edellinen  takaisin  seuraava

 
    

 Viimeinen

Tuomittuna raskain askelin vaeltaa
on kohtalo tuon miehen lempeän..
Mitään tekemättä,
ketään vastaan rikkomatta
sai hän roolin yksinäisen.
On tuomionaan hällä nyt
vaeltaa hyljättynä keskellä hiljaisen maan.
Ainoa elävä keskellä kuoleman kenttien.
Koskaan ei hän sano sanaa valitavaa,
kohtaloaan surullista vaalii varoen
aivan samoin kuin muistojaan,
ihmiskunnan viimeisiä muistoja itsestään,
ajoista ennen yksinäisyyttä
ajoista jolloin päällä maan oli muuta elämää
eikä hän ollut ainoa elävä.
Hän vain kulkee ja muistelee.
Maan päällä hän on ainut kävelijä
ja seuranaan hällä on vain jäänteet,
muistomerkit kerran niin hienosta ihmiskunnasta
leimattuna tuhon merkeillä.
On aika kuluva ja hänetkin saavuttava
ja lopulta pois vievä ja armahtava,
mutta viellä on aikaa kulkea
ja vaalia viimeisiä muistoja.
 
   

edellinen  takaisin  seuraava