillä.
Muuten kaikkialla oli äänetöntä.
Auringon laskiessa he söivät tukevasti
ja joivat lasinsa tyhjiksi. Nuorten silhuetit piirtyivät terävinä
laskevaa aurinkoa vasten kun he istuivat sylikkäin kalliolla katsellen
hiljaisina merelle. Heidän silmissään paloi
Äänettöminä nuoret istuivat kalliolla, liikkumattomina kuin patsaat, jotka tarkkailevat muuta maailmaa kivettynein silmin. Äänettömyyden rikkoi vain tytön hiljainen inahdus kun taivaanrannassa alkoi kajastaa nouseva kuu. Katsomatta poikaan päin, tyttö ojensi jotain olkansa yli. Poika otti ohuen käärön vastaan ja painoi sen rintaansa vasten. Kummankin poskelle ilmestyi yksinäinen kyynel. Poika kietoi kätensä jälleen tytön
ympärille mutta tällä kertaa otteessa ei ollut sitä
samaa hellyyttä, jonka tyttö oli monien vuosien aikana oppinut
tuntemaan vaan ote oli puristavan tiukka ja varma. Tyttö päästi
hiljaisen voihkaisun kun poika otti käärön toiseen käteensä
ja kuunvalo välähti taivaanrannasta. Tyttö tunsi otteen
puristuvan yhä tiukemmaksi ja poika antoi kyynelten valua avoimesti
poskillaan. Hopeisen kuun noustessa kokonaan taivaanrannan takaa, tyttö
alkoi kouristella pojan otteessa ja päästi ilmoille sydäntä
raastavan huudon. Poika tiukensi otettaan tytöstä
ja kääröstä, jota hän puristi tiukasti oikeassa
kädessään. Kyyneleet valuivat noroina kummankin poskilla
täysikuun laskiessa kelmeän valonsa koko lahden
Tyttö käänsi päätään kouristellessaan ja kuiskasi jotain pojalle. Poika sulki silmänsä ja vastasi kuiskaukseen. Tyttö kouristi päätään ja kohotti taivaalle epäinhimillisen huudon. Poika painoi tytön tiukasti itseään vasten painaen samalla päänsä alas. Nopealla nykäisyllä tytön huuto katkesi kuin veitsellä leikaten ja pää notkahti laiskasti alas rinnuksille. Hiljaisuuden keskeltä kuului vain pojan yksinäinen niiskutus kun hän kääri rakkaansa verenpunaiseen huopaan. Punaiset norot valuivat kalliolle kun poika polvistui rakkansa viereen ja hiveli hopeista terää. Kohta he olisivat taas yhdessä...
|
|