[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale

Metropoli

Teemu P. Peltola


Suuret, teräksentuoksuiset ja huudollaan veren hyydyttävät hirviötnäyttivät mitättömän pieniltä kaarrellessaan metropolin savuisella pinnalla. Muovin, teräksen ja raudan raskas kompleksi hengitti pahaa ja 
syntistä ilmaa, jota hirviöt terävillä siivillään ratkoivat. Ilman paksussa materiassa eli kaikki enimmäkseen paha. 
 
Rusopintaiset ja särmikkäät tornit nousivat satyyrifalloksina mustasta, elektroniikan ja keinotodellisuuden pullistamasta maailmasta, jossa 
mikään ei ollut ilmaista ja samalla kaikki oli kaupan, niin elämä, kuolema kuin Jumalakin. Se levittäytyi silmänkantamattomiin; niin kauas  että hirviötkin kutistuivat pienisiipisiksi villikärpäsiksi sen karheilla 
rinnoilla. Torneissa asuivat valtiaat, ne joilla oli varaa ja pääomaa  nousta syntiliemen yläpuolelle   Valtiaissa juuri eli ja sikisi halu  metropolin elossa pitämiseen, sillä milloinkaan eivät hirviön silmät katsoneet toisiinsa suun ja vatsan etsiessä täyttymystä tyhjyyteensä. 
 
 
* * *

Ja sitten palautetta kirjoittajalle, kiiitooos...

   

[ Raapaleet | edellinen raapale | seuraava raapale ]