[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

Itsensä löytänyt

Harri Karttunen


Olin lojunut olohuoneen sohvalla, ihmetellyt katon rappauksia, seinillä kiipeilevää aikaa. Minä saatoin nähdä sen hiipivän, luikahtavan ilmastointihornista ulos. Elämä suorastaan pysähtyi. Kului ehkä lukemattomia päiviä, ja minä samastuin sohvan syvimpään olemukseen.

Sinä käskit minun hakea perunoita kellarista, tehdä jotain huushollin eteen. "Minä haen sinun perunasi, jotta herkeäisit narisemasta, häiritsemästä umpioni rauhaa!" Alas portaat, hämärään käytävään. Käsituntumalla pimeään kellarihuoneeseen. Käsi hamuaa katkaisijaa... Odottamaton valo valtaa huoneen. Mitä? Perunoiden sijasta löydän itseni kellarin syövereistä! Tänne minut on unohdettu, yksin pimeään?! Tuskin edes tiedostin olleeni hukassa. Mikä suuri itsensälöytämisen ilo minut valtasikaan.

Kipuan portaat ylös, uudistuneena. Eteisessä kohtaan kysyvän katseesi: "Missä perunat ovat?"

* * *

Palautteen kirjoittajalle voit jättää kätevästi tähän laatikkoon.

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale