edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava

Rakastavaiset

Risto Remes


 
    
Ilta-auringon säteet tanssivat lahden tummanpuhuvilla aalloilla, kun poika laski valkoisen villahuovan kylmälle kalliolle. Tyttö oli tuonut siron punotun korin mukanaan ja oli täyttänyt sen kaikilla mahdollisilla herkuilla. Asetelleessaan huovalle korin sisältöä, lämmin merituuli tanssitti nuoren vaaleaverikön vaaleita kiharoita. Muutama yksinäinen lintu kaarteli taivaalla vasten punastaavaa aurinkoa ilmoittaen olemassaolostaan satunnaisilla rääkäisyillä. Muuten kaikkialla oli äänetöntä. 

Auringon laskiessa he söivät tukevasti ja joivat lasinsa tyhjiksi. Nuorten silhuetit piirtyivät terävinä laskevaa aurinkoa vasten kun he istuivat sylikkäin kalliolla katsellen hiljaisina merelle. Heidän silmissään paloi 
loppumaton rakkaus vaikka kumpainenkin tuijotti välinpitämättömän tyynenä johonkin kaukaiseen pisteeseen. Tuuli oli tyyntynyt ja lahti peilityyni kun ensimmäiset tähdet voittivat kamppailun laskeneen auringon valoa vastaan ja pilkahtivat esiin tummanpuhuvalle taivaalle. He istuivat hiljaa. 

Äänettöminä nuoret istuivat kalliolla, liikkumattomina kuin patsaat, jotka tarkkailevat muuta maailmaa kivettynein silmin. Äänettömyyden rikkoi vain tytön hiljainen inahdus kun taivaanrannassa alkoi kajastaa nouseva kuu. Katsomatta poikaan päin, tyttö ojensi jotain olkansa yli. Poika otti ohuen käärön vastaan ja painoi sen rintaansa vasten. Kummankin poskelle ilmestyi yksinäinen kyynel. 

Poika kietoi kätensä jälleen tytön ympärille mutta tällä kertaa otteessa ei ollut sitä samaa hellyyttä, jonka tyttö oli monien vuosien aikana oppinut tuntemaan vaan ote oli puristavan tiukka ja varma. Tyttö päästi hiljaisen voihkaisun kun poika otti käärön toiseen käteensä ja kuunvalo välähti taivaanrannasta. Tyttö  tunsi otteen puristuvan yhä tiukemmaksi ja poika antoi kyynelten valua avoimesti poskillaan. Hopeisen kuun noustessa kokonaan taivaanrannan takaa, tyttö alkoi kouristella pojan otteessa ja päästi ilmoille  sydäntä raastavan   huudon. Poika tiukensi otettaan tytöstä ja kääröstä, jota hän puristi tiukasti oikeassa kädessään. Kyyneleet valuivat noroina kummankin poskilla täysikuun laskiessa kelmeän valonsa koko lahden 
ylle. 

Tyttö käänsi päätään kouristellessaan ja kuiskasi jotain pojalle. Poika sulki silmänsä ja vastasi kuiskaukseen. Tyttö kouristi päätään ja kohotti taivaalle epäinhimillisen huudon. Poika painoi tytön tiukasti itseään vasten painaen samalla päänsä alas. Nopealla nykäisyllä tytön huuto katkesi kuin veitsellä  leikaten ja pää notkahti laiskasti alas rinnuksille. Hiljaisuuden keskeltä kuului vain pojan yksinäinen niiskutus kun hän kääri rakkaansa verenpunaiseen huopaan. Punaiset norot valuivat kalliolle kun poika polvistui rakkansa viereen ja hiveli hopeista terää. Kohta he olisivat taas yhdessä... 

 

   
* * *
Palaute.
Pieni vaiva antajalleen, suuri ilo saajalleen.
Joten ota ja kerro kirjoittalle vaikutelmasi.
   

edellinen  etusivu  novellit  KK-files  seuraava