[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

"Se" Jostakin

Pertti Kallioniemi


Käytävä oli pimeä, mutta tunsin sen hajun. Se oli täällä jossakin. Sen jälkiä oli kaikkialla; seinissä lattialla, jopa katossa. Kuljin eteenpäin, kunnes jalkani osui johonkin kosteaan ja limaiseen. Minua alkoi puistattaa. Tiesin että se oli lähellä, vaanimassa minua jossakin pimeässä nurkassa.

Sitten näin ruumiit. Se oli kasannut niitä kasoille, repinyt päitä irti, syönyt raajoja. Ulosteiden ja mädäntyneiden hiirien haju oli oksettava. Aloin voimaan pahoin. Käänsin hitaasti päätäni ja sitten näin sen. Sen terävät pikku hampaat olivat punaisena verestä. Sen nälkäiset silmät puhuivat omaa karua kieltään. Se oli peto, tappokone. Ja se oli odottanut minua.

En tiennyt mitä ajatella.

* * *

Palaute jutusta kuuluu tähän laatikkoon.

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale ]