"Juo sinäkin, niin saat ikuisen elämän", sanottiin TV-mainoksissa.
Olin askeleen päässä elämästä, joka ei lopu ikävästi kesken
silitysrautaonnettomuuden johdosta.
Katselin nestettä; se oli pahaenteisen kirkkaanpunaista, siellä täällä
muutama sattuma. Ei kovin houkutteleva näky. Jos nyt juon, mitä
tapahtuu? Saanko elää ikuisesti?
”Älä juo!”, huusin itselleni pääni sisällä, mutta kukaan ei
kuunnellut.
Antaa mennä vaan, sanoi olkapäälläni istuva valkopukuinen mies, jolla
oli sädekehä. Se toinen tyyppi yhtyi kuoroon. Kulautin tästä
innostuneena mukillisen yhdellä huikalla, kuin tequilapaukun.
Ärtymystä aiheutti minussa, kuten myös meksikolaisalkoholisteissa,
ettei suolaa ja sitruunaa sisällytetä ulkomailla paukun hintaan.
Pyysin niitä erikseen. Uhkaavan ulkomuotoni takia baarimikko ei
uskaltanut pyytää maksua.
LOPPU.