[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

Exodus

Arto Juvanmalmi.


Hiki valui silmiin, mutta Kapris pysyi liikkumattomana. Hän laski kiikarit estääkseen linssejä heijastamasta auringonvaloa. Pensaikko tarjosi näkösuojaa, mutta aamuinen tuulenviri levittäisi veren hajun pian ympäristöön. Monesko kerta tämä oli? Kapris kosketti varovasti vasemman kätensä rystysiä ja rannetta. Ne tuntuivat murtuneilta. Sääret olivat täysin kunnossa. Etelästä * kuului enää sarjatulta, mutta leirin saattoi silti unohtaa. Kantajat eivät ilmeisesti vieläkään tajunneet etteivät pärjäisi paksunahkaisille. Kapris liikutteli miettiväisenä kielenkärjellään poskihammastaan. Ilman sähkönsyöttöä leiristä oli tullut kulissi, mutta kantajilla oli tietenkin omat luulonsa. No, selittäkööt luulonsa paksunahkaisille. Ne todennäköisesti jyräisivät leirin vajaassa tunnissa. Kapris pyyhkäisi verinoron poskeltaan. Hänessä aaltoilivat syyllisyydentunto ja vahingonilo vuorotellen. Vahingonilo voimakkaampana.
* * *

Palaute kuuluu seuraavaan laatikkoon...

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale ]