edellinen etusivu      KK-files seuraava

Taivaanala Maanala

Jarmo Karonen


    

I Huolenpitäjä

Vapautensa riistetty,
mutta muuten ylläpidetty.
Elintilansa rajoitettu
ilman kosketusta
ulkomaailmaan
ajan kadotessa
hän syö ja nukkuu
vettä, väliin kitkerää ja leipää.

Kunnes ikuisuuden valuttua
valo lankeaa
ja sisään astuu ensimmäinen.

"Haluan olla, kuten isäni"
Sanat painuvat
ja kirje vaihtaa
kättä pienempään.


II Kirkkaus

Verta tihkuen hän raahustaa
minne ensimmäinen osoitti
läpi lasin ja varjojen
ne ovat valojen
kunnes pimeän löytää
vihdoin saattaa nähdä,
kuinka veitsi välkähtää.

Onneksi kirkkaus valtaa
kaataa ymmärryksen altaan
perhonen laskeutuu,
paniikki työntyy mielialaan.


III Vastaanottaja

"Poikaparka,
valo vaivaa häntä
eikä puhe luista.
(Haluan olla, kuten isäni)
Selässä kaksi vertikaalista viiltoa,
jalkansakin pehmoiset
kuin sylivauvan."

"Hämämies
uhkasi häntä,
epätoivon vanki.
Pojalla ei ollut välitettävänään
kuin kuori
ja kaksi viestiä"

Toivomus huolenpidosta,
kunnes poika täyttää.
Kertomus köyhyydestä,
pako vastuudesta.

"Yhä oudompaa:
käsialat yhtenevät
ja nyt kun Nimetön jo puhuu,
saamme kuulla vankeudesta."

"Meidän on ohjattava hänet
oikeaan suuntaan
varjoisista valoon."


IV Turvapaikka

"Luota Korkeaan
me uskomme itsemme Hänen huomaan
luota luottamukseemme
ja emme paljasta epäluottamustasi;
usko meihin."

"Ensikosketus tietoon
täällä uskon majassa
voi Kultainen Sarastus
minä haluan ulos!"

"Sinun on hyvä olla täällä.
Ulkopuolella puhutaan
kuninkaan perillisistä,
kuolleesta ja kadonneesta."

"Totuus on löydettävissä
vain tuolta ulkoa.
En voi uskoa,
jos olen lukittu
vankeuteen,
mielentilaan."

"Sinun tulisi pysyä tässä tilassa.
Etsintäsi vaatii tekoja,
joista emme voi vastata."


V Merkki

Taas hän näkee valossa,
mutta toisin kuin alussa:
hän näkee sävyjä
kolmannen tien
äärimmäisyyksien välillä;
toisin kuin useimmat.

Hänelle esitetään
kuinka hän on näköinen.
Hänen pitäisi vaatia
täyttä tutkimusta ja kruunua.

Kykloopit vainoavat
riistävät hänen kasvonsa
ruudussa irveessä
mediassa on totuus kadonnut;
Aistinsa ovat äärimmäisen terävät
etenkin pimeässä
He ehdottavat nimiä
tälle Toiselle Tulemiselle
kunnes saapuu nainen,
joka hänet peittelee.

Nainen löytää merkin,
ainoan jäljen
joka parantumattomana
on myös
mieheen jätetty.

He ovat yhtä
mutta ovatko he tieten
vai onko merkki tehnyt valinnan?


VI Rakkaus

Ovat luotu toisilleen,
eivät merkitsijöille tai Yhdelle.
Valitsevat yksissä yhteyden,
haluavat eroon annetusta.

Hän tietää olevansa turvassa
rakkain lähellään
Tulevaisuus muuttuu varmaksi
eikä mennyt vaivaa.

Rakkain antaa nimen.


VII Kadotus

Niin taas hän on yksin.
Rakkauden hetki on lyhyt,
mutta tulee uusia,
ellei koleus kahlitse,
jos jaksaa luovia.

Vaan hän lähtee tuulta päin,
nostaa hupun, antautuu ihmisvilinään
tällä kertaa kadoten.

He eivät voi löytää häntä,
sillä sade on rankka,
yö on löytänyt
ja aamunkoi kaukana
tuskin silloinkaan kultaisena.

Kulissien keskelle
He ovat kuitenkin ujuttaneet
Pimeän Projektin
joka arvottaa ja numeroi
jokaisen valitun.
He hallitsevat verhojen takaa
pelolla yhteisellä.

Hän tuntee kuinka merkittyjä kutsutaan.


VIII Kokoontuminen

Linjat kaartuvat
Räystäissä paholaiset vaanivat
Tänne heidät on kutsuttu.
Tänne he tulevat
Suureen Saliin.

Tyhjiä kasvoja merkittyjä
vieraita, mutta niin läheisiä
Nimettömiä
ja siellä keskellä
hän uskoo
näkevänsä rakkaansa.

Hän lähestyy
nainen perääntyy:
Istunto päättyi joutuin
odottamattomaan tulokseen
oli pakko paeta
oopiumin kitkerän
suloisiin huuruihin
takahuoneisiin, viedä näkymä
miehen ulottuvilta.

Alussa oli valkeus
eikä miestä vaan sanansaattaja.
Yhden ylpeys kävi useamman edellä,
kun heidät vei lankeemus.
Hän ei pudonnut alas asti,
vaan on yhä matkalla.

Loppua nainen ei vieläkään voi jakaa;
Keskitie on kuitenkin epävakaa,
kun voimat vetävät kahtaalle,
jos ei oikeassa kohtaa
ymmärrä antaa periksi
miehen pyristely vain tiukentaa verkkoa.

Mies hermostuu:
liika itsevarmuus on pahasta,
vaikka sillä parantaisi toisen.
Kun korkeampien kanssa leikkii,
on varauduttava.
Kaikki näyt eivät ole
odotustemme mukaisia;
kuitenkin he ovat nyt täällä.
Naisen on pakko kertoa.

Liekki leimahtaa
raivoaa alas
kipinöivänä sateena.
He kuulevat vihollisensa
nauravan.

Holvit on täytetty
pakotie suljettu
He eksyvät toisistaan.
Elävät soihdut juoksevat
kirkuvat seiniä pitkin.

Hän seuraa vihollisen
salaista tietä
rihmasteista ulos.
Kuumuuden jälkeen vihmova sade
Vihollinen on tiessään.

Korkealla takanaan elementit
koskevat
painautuvat
taipuvat toisiinsa


IX Päätös

Hän on jälleen
nyt viimeinkin todella
yksin

Kaiken koetun jälkeen
on aika levätä;
vankila paikallaan

Voiko hän kuitenkaan asettua,
kun poltettu tuska huutaa
veressään
yksi ääni yli muiden.
Kuinka hän voisi vain olla,
kun Huolenpitäjä jo pitää muusta.

Hän ei kestä ääniä
Hän ei voi odottaa


X Totuus

Hän on ottanut yhteyttä virkavaltaan,
sillä jälleen He ovat kannoillaan.

Hän selviää hyökkäyksestä,
kuten aiemminkin,
mutta näyttää jälkiään.

Hän saa suojan
ja hänestä huolehditaan.
Hymyssä hän piirtää ikkunaan
horisontin paikalleen.

Päivä löytää
turvatalon
murrettuna
vastaanottajan nöyryytettynä.

Illan tullen
hänet löydetään
vinoutuneelta kujalta
tuli tapaamaan lupausta
mysteerin alusta.
Petturi petti pettäjän
pahan työ on paikallaan.
Nyt hän makaa veitsi rinnassaan
viimeisinä sanoinaan:

"Minä en tätä itse tehnyt"

   
* * *
Seuraavaan laatikkoon laitettu palaute menee suoraan
kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu      KK-files seuraava