Professori nosti koeputkea korkeammalle nähdäkseen paremmin. Pienet
kiivaasti värisevät olennot koittivat paeta putken nurkkaan joutuessaan
kirkkaaseen valoon. Leveä hymy levisi bioteknologian professorin huulille,
sillä vihdoinkin kymmenien vuosien uurastus oli kannattanut.
Hiljainen ja pimeä yliopisto kaikui professorin naurusta ja
tanssiaskeleista. Haavekuvat juhlaillallisista ja maineesta, Nobel-
puheesta ja haastatteluista tulvivat hänen huuliltaan ja absolutoitu etax
virtasi hänen kurkustaan. Alkukantainen riemu vaihtui nopeasti täyteen
humalaan ja professori lähti vaeltamaan ympäri yliopistoa pienten
olentojensa kanssa.
- Matikainen ja muuth, shaatana, yrittiväth pimithää akathemian
apurahat... Professori selitti olennoille virtsaten kahvipannuun.
- Mutta näythin niille!
Nurkassa televisio välitti viimeisiä kuolleisuuslukuja. Matikaista ei oltu
vielä löydetty.