edellinen  takaisin  seuraava

 
    

 Rakastajana Kuolema

Ja näin,
käänsin kasvoni häneen päin.
Rakkaani jälleen tavataan
toisiamme halataan.
Ja tuossa noin
edessäni hän seisoi.
Vaikka pelon nahkaa loin
hän uutta päälleni kutoi.
Oi rakas
tulethan luokseni takas?
Tunnethan hampaani
niin kuin minä sinun
vasten  kaulaani?
Olethan minun?
Ja niin hän
Veren papitar.
Hän,
Kuoleman papitar,
eteeni astui
lipoi kieli
ja huulensa hänen kostui.
Voiko vastustaa rakkautta Kuoleman
Mikään mieli?
Rakas kuolethan?
Hampaat hänen
ihoni puhkoi.
Kostui kieli verehen
minun, hurmiossain henkeään
haukkoi.
Jumala puhdisti kynsiään.
Lattialle painuimme
minä ja Jumala Pyhässä Hengessämme,
hän hurmiossaan,
ekstaasissaan.
 
   

edellinen  takaisin  seuraava