[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

Paluu kotiin

Jenni Perälä


Pimeydessä nuo triljoonat, toisiinsa sotkeutuneet tähtinauhat tuntuivat astuneen sisään alukseen, katselijan ympärille.

Otava oli viimeinkin näkyvissä sellaisena, kuin hän oli sitä katsellut lähtiessä, viisitoista vuotta sitten.

Tutkimusryhmä Virvatuli oli viimein palaamassa kotiin Wildenschwurstin vyöhykkeeltä.

Viidentoista vuoden jälkeen oli naurettavaa, että viimeinen tunti tuntui vähintään kolmeltakymmeneltä vuodelta.

Viime kuukausina tuo yksinäinen tähtienkatselija oli aluksensa mukana lipunut yksitellen ohi planeettojen elliptisten kiertoratojen, kohti kotia, toisinaan nähnyt välähdyksiä itse kiertolaisistakin kuineen.

Kirkas välke edessä kasvoi selkeytyen.

Tarkkailija huokaisi syvään. Siellä se odotti. Sinivihervalkoinen sirppi leijui avaruudessa kasvaen silminnähden aluksen aseman muuttuessa.

Kyynelet kihosivat tarkkailijan silmiin.

Planeetta maa, niin vihreä, niin sininen.

* * *

Palautteen kirjoittajalle voi jättää seuraavaan laatikkoon.

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale ]