[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

Eksynyt

Harri Ohra-aho


"Sir, viimeinenkin matkaaja on menetetty."
"Voi luoja... ehtikö hän suorittaa tehtäväänsä?"
"Tietojemme mukaan persoonallisuuden katoaminen oli nopea. Eikä aikavirrassa ole muutoksia."
"Kaikki on siis mennyttä."

Näin viime yönä taas saman unen. Olin korkean tornin huipulla, jossa valtavat koneet kaartuivat ympärilläni. Katsoin taivaalle. Se näytti sairaalta, punaisine pilvineen, kuin kaukana palaisivat loputtomat tulet. Vanha, huolten kumarruttama mies katseli minua apea hymy kasvoillaan. "Olet viimeinen toivomme", hän sanoi. "Edelliset... he epäonnistuivat." "Älä pelkää, isä", minä vain hymyilin, kun laitteet käynnistettiin ja kaikki katosi valoon ja liikkeeseen. Niin kauas. Ikuisuuden takaa kuulin vanhuksen vielä huutavan: "Älä unohda meitä!"

Ehkä voisin kirjoittaa siitä tieteistarinan.

* * *

Palautteen kirjoittajalle saa näppärästi lähetettyä seuraavan laatikon kautta.

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale ]